Pohdintaa pettämisestä

Olet varmaan oikeassa noine mietteinesi. Ketään ei väkisin vampata, mutta täytyy myöntää, ettei sormuksella tai tiedolla siitä, että joku on "varattu", ole ns. moraalista merkitystä.
Olenpa nähnyt joidenkin jopa innostuvan asiasta , vaikkakin päätös on viime kädessä kunmmankin. Halu saada toinen suurempi kuin se, että alkaa ajatella, voisiko teollaan satuttaa toisia ihmisiä, aikuisia ja lapsia.

Samoin on varatun (oli sitten vampattava, vamppaaja tai molempia) laita. voihan olla, että hän haluaa reilusti ilmoittaa: olen varattu. lähetkö silti??? Enpä välitä olenko varattu...

tarinoita on kuitenkin monia....

Ihmiset muuttuu ja luonne muuttuu. Se mihin on nuorena rakastunut ei useinkaan ole se sama ihminen enään vanhempana ja aivan hyvin voi tulla vastaan se oikea jonka kanssa jatkaa "uutta" elämää. Liian paljon on onnettomia liittoja kun ihmiset on "kasvaneet" erilleen.

Onko pohdintasi sovellettavissa ainoastaan pettämiseen? Pohdinnassasi on nyt se kummallisuus, että kumppania voi "rankaista" vaikka huonosta suhteesta pettämällä, syyllistät petetyn toisinsanoen. Mutta samalla yleisellä tasolla toteat, että suhteita pidetään tietyllä tavalla itsestäänselvyyksinä. Mielestäni enemmänkin kyllä kumppania..

Mutta ontuva ajatus, sillä silloinhan - kunhan rikos ei kyseessä - meillä jokaisella on oikeus kohdella ketä tahansa miten haluamme: loukata, valehdella jne, kunhan löydämme selitykset ja syyt käytökseemme siitä toisesta, tai kohtaamisista toisen kanssa. Logiikallasi meidän pitäisi pitää empaattisuuden hautajaiset, poistaa sana merkityksineen päivineen sanakirjoista. Ja ihan vain siksi, että loukatuksi tuleminen on jokaisen oma vika..

Jos olet edellisestä eri mieltä ja ajattelet todellakin, että parisuhteissa tapahtuvat negatiiviset asiat ovat aina sen satutetun syytä, niin vahvistat vain sitä "sopimusta", että lainsuohatomia on suhteet ja niissä elävät; mutta muilla säilytettäköön oikeus tulla inhimillisesti kohdelluksi.

Jäin miettimään myös sitä, että panostaako pettäjä suhteeseen sitten enemmän kuin se petetty? Että hän ikään kuin alistuu vieraan syliin vain koska suhde on huono? Ja että se kolmas pyöräkin ymmärtää, että hän ei itseasiassa ole mitään ihmisenä, vaan huonon suhteen "laastari", kipsi, kunnes.. Niin, mitä kunnes? Käry käy? Ollaanko sitten tekemässä suhteen eteen töitä? Ei, koska silloinhan suhde on viimeistään huono ja on erottava, ainakin pettyjä ilkutaan, jos niin ei toimi.

Eri asia on kokonaan se, että ihmiset kasvavat erilleen. Itse inhoan käsitettä kasvaa erilleen, koska kaksi inhimillistä olentoa ei voi kasvaa yhteen. He voivat katsoa samaan suuntaan, toteuttaa samoja päämääriä ja unelmia, yhdessä suhdetta rakentan.. Totta, että elämä on tehty kasvun paikaksi - kehdosta hautaan. Suhteissa kriisejä voi aiheuttaa eri tahtiin tapahtuva yksilöiden kasvu. Ero kyllä pidemmällä aikavälillä vaurioittaa aikuista vähemmän, kun petetyksi tuleminen. Pettämisen syitä harvoin kukaan petetty on koskaan saanut selville, mutta eron syyt kylläkin. Ja asia, mitä ei tiedä, on huomattavasti vaikeampi käsitellä kuin tiedostetut asiat. Onnellisuutta toki jokaiselle toivoisin, mutta millä hinnalla? Onko oma onni toisen tuhoamisen edellytys? Voinko todella ja oikeasti olla onnellinen, jos tiedän jonkun läheiseni kärsivän?

Niin, mikä on pettäjän vastuu? Kuka kantaa vastuun meidän teoista ja valinnoista, kun ei ole hyvä päivä, kun asiat on pielessä?

Tarkoititko teksistissäsi että molemmat saavat mahdollisuuden olla onnellisa tahoillaan, eonneina vai pettäjinä? Aiko omituinen ajatus jos tarkoitit pettäjiä. Ei siinä kuviossa kukaan ole onnellinen. Se on paljolti ihmisen kyvyttömyyttä käsitellä omia ongelmiaan. Pakoa todellisuudesta, johonkin illuusioon. Ei sellaista pitäisi onneen sotkea. Kiinnijäädessä ne paetut ongelmat ovatkin omia töppäilyjen seurauksena, kasvaneet aivan toisiin sfääreihin. Ja vaikkei kiinni jäisikään, niin ihmisen oman psyykkeen puolusmekanismit, vääristävät todellisuuden ja aiheuttavat pahimmissa tapauksisissa mielenterveysongelmia. Sitä kutsut onneksi omilla tahoilla?

Silloin kun itsekin vielä olin vapailla markkinoilla, niin periaate oli ehdottomasti, että jos miehellä oli sormus tai jutustelun kautta kävi ilmi, että oma nainen löytyy kotoa, niin sanoin suoraan, että nyt sellanen juttu, et jutella voin, mut MITÄÄN muuta ei. Minä katson asiaa niin, että kyllä se "toinen nainen" on ihan samalla tavalla vastuullinen pettämispuuhista, jos sille tielle lähtee. Se on kahden kauppaa sekin, omasta huonommuudesta on turha lähteä syyttämään kotona kököttävää puolisoa. Minulle se oli selvä peli, ettei toisen puolisoon kosketa.
Minun mielestäni toisen elämälle pitää antaa arvoa, jos kaikki naiset ja miehet lähtisivät pettämistä aikovan mukaan, niin tässä yhteiskunnassa ei olisi kohta kovinkaan montaa elämäänsä tyytyväistä ihmistä. Jos kaikki kieltäytyisivät toisen naisen tai miehen osasta, niin pettäjille ei jäisi liikkumavaraa, vaan olisi todellakin otettava härkää sarvista ja kohdattava ne omat huolet, murheet sekä pettymykset omassa parisuhteessa. Pettämispuuhista näin liikenevä aika menisi oman suhteen hoitoon tai sitten rehellisesti puhallettaisiin peli poikki ja jatkettaisiin elämään ilman puolisoa. Niin sen pitäisi mennä, kyllä ihmisten pitää osata nähdä asioita muustakin kuin omasta näkövinkkelistä. Suoraan sanoen vihaan tuollaisia ihmisiä, jotka ovat tuota mieltä asioista eli ettei ketään vampata vasten tahtoaan. Asia kun ei todellakaan ole noin yksinkertainen.

Olen kanssasi samaa mieltä, ettei suhteessa petetä jos se on kunnossa. jos näin käy niin kannattaisi sen petetyn katsoa peiliin eikä olla aina syyttämässä pettäjää taikka sitä toista osapuolta. joskus vika löytyy ihan omien korvien välistä. kunnollinen suomalainen mies ei petä jos asiat parisuhteessa luistaa mutta jos ei luista niin eiköhän se ole normaalia että lähetään katteleen muualle ja yleensä tämä on jo viesti toiselle osapuolelle että lähe käveleen yleensä se toinen osapuoli on vaan niin tyhmä ettei asiaa tajua vaan yrittää sovitella mistä tuleekin sanonta kun pettää kerran pettää aina...