Miten päästä eroon kiltteydestä? Olen puhelias, iloinen, ulospäin suuntautunut ja rakastan syvällisiä keskusteluita. Mutta aina jos kaverini tekevät väärin minua kohtaan (kuten hyvin itsekäs kämppikseni, joka on kuitenkin hyvä kaverini) tai pettävät lupauksiaan, sanon vain "ei se mitään" ja hymyilen. En koskaan sano suoraan miltä tuntuu vaikka kiehuisin vihasta. Tästä syystä saan kärsiä itsekkäistä ihmisistä uudelleen ja uudelleen.
Myös työpaikallani on inhottavia akkoja jotka kuittailevat minulle v-mäiseen sävyyn rivien välistä ja sulatan kaiken noin vain. Ainoastaan sähköpostitse olen uskaltanut vastata moiseen, vaikkakaan en samalla mitalla.
Poikaystävilleni olen aina pystynyt sanomaan suoraan jo aika alussakin suhdetta jos jokin pännii, mutta en kavereille..
Kenelläkään ollut vastaavaa ja päässyt yli moisesta? ja MITEN?
Myös työpaikallani on inhottavia akkoja jotka kuittailevat minulle v-mäiseen sävyyn rivien välistä ja sulatan kaiken noin vain. Ainoastaan sähköpostitse olen uskaltanut vastata moiseen, vaikkakaan en samalla mitalla.
Poikaystävilleni olen aina pystynyt sanomaan suoraan jo aika alussakin suhdetta jos jokin pännii, mutta en kavereille..
Kenelläkään ollut vastaavaa ja päässyt yli moisesta? ja MITEN?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse en osaa riidellä naisystävien kanssa, miehen kanssa valitettavasti senkin edestä...
Minulla on ollut kaksi naisystävää, jotka ovat imeneet minusta kaiken energian inhottavalla käytöksellään. Koska en osannut enkä halunnut lähteä samalle linjalle, luovuin
noista "ystävistä" kokonaan. Nyt minulla on vähemmän ystäviä, mutta ne vähät ovatkin sitten sitä rakkaampia ja ihania ihmisiä :)
..oikeastaan liian kiltti? Eikös tuo vaan vaikuta siltä pikemmin, että välttelet suoraa konfliktia, kun kerran kutenkin oikeasti kiehut raivosta ja räksytät selän takana.
ja pelkäävät suoraa konfliktia koska valmiiksi pelkäävät jäävänsä alakynteen ja sitä kautta tulee pahempi olo itselle jos ei pysty puolustautumaan.Mitä tulee selän takana puhumiseen ns.vahvat tyypit vasta selän takana puhuvatkin ja korostavat omaa ylemmyyttään.
..yksioikoista, kysehän on itsensä ja muiden huijaamisesta, jos piilottaa mitä oikeasti ajattelee, kun kuitenkin ajattelee muuta kuin näyttää ja sanoo, siitä se paha olo vasta tulee, itsensä pettämisestä, ei oman mielipiteensä puolustamisesta.
Ajattele haluatko olla heidän sylkykuppinsa ja VALITSET olla uhri koko lopun elämääsi.
Kyllä sinulla selkärankaa on, koska suhteessa kyllä sanot jos jotain on vialla. Miksi sitten et tee samoin muualla?
Kun näen tuollaista käytöstä, niin en minä kyllän murehdi ihmisestä joka ei välitä itsestään sen vertaa, että puolustaisi itseään tai sanoisi vastaan. Jos haluaa padota kaikkea sisäänsä ja alistua, niin annettakoon sitä mitä tilaa.
Kiltit ihmiset paljastavat armotta ne, jotka ovat ilkeitä. Paljon on ihmisiä, jotka eivät käytä kilttiä hyväksi, mutta ne jotka käyttävät, paljastuvat ilkeiksi, kun kiltti tulee näköpiiriin. Voit kääntää sen myös positiiviseksi asiaksi, jos et pääse tai halua muuttua itse. Sillä että on oma itsensä ja kiltti, voi helposti indikoida sitten tuttavapiiristään ne, jotka ovat ilkeitä ja taipuvaisia polkemaan toisia. Ei se, että joku on kiltti oikeuta ketään olemaan toiselle ilkeä ja eivät tietenkään kaikki ole, joten jos voit, vaihda tuttavapiiriä. Joku tuossa aiemmassa viestissä sanoikin, että on kiltin oma syy, jos suostuu uhriksi. Tavallaan se onkin pidemmän päälle, mutta se ei silti anna kenellekkään oikeutta olla ilkeä ja monet eivät käsitä tätä. Ei silti ole kiltin vika, jos joku on hänelle ilkeä, mutta oman jaksamisen kannalta kannattaa ottaa neuvoista vaarin. Jotkut suorastaa provosoituvat ilkeilyyn, kun huomaavat toisen olevan kiltti. Hyväksikäyttäjät ovat myös vastuussa teoistaan, mutta eivät ymmärrä sitä. Ole ennenkaikkea itsellesi kiltti, äläkä suostu olemaan mikään kynnysmatto. Voit kuitenkin olla oma kiltti itsesi muuten. Ei sinun tarvitse päästä kiltteydestä eroon vaan sinuun kohdistuvasta ilkeydestä ja ne ovat kaksi eri asiaa. Sitä pitää harjoitella. Kaikista toimivinta on vain rauhallisesti todeta ilkeilyyn, että olipa tuo ilkeästi sanottu/tehty sinulta ja olla hyvin torjuva joka kerta kun sinulle ilkeillään. Sen voi tehdä jopa työpaikan kahvipöydässä. Ei saa opettaa toisia olemaan itselleen ilkeitä, vaan keskeyttämään tekemiset heti, jos jotakin hankalaa tapahtuu. Sinun ei tarvitse olla itse ilkeä, mutta tee selväksi, ettet hyväksy sitä muiltakaan. Älä anna heille kaikkea anteeksi pyytämättä. Sitten vasta, kun käytös muuttuu, niin voit olla heille taas oma kiltti itsesi.
..samaa mieltä nimim. "kiltsin" kanssa, että kiltti ihminen tavallaan usein ( tahtomattaankin)paljastaa itsellensä (ja myös muille) sen, ketkä ovat p*skiaisia, ja ketkä taas eivät.
Mun mielestä kiltteys ei sinällään ole mikään heikkous ( päinvastoin lisääkin "kilttejä" ihmisiä tarvittaisiin tähän maailmaan..) ainakaan,jos "kiltti" ihminen osaa kuitenkin puolustaa myös omia oikeuksiaankin.
Valitettavan usein näyttäis kuitenkin olevan niin, että juuri tunne-elämältään "Me,Myself and I"-ihmisistä ajatellaan heidän olevan jotenkin muka vahvoja,vaikka nämähän juuri ovatkin lähinnä niitä,ketkä henkisesti ovat itsensä kanssa kaikkein eniten hukassa...
Kiltteys sinänsä ei ole vika ihmisessä,mutta uhriksi asettuminen ON ( ja suuresti!).Ihminen voi kunnioittaa muita,mutta samalla puolustaa omiakin oikeuksiaan,ja sitä ehkä on kiltteys siinä positiivisessa mielessä.Ei siis tarvitse päteä kenenkään kustannuksella,kun itse tietää oman arvonsa.:-)
Ap:lle:älä arvostele itseäsi liikaa, vaan hyväksy itsesi just sellasena,kuin sä olet! Äläkä oikeasti arvosta liian korkealle sellasia (k-pää)ihmisiä,jotka juuri SINUN arvostelu-kriteeristölläsi mitattuna ei sitä ansaitse!Tsemppiä.
oma mielipide esiin.
Jos tunnet, että kaverisi on pettänyt lupauksensa, niin sinun tulis sanoa siitä hänelle suoraan."että tuo oli aika kettumaisesti tehty..Kertoa, miltä se sinusta tuntui ja, että seuraavaa kertaa et hyväksy..
Jos aina kuittaat kaiken hymyllä, niin toiset todella oppivat käyttämään sinua hyväkseen. Ajattelevat, ettet sinä kuitenkaan siitä mitään sano..
Sun on itse asetettava rajat, mitä siedät ja mitä et. Haluatko olla toisten kynnysmatto.
Opettele sanomaan suoraan, miltä sisimmässäsi tuntuu..vaikka niin, kuin kerroit: Olen niin vihainen, että ihan sappi kiehuu!!!
Viesti menee perille, aivan varmaan ja jos ystäväsi ovat tosi ystäviä, niin he kestävät sinulta rehelliset kommentit, eivätkä katoa minnekään.
Pystyt siihen poikaystäväsi kanssa ja hänkin ymmärtää. eikä ole kadonnut minnekään..
Olet yhä kiltti ihminen, vaikka rupeaisitkin sanomaan mielipiteitäsi suoraan..
Ei sinusta ilkeää ihmistä sillä tule. Ilkeys on juuri niissä ihmisissä jotka kuittailevat mutta tosipaikan tullen putoavat peloissaan pöydän alle.
tsemppiä sinulle!
Mieluiten otan ystäväkseni kiltin, kuin sen ilkeämmän ihmisen.
Mutta entäpä silloin, kun kiltillä ei ole montaa ystävää. Ei vähäisiä ystäviä voi suututtaa varsinkaan pienestä, joten helposti tulee sanottua aina, että "ei se mitään" ystävälle..niinkuin joku aiemmin jo totesikin.
Sanoin eräälle ystävälle, että "kyllä se vähän haittaa/loukkaa..." niin hän ei välittänyt mitään..
Kuinka ystäville tehdä selväksi niin ettei hän ota nokkiinsa, että jos ollaan ystäviä, niin toista kohdellaan myös sen mukaan?
minullakin! Otan vain herttaisen ilmeen naamalleni ja tokaisen lempeästi että "eihän tuo mitään.." Vaikka myöhemmin kiehuisin raivosta, että taaskin annoin tuon ja tuon ihmisen minua pompottaa.
Oon oikeestaan koko elämäni (20-vuotta) ollut sellainen. En uskalla paljastaa todellisia vihan tunteitani tai ärtymystä muille kuin äidilleni tai siskolleni. Monta vuotta annoin työnantajan pompottaa itseäni, ja aina annoin periksi, kunnes tuli kertakaikkinen stoppi!! Enää en alistu kynnysmatoksi, enää en aio mukautua jatkuvasti, ja anna toisten toimia miten huvittaa. Olen oppinut arvostamaan itseäni, ja minulla on oikeus olla terveellä tavalla itsekäs. Tällä hetkellä elänkin vaihetta, että tunnen olevani täynnä vuosien vihaa ja kiukkua. Vuosien mittaan padotut tunteet alkavat purkautua.. Ja tämä ei todellakaan ole hauskaa!! Ei minulle eikä läheisilleni!
Sinulla on oikeus sanoa mielipiteesi, sillä siinä piilee totuus, joka vapauttaa.
Sinulla on oikeus saada muilta ansaitsemaasi kohtelua.
Sinulla on oikeus olla sellainen kuin olet, siinä että välillä suuttuu, ei ole mitään pahaa tai rangaistavaa. Kyllä todelliset ystävät ymmärtävät eivätkä sinua jätä, vaikka silloin tällöin kiukuttaisikin.
Ja tosiasia on se, että jos et kerro, miltä sinusta oikeasti tuntuu, eivät he voi sinua lukeakaan. He saattavat ajatella sinun vain olevan harvinaisen empaattinen ja ymmärtäväinen ihminen, jolle ei oikeasti olekaan niin väliä, pidetäänkö lupauksia vai ei. Ja sama käytös jatkuu..
Tuolla menolla satutat lopulta vain itseäsi.
Kiellät itseltäsi tunteet, jotka ovat täysin inhimillisiä ja oikeutettuja. Tulet tosiasiassa olemaan vihainen muiden sijaan itsellesi, koska annat jatkuvasti periksi.
Tsemppiä!