Siis että mä inhoon näitä nykyajan pihtarimiehiä!! Siis ei voi laittaa naiseensa rahaa,mutta ite käydään partureissa ja ulkomaan matkoilla ym ym!! En ole mikään uranainen vaan ihan tavallinen,köyhä tyttö. Miehelläni on rahaa,mutta ei ikinä sitä anna. Silloin kun minulla on rahaa en todellakaan sitä pihtaa. Ostan miehelleni kaikkea kivaa ja kavereillekkin kans. Tääläiset minä ja rahani miehet haistakaa paska!!!!
pihtarimiehet!!!
Tuula
211815
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
vitun HUORA
Olen mies, siis en pikkupoikajuntti. Olen TÄYSIN samaa mieltä alkuperäisen kirjoittajan kanssa. Kyllä jos yhdessä eletään niin ne rahatkin ovat yhteisiä.
Tunnen muutaman eronneen naisen, jotka sitten eksiltään haluaisivat lisää elatusmaksuja, kun ei ole varaa maksaa omia, lapsen ja TIENAAVAN miehen kuluja...
Taidat olla itse yksi sellainen mukamies.
..kerran akateemisen, vakituisen viran omaavan miehen kanssa,joka ( vaikkei nyt tosiaan rahassa uinutkaan mm.opintolainojensa jne. takaisin maksun kanssa )tuli kuitenkin ihan mukavasti toimeen.(Tarkoitan tässä mukavalla sitä, ettei miehen nyt kauheesti tarvinnut miettiä esimerkiksi,että mitä sieltä ruokakaupasta mukaan ottaa,ja koska voi käydä ulkona syömässä tai leffassa jne...)Itse olin opiskelija ja talous äärimmäisen tiukoilla.
Tuo exäni tapasi mm.valittaa mulle jos hän joutui mielestään kuskaamaan mua ( mitä tapahtui ehkä max.kerran tai kaksi viikossa,ja aina vain parin kilometrin matkoja..),koska hänellä kului bensaa sen takia.Mun olis ilmeisesti joka kyydistä pitänyt tajuta lyödä latinkia herran kouraan,ugh! Lisäksi mies halusi syödä aina kaupassa käydessämme nimenomaan ITSE valitsemiaan yleensä aika hintavia ruokia, joista usein maksoinkin ihan mukisematta osuuteni hänelle.Ei silti kauhean kivalta tuntunut kun tiesi, että pariksi päiväksi ostettujen ruokien hinnalla olis elänyt melkein viikon,jos olis ostanut omaan opiskelija-budjettiin sovitettua ruokaa.Mieheni kun kuitenkin näytti koko ajan olettavan, että myös mä osallistun tasaveroisesti ruoka-kustannuksiin.
Kaiken huipentuma oli,kun kävimme yhdessä loma-reissuilla, jolloin tasan tarkasti itse aina maksoin matkani,kaikki ruokani ja juomani jne. paikan päällä.Mies kuitenkin vihjaili/ts. rehenteli esim.perheenjäsenilleen (ja varmaan muillekin tutuilleen),että HÄN on maksanut matkat ja suunnilleen elättää mua! Ainoastaan hän ja minä sitten tiedettiin se totuus, että eihän se niin todellakaan mennyt...
Ex-mieheni siis oli täysi kitupiikki,joka kuitenkin ulospäin halusi feikata muille anteliasta ja naistansa huomiovaa herrasmiestä(yöks).Myöhemmin oon ajatellut, että miten tollaseen mieheen olis voinut esim. avioliitossa ja vaikka vakavasti sairastuessaan turvata,joka vaan lapsellisesti "pitää kiinni omista leluistaan"?:/ Itse yritin kuitenkin koko suhteemme ajan olla siinä mielessä reilu, että vaikka opiskelija-budjetilla olinkin,niin saatoin joskus yllättää miehen jotenkin, esim. viemällä hänet syömään tms.Yritin huomioida häntä siis aina silloin,kun pystyin...
En tiedä,johtuuko sit kasvatuksesta vai mistä, että toisten on helpompi antaa omastaan (ja vähästäänkin),kuin toisten.(?) Mun mielestä miehellä ei parisuhteessa todellakaan ole mitään velvollisuutta elättää naistaan,jollei pari sellaisesta sitten ole ihan vartavasten sopinut molempien suostumuksella.(Päinvastoin, ajattelen enemmänkin niin, että kenenkään toisen varaan ei koskaan ole hyvä jättäytyä taloudellisesti!)Ajankin tällä kirjoituksella takaa sitä,että ei ole hyvä olla sellaisessa suhteessa,jossa ei ole varmuutta siitä, että puolin ja toisin autetaan ja ymmärretään vaikeammissa elämäntilanteissa...Ymmärrän näin ollen myös alkuperäisen kirjoittajan pointin tässä oikein hyvin.( Ja kellään ei varmaan ole vaikeuksia arvata, että exäni kitupiikki-asenne johti sittemmin päätökseeni erota hänestä...)
Suhteessa paremmin toimeentulevalla ei ole velvollisuutta elättää toista,mutta musta on epäreilua esim. vaatia pienituloisempaa yhtälailla rahoittamaan sellaisia vapaa-ajan aktiviteetteja,jotka nielee leijonan osan tämän tuloista.Jos paremmin tienaava ei halua pienituloisemmalle kumppanillensa esim. leffassa käyntejä ja kylpylä-viikonloppuja kustantaa,niin sitten hänen on harrastettava vaan kumppaninsakin budjetille sopivia harrastuksia tai sitten laitettava suhde poikki syystä, "kun sul ei oo tarpeeks fyrkkaa.":/ Ei ole reilua vaatia, että toinen elää tyyliin kaks viikkoa näkkärillä ja vedellä sen takia, että voidaan " mennä viikonloppuna siihen uuteen ranskalaiseen ravintolaan syömään ja ja nauttia shamppanjaa kaupungin kalleimman hotellin sviitissä.";)
Tosi pihit miehet on musta yleensä jotenkin epäilyttäviä.
Avo- ja aviopuolisot ovat ELATUSVELVOLLISIA toisiaan kohtaan.
http://www.laki24.fi/pepe-puolisovaratelatus-elatusvelvollisuus.html
Mä ehkä jotenkin liikaa ajattelin tota kulujen jakamis-asiaa äskeisessä viestissäni oman silloisen tilanteeni kannnalta( kun siis seurustelin sen kitupiikki-mieheni kanssa).Me nimittäin ei exäni kanssa silloin kun seurusteltiin virallisesti asuttu yhdessä, vaikka suhteemme kestoltaan aika pitkä olikin.Puolivirallisesti kyllä asuttiin melkein saman katon alla.
Mulla oli avain exän asuntoon,ja esim. viikonloput joskus viikollakin,kun exä ei ollu työreissulla,asuttiin siellä.Samaan aikaan maksoin kuitenkin vuokraa myös omasta asunnostani.Heh, alkaakin nyt oikein huvittaa,kun muistelee näitä exän kitupiikki-piirteitä syvällisemmin.;-D Kerran mies alkoi nimittäin vihjailla, että mun tulisi osallistua mm.hänen sähkölaskunsa maksamiseen,vaikka oleilin miehen asunnossa aina vain silloin,kun hän oli itsekin siellä paikalla.:-D Muut ajat asuin omassa vuokra-kämpässäni, jossa joskus mieskin vietti tietysti iltoja.Onneksi pääsin siitä hepusta eroon!! Sääliksi käy vaan äijän uutta naista,kun nämä sen "ei-niin herrasmiehen-piirteet" alkaa tulla ilmi...
Joo,mut toki yhdessä asuvilla (avio- tai varsinaisilla avo-puolisoilla) tuo elatus-asiakin on virallisesti siis vähän erilainen,ja siihen lakikin kyllä vaikuttaa.:-)
Mitä enemmän maailmaa näen, niin sitä enemmän tulen siihen tulokseen, että mitä pahempi kokovartalokyrpä mies on, sitä enemmän on vientiä naisten keskuudessa. Kuinka te oikein tällaisia tapauksia voitte sietää? Kirjoituksesi perusteella tämä exäsi oli jokseenkin vastenmielinen tyyppi, joka ei osannut asettua toisen asemaan, eikä osannut oikeasti edes välittää (jos minä välitän jostain, niin pyrin tuottamaan hänelle iloa, vaikka siihen menisinkin minulta hieman aikaa, vaivaa ja rahaakin). Ja lisäksi hän oli vielä epärehellinenkin kun antoi muiden olettaa sinun olevan hänen elättinsä.
No olen tullut siihen tulokseen, että ilmeisesti jokainen ansaitsee sellaista kohtelua kuin suostuu ottamaan vastaan. Hyvä sinulle kun kyseisestä itserakkaasta mulkerosta hankkiuduit eroon. Toivottavasti seuraava/nykyinen on inhimillisempi tapaus.
Juu, enhän mä sit lopulta sitä jätkää jaksanutkaan katella.;)Oon onnellinen siitä, että erosin pihis-ukostani,tosin olisin tietty voinu tehdä sen paljon aikasemminkin! Ei olis ehkä tarvinnu henkisesti hakata päätään seinään ja rypee pohjamudissa niin kauaa,jos olis lähteny (ja miel.ovet paukkuen) jo paljon aiemmin...
Oon aika samaa mieltä siinä,että jokainen usein "ansaitsee" sen sortin kohtelua toisilta,kuin suostuu itse vastaanottamaan.Ton suuntaset ajatukset on ollu vähän niinku mottonakin mulle joskus.Oon kuitenki sikäli joutunu vähän nöyrtymään,kun oon ymmärtäny, että miten h*lvatun voimakas vaikutus tunteilla voi olla ihmiseen,-ja siis negatiivisessakin mielessä, jos esim.ihastuminen on ns. "sokeaa".:(
Kyllä sillä mun exälläni oli monia hyviäkin piirteitä,mut sit oli kyllä aika alusta lähtien myös esim. toi kitsauskin,heh.Mä tajusin toki alusta asti hänen epämiellyttävät ominaisuutensa,mut jotenki "kielsin" ne itseltäni, ts. hyvittelin/selittelin miehen paskamaista käytöstä itselleni joillakin sen hyvillä teoilla,joita se joskus oli tehnyt. Olinhan Niiiin Ihastunut.:/
Mut "hyvät eväät" tosta (uskoisin) on tulevia ukko-kandidaatteja varten saanut kyllä.;)Luulisin, etten ihan heti lankea samantyyppiseen äijään! Tollasia about kolmekymppisiä äityliinin Pikku-Pilttejä liikkuu yllättävänkin paljon tuolla ulkona, watch out girls muuten! Se,mitä ne haluu naiselta on ensisijaisesti a.)seksiä, mutta sen usein aika kaavamaisen jyystämisen;-D (no feelings,no sensitivity...)lisäks pitäisi naisen sitten olla myös b.)palkaton sisäkkö, c.)vara-äippä,ja d.)"Villi-Piltin" poikamaiset harrastukset lammasmaisen ymmärtävästi hyväksyvä miehen näiden harrastusten rahoittamiseen ilolla osallistuva naisystävä.
Ko.vaatimukset,joita mies naiselle asettaa, eivät ymmärrettävästi tee hänestä kovin suosittua naismaailmassa,muuta kuin max.parin vuoden mittaisiksi jaksoiksi.:-D Siksipä hän saattaa valitettavasti tälläkin hetkellä olla tuolla yö-elämässä tähyilemässä seuraavaa naista,jolle laittaa niinsanotusti "pallo jalkaan"...Tämä tietysti on valitettavaa naisen kannalta,etenkin jos nainen ei heti tajua, että ainoa tapa suhtautua ko.luonteiseen mieheen on pitää tätä ainoastaan OBJEKTINA,eikä siis korkeamman tasoisiin ajattelu-prosesseihin kykenevänä.;-)
(Kiitos sulle muuten,joka äsken toivottelit mulle parempaa onnea mies-maailmassa jatkossa!)
Mikä termi paremmin kuvaisikaan henkisesti murrosikään jääneitä tai pihejä ukkoja paremmin,kuin Kokovartalokyrpä,haa! ;-)
Lukisit itse lakipykälät hiukan tarkemmin,avioliitto on eri asia jurigisesti kuin avoliitto !!!!
Avopuolisoilla ei ole mitään oikeuksia tai velvollisuuksia toisiaan kohtaan muuten kuin vapaaehtoisesti!
Tässä se mitä laki asiasta sanoo;
Mitä avoliitto eli asuinliitto tarkoittaa?
Avoliitto on vailla mitään virallista myötävaikutusta syntyvä yhdessäolon muoto, joka syntyy kahden toisiinsa kiintyneen henkilön muuttaessa yhteen. Yhdessäolosta käytetäänkin joskus nimitystä asuinliitto, joka jo kirjoitusasultaan selvemmin poikkeaa yleisimmästä yhdessäolon muodosta, avioliitosta.
Asuinkumppaneilla ei suhteessaan ole mitään lainsäädännön asettamia oikeuksia ja velvollisuuksia. Heidän on erinäisillä sopimuksilla tai yksipuolisilla tahdonilmausasiakirjoilla järjestettävä keskinäiset suhteensa, jos aikovat turvata asemansa aviopuolisoilla tai rekisteröidyillä kumppaneilla jo lain mukaan olevien oikeuksien tavoin. Esimerkiksi testamentilla asuinkumppanit voivat järjestää eloonjäävälle perimysoikeuden kumppanin kuoltua. Yhteiset lapset on isän tunnustettava tai isyys on muutoin saatava vahvistetuksi, jotta lasten perimysasema biologisen isänsä jälkeen varmistuisi. Avioliitossahan äidin puolisoa pidetään lasten isänä jos puolisot lapsen syntyessä olivat avioliitossa eikä muuta lapsen isyydestä virallisesti vahvisteta.
on sen luontoinen ihminen, että tekee pahaa turvautua toisen lompsaan jos omat on loppu... no, kaitpa sitä sitten kun on vähän enemmän vuosia takana kuin kolme...
Kyllä avoliittossa on elatusvelvollisuus puolisoaan kohtaan. Kuinkas kuvittelet, että esim. sosiaalitukiin muuten vaikuttaisi avopuolison tuet? Mistään tuulesta temmattu tämä ei ole. Voithan aina kysyä asianajajalta mikäli et muuten usko. Paukapää.
Olen täysin samaa mieltä "- MeriMaaria -":n kanssa. Itsellänikin on kokemusta serustelusta itsekkään ja välinpitämättömän ihmisen kanssa. Olin opiskelija ja hän työsskäyvä. Hän matkusteli yksinään ja minä jäin rannalle. Hän söi hyvää ruokaa kun minä laskin pennosiani että riittääkö rahat omaan ruokaan ja hän vielä päälle minun rahapulalleni naureskeli. Enään en itse edes uskoisi että on niin itsekkäitä miehiä olemassa, mutta valitettavasti on kokemusta.
Tuollaiset itsekkäät, välinpitämättömät kylmät ihmiset (olkoon nainen tai mies) kannattaa jättää omaan arvoonsa. Sen vain tietää, että sellaiselta ihmiseltä ei tule ymmärrystä saati tukea silloin kun sillä olisi tarvetta. Ehkä kyky rakastaa puuttuu...
Minä kyllä kysyin käräjäoikeuden tuomarilta, ja hän oli eri mieltä... hmm, tulikohan siinä joku kommunikaatiokatkos.
rakastaa puuttuu.
Kaikki ei ole kultaa mikä kimmeltää,eli ei sellainen "kumppani" rakasta eikä oikeasti tykkää,joka toisen jättää rannalle ruikuttamaan,kuten ilmaisit asian.
Omasta kokemuksesta tiedän,että ei jokainen sängynlämmitin olekaan muuta varten kuin sitä yhtä asia varten. SIKSIPÄ pitäisi hälyytyn kellot soida,jos huomaa toisen ajatusten ja sydämen olevan jonkun muun luona ei tietenkään kannata jäädä odottamaan eikä rannalle ruikuttelemaan,vaan tehdä johto päätökset ja etsiä itselleen parempaa seuraa.
Kyllähän sitä sen verran paljon on maailmaa näynyt,että tuntosarvet pystyssä sojottaa jos toinen laimin lyö,niin ietäähän sen että jaa tää on vaan tätä,olen varapyöränä. Samaahan on siis nuorempana tehnyt itsekin,eli jättäänyt rannalle tai jäänyt itse. Se varmaan kuuluu monilla ihmisillä normaalisti kehitykseen ( yleensä nuoruuteen ) ja ei se siltikään ole toista kohtaan oikein.
Onhan niitä ihmisiä,jotka sitten jäävät raikulipojan tai tytön asteelle,mutta yleistää ei saa tietenkään,aina uudelle ihmiselle tulee antaa tilaisuus,mutta itsekin pitää käyttää maalais järkeä,onhan näitä auervaroja ja ilolintuja ollut varmaan iät ja ajat.
Niin sitten kävi itsellenikin,aikani seikkailtua "aikuistuin" ja aloin ottamaan seurustelu suhteen vakavammin,nyt sitoutuneena kaltaiseeni,monen mutkan ja särkyneiden toiveiden jälkeen.
Rakkaus tai rakastuminen tekee sokeaksi...
On olemassa monenlaisia tapoja hoitaa yhteistaloutta ( tämän nyt varmasti tietää jokainen ). Jotkut parit pitävät rahat yhdessä.joillakin on oma oikeus omiin varoihin,kumpikin tapa on oikea,ei ole olemassa jotain yleispätevää. Olen ollut suhteessa,jossa rahat,tulot ja menot hoidetaan kimpassa,olen myös ollut suhteessa jossa kumpikin säätää omistaan ja jos jotain hankitaan yhdessä,se maksetaan yhdessä,tai sitten toinen maksaa asian omistaan jne. Eli jokainen pariskunta päättäkööt miten taloutensa hoito sopii...ei pakko ole olla sellaisessa suhteessa jossa toinen menee varoillaan ja toinen ei mene kun ei ole varaa vaikka muuten menisi.
Kateellisuus tai toisen nuukuusko on syynä sanoa "vihaan pihtarimiehiä"...jos itse verkon päälleen heittää,ei voi muita syytellä.
Miehesi on vain järkevä varmasti säästää rahaa järkevästi tulevaisuuttenne varten tai muita tärkeitä asioita kuten laskuja jne. varten.
Miehesi tietää, että laittelet rahaa kaikkeen epäolennaiseen ja ei nii tärkeään, mitä järkeä ostella miehelle "jotain kivaa" ei miehet välitä "sellaisista" asioista kuin naiset koska ovat erilaisia kuin naiset eivätkä nii söpön tunteellisia. Ja sinä hulluinta mitä kuullut, että ostelet myös kavereillesi. Älä hyvä ihmine sentäs vähättele rahan arvoa noin kun ei sitä puussa kasva ajattele järkevämmin ja taloudellisemmin ei hömppäset shoppailijat ikinä ole tyytyväisiä vaan yleensa aina veloissa ja tyytymättömiä kaikkeen.
Ps. rikkaat ei tunnetusti tuhlaile vaan ovat köyhiä huomattavasti visumpia.
Taidat olla joku vitun idiootti jolla ei oo kohta muuten hampaita suussa!! Perskarvat ajettuna juokset kadulla ja huudat pallit edellä taksia!
kitkerä kommentti juu,mutta asiaakin?
sentään!!! Homma haisee ja pahasti! Itsekin olen mies,mutta jos joku mun friidu kamu kertois vastaavaa,ei tulis ikuna pieneen mieleen ajatella että "Miehesi on vain järkevä varmasti säästää rahaa järkevästi tulevaisuuttenne varten tai muita tärkeitä asioita kuten laskuja jne. varten."
Et kai nyt ihan tosissasi ajattele noin sinisilmäisesti?
Tuula selvästi vaan rahan perässä, kun kaikkea turhaa pitää ostaa ja saada.
" mistä mä saisin sellaisen naiset joka mut huolia vois. Mistä mä löytäisin sellaisen naisen joka mut korjaisi pois..."
Lainaus Irwinin laulusta.
Niin,miks kukaan nainen ei tuu punasella Ferrafilla pihaan ja hyppää kaulaan ja ... turha on haistatella,ellei sinulla nyt sattuis olemaan rahaa laittaa mieheen,minä kun en tyhjätasku tytöistä piittaa.
sydämeen vatsan kautta,niin mikäs tie vie naisen sydämeen?
1) Rakkaus
2) Ruoka
3) Ruusut
vai
4) Raha
jos raha...kiertäkää mut kaukaa,kunnon mies saa aina,milloin ruusut milloin rukkaset,mutta turha vinkua jos vain miljonääri kelpaa neidolle,jokaisen omassa harkinnassa mitä arvostaa.