Ei voi muuta sanoa, kuin että kovin outo on tuo saitilla vellovasta keskustelusta esille nouseva kepulainen näkemys, jonka mukaan ihmisen poliittinen vakaumus on paljon arvokkaampi kuin hänen kristillinen vakaumuksensa. Hannu Takkulan olisi siis pitänyt puolueensa eduksi luopua kristillisen vakaumuksensa mukaisista arvoista, kuten rehellisyydestä ja pyrkimyksestä totuuteen.
Takkulaa täällä suorastaan herjataan vakaumuksensa tähden. Uskon Takkulan nyt kokevan läheisinä alkuaikojen kritittyjen tunnelmat, kun niitä pilkattiin ja vainottiin uskonsa vuoksi. Varmaan opettaja Takkulalle kertomukset noista vainoista ovat hyvinkin tuttuja.
Näkevätkö kepulaiset kristillisen vakaumuksen asettamat vaatimukset rehellisyydestä ja muista hyveistä niin mitättöminä, että niihin arvoihin elämässään sitoutuneen pitäisi puolueen edun niin vaatiessa pystyä ne noin vain hylkäämään? Eikö kristitty saisi saada sellaisesta hiertymää omalletunnolleen ja kenties jopa pelkoa ikuisuusosansa menetyksestä? Puolueko nuo hänelle pystyisi jotenkin korvaamaan?
En ole Hannu Takkulan poliittinen kannattaja, ja minusta hänen monet esille tulleet mielipiteensä ovat aikaansa jäljessä ja ahdasmielisiä, noudattaen tuohon uskonsuuntaukseen kuuluvien joukossa hyvin yleisiä näkemyksiä. Nuo ahdasmieliset näkemykset jo yksin riittäisivät siihen, että en voisi Takkulaa poliitikkona kannattaa. Silti hän uskoakseni on ihan hyvä ihminen, jota ei voida päätellä kaikista keskustapoliitikoista eikä liioin kaikista tällä saitilla mielipiteensä Takkulasta esittäneistä.
Eikä minulla ei ole ainakaan varaa ja uskallusta mitätöidä toisen, todennäköisesti itseäni paremman kristityn vakaumusta. Mutta ei siihen nähdäkseni olisi varaa niilläkään, jotka niin nyt toistuvasti tekevät. Kuinka hyviksi voivatkaan tuntea itsensä ne, jotka yrittävät kääntää toisen aidon vakaumuksen vain poliittiseksi peliksi? Se lienee alue, jonka he parhaiten tuntevat ja sitä eniten arvostavat.
Minun mielestäni keskustalla on ilman muuta oikeus poistaa Hannu Takkula riveistään, tai odottaa Takkulan tekevän ainoan oikean ratkaisun, sillä onhan tämä käyttäytynyt kovin epäkorrektisti puoluettaan kohtaan, suorastaan sen tavoitteiden vastaisesti. Ja luultavasti Takkula itse on jo ratkaisunsa tehnyt ja ilmoittaa siitä sitten, kun katsoo ajan sille sopivaksi.
Mutta Takkulan menettelyn yksin pitäisi riittää syyksi vaikka puolueesta erottamiseen, ilman, että ruvetaan kyseenalaistamaan ja pilkkaamaan hänen uskonnollista vakaumustaan. Eiväthän siihen nähdäkseni ole syyllistyneetkään johtavat keskustapoliitikot, jotka hyvin tietävät Jäätteenmäen valheellisen venkoilun ja tietävät myös Hannu Takkulan sen tietävän ja ymmärtävät sen käyneen yli hänen omatuntonsa kestokyvyn.
Tuollainen keskustelu Takkulan motiiveista on paitsi outoa, se on myös hyvin surullista ja vastenmielistä. Se ei sinänsä todista Takkulan arvoista puolesta eikä vastaan, mutta keskustelijan arvoista se todistaa, eikä se todista niistä hyvää.
Takkula-keskustelusta:
30
1200
Vastaukset
- ...yöllä....
...Takkulaa korvaan?
Enpä usko. Ei taida Takkulasta olla punikiksi ja sun sielunveljeksi. ...ensi yönä taas...
Terveisin O.V.Kuusisen haamu
Katso vielä kuvaani...ettet sekoita Tanneriin, joka käy omalla vuorollaan suihkimassa korvaasi aatetta....
http://www.uta.fi/suomi80/tieto31.gif - hj. pulliainen
Ihmisestä käytetään pronominia "hän", monikossa "he".
Sitten on erikoista, että punikki ryhtyy täällä teologiksi. Eiköhän vaan kristinuskon sisällössä pitäisi korostua enemmän jumalan armon kuin ihmisten tekopyhyyden, josta Takkulan tapauksessa on kysymys. Mies ei todellakaan elä eikä opeta kristillisen katsomuksen mukaan, vaan jonkun omatekoisen hurmoskatsomuksen, jossa on kaikki iloisessa sekamelskassa. Kirjoituksesi on viisas. On syytä erottaa Takkulan vakaumus ja hänen epäkorrekti toimintansa puoluetta kohtaan.
Takkulan toimintaa ei voi pitää mitenkään hyväksyttävänä ja puolueen pitäisi erottaa hänet välittömästi näin vakavan rikkeen eli puolueensa pettämisen johdosta. Keskustassa on vain sellainen perinne, että väärintekijät pyritään miellummin palkitsemaan teoistaan. Saa nähdä, millaisen palkinnon Takkula saa.
Olet siis oikeassa siinä, ettei Takkulan ole suinkaan luovuttava kristillisestä vakaumuksestaan puolueensa hyväksi. Tämä vakaumushan ei ole tässä mikään rikkomus puoluetta kohtaan, vaan se, että hän ryhtyy toisen puolueen presidenttiehdokkaan vaalivankkuriksi.
Jos Takkula ei voi hyväksyä Keskustan nykyistä politiikkaa, hänen olisi pitänyt itse erota puolueesta ja ryhtyä sitten Kalliksen sparraajaksi.- mikä on hyvä
...joku kunnanjohtajan paikka vapaudu Takkulalle. Tai ehkä sittenkin vain koulutoimenjohtajaksi, jos tulee paljon kuntaliitoksia vapautuu kuntabosseja muutenkin...
- JormaKKorhonen
Kun täällä on ehditty leimata jo minutkin uskonnollisesti(kin) kelvottomaksi puhumaan niin kuin puhuin, niin en voi olla tuomatta esille varsin intiimiä itseni paljastamista noissa asioissa. Tein sen muutamia vuosia sitten, ihan muualla kuin täällä, jossa en silloin ollut vielä käynytkään, ja ihan muissa tarkoituksissa, julkaistuna vain pienelle läheispiirille.
Vaikka kokemuksesta tiedän, että nyt se vasta riekunta alkaakin (jota en jää katselemaan), laitan sen tähän kuitenkin. Jospa se sittenkin havahduttaisi jotakin huomaamaan, että kaikki ei sittenkään ole niin kuin hän kuvittelee, ei edes Jorma K.Korhosen kohdalla.
Tämä on ikäänkuin sydänverellä kirjoitettua ja siis totta, eikä vain "niin totta, kuin osaan"):
- - -
Kun olen edellä joskus siteerannut Raamattua, sitä on saatettu pitää sitä tekopyhänä hurskasteluna tai ainakin ristiriitaisena moniin tekoihini nähden. Lienee tarpeen selittää:
Tunnen kyllä Pyhän Kirjan melko hyvin. Ympäristön inspiroimana kiinnostuin siitä Siinailla, ja siitä alkaen olen lukenut sitä melko säännöllisesti. Raamattu on aina yöpöydälläni, ja usein iltaisin luen siitä jonkun kappaleen.
Vanha Testamentti kiehtoo minua historianakin kertomuksillaan merkittävän kansan vaiherikkaasta elämästä ja siitä, miten tuo kansa koki Jumalansa voiman ja johdatuksen värikkäissä vaiheissaan. Psalmien, Sananlaskujen, Saarnaajan ja Laulujen laulun kirjoissa on suurta viisautta, mikä sanotaan kauniisti ja mieltä liikauttavasti.
Evankeliumien kertomukset saavat myös minut tunnustamaan Jeesuksen Mestariksi. Hänen opetuksensa ovat yksinkertaisuudessaan viisaita ja hänen viljelemänsä vertauskuvat usein hätkähdyttävän osuvia. Hänen vuorisaarnassa (Matt. 5-7) antamansa ohjeet ovat vaativia nykyihmisen noudatettaviksi, mutta niiden korkeaa eettisyyttä ei voida kiistää.
Kirjassaan ”Koulussa ja sodassa” presidentti Mauno Koivisto toteaa itsestään: ”Minusta ei tullut varsinaisesti uskovaista. Ehkä voin sanoa tulleeni uskonnollisuuteen taipuvaiseksi.”. Ehkäpä minäkin voisin sanoa samaa itsestäni sillä varauksella, että minussa tämä vaatimaton kehitys siihen suuntaan on tapahtunut kovin myöhään.
Vaikka en siis ole ”uskovainen”, olen taipuvainen uskomaan Jumalan olemassaoloon - korkeampaan voimaan ja kaiken alkuunpanijaan, Luojaan. Siitä mielestäni kertoo luonnon ja maailmankaikkeuden nerokas tarkoituksenmukaisuus - se ei voi olla sattumalta syntynyttä. Tuo heikko uskonnollinen taipumukseni - jos sitä nyt voi sellaiseksi sanoa - on minulle täysin yksityisasia.
En ole aktiivinen seurakunnan jäsen; kirkossa käyn vain pari kertaa vuodessa, joulun ja pääsiäisen aikoihin, ja laulumiehenä aina joulun alla laulamassa ”kauneimmat joululaulut”. Ja olenhan joskus kauan sitten laulanut parina vuonna kirkkokuorossakin.
En siis ole kunnolla edes tapakristitty, mutta tunnustan kristinuskon opinkappaleet auktoriteeteiksi, joita kunnioitan ja yritän haparoiden tavoitella niistä tukea elämälleni.
Vaikka en ole pystynyt elämään Raamatun opetusten mukaan, kaukana siitä, sen lukeminen on kuitenkin saanut minutkin joskus ajattelemaan perimmäisiä kysymyksiä. Olen myös saanut Raamatusta lohtua ja voimaa vaikeissa elämänvaiheissani.
Olen nähnyt noiden opetusten arvostuksen siunauksellisuuden ja niiden halveksunnan tuottaman turmiollisuuden ihmiselämässä. Olen nähnyt sen toimivan myös kansojen kohtaloissa: ne auttoivat meitäkin selviytymään sodissamme ja niiden hylkääminen osaltaan joudutti kehitystä, mikä johti suuren ja mahtavan naapurimme valtiolliseen tuhoon.
Lapsuudessani uskoin epäilyksittä Jumalaan, taivaaseen ja helvettiin. Tietenkin myös toivoin joskus pääseväni taivaaseen. Aikuistuessani uskoni heikentyi kovin, oikeastaan en noita asioita vuosikymmeniin juuri ajatellut. Jumalan olemassaoloa en sentään koskaan kieltänyt enkä halveksinut kristillisiä arvoja, vaikka ne omassa elämässäni huonosti näkyivät. Hengelliset tilaisuudet, joihin joskus osallistuin työhönikin liittyen, saivat silti puheineen ja lauluineen mieleni helposti herkistymään ja jotakin saattoi liikahtaa syvällä sisimmässäni, vaikka koetin varoa näyttämästä sitä ulospäin. Kyllä minä hiljaa itsekseni iltarukouksen usein luin ja elämän kovin riepotellessa turvauduin rukoukseen joskus muulloinkin.
Minulla ei tietenkään ole enää suuria aineellisia odotuksia elämältä eikä tarvettakaan sellaisiin. Helsingin Sanomissa 20.8.2000 oli Terhon mainio piirros, jonka teksti kuului: ”Kun oikein kriittisesti tarkkailee nykyihmisen käyttäytymistä; kerätään esineitä, kippoja, kuppeja, vekottimia, vempaimia, haalitaan omaisuutta enemmän kuin tarvitaan, herää vain yksi elämän peruskysymyksistä… onko tarkoitus jäädä vai niin kuin käydä vaan?” Pysähdyttävä kysymys! Kumpi ainoastaan on mahdollista? Oikean vastauksen tajuaminen poistaa monia turhia ambitioita, asettaa asioita oikeaan tärkeysjärjestykseen ja parantaa mielenrauhaa.
Onhan minulla sentään omakohtaisiakin toiveita ja haluja. Mitäpä tapahtuukaan, haluaisin elää loppuelämäni rauhallisesti, sovussa itseni ja muiden kanssa muistaen Paavalin opetuksen: ”Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa” (Room.12:18 ). Toivon myös, että olipa elämäntilanteeni mikä tahansa, säilyttäisin mielenterveyteni ja myös fyysistä terveyttä sen verran, mitä ikäni mukaisen elämän mielekkyys vaatii. Nämä toivomukset kohdistan entistä enemmän ylöspäin.
Tähän ikään ehtineenä olen yhä tihenevässä tahdissa ollut tekemisissä kuoleman kanssa, saattamassa omaisiani ja tovereitani viimeiselle matkalleen. Luonnollisesti omakaan aikani ei voi olla enää kovin kaukana. Vuonna 2000 kuollut Erno Paasilinna sanoi muistelmiensa julkistamistilaisuudessa 1996, että ”muistelmansa julkaissut mies on jo melkein ruumis” (Pekka Tarkka kertoo näin 2.10.2000 Helsingin Sanomiin kirjoittamassaan Paasilinnan nekrologissa).
No, elihän Paasilinna vireää elämää vielä jonkin aikaa tuon jälkeen ja hengissähän minäkin vielä olen. Kuitenkin minua on ruvennut puhuttelemaan psalmintekijän pyyntö: ”Herra, anna minun muistaa, että elämäni päättyy, että päivilleni on pantu määrä; opeta minua ymmärtämään, kuinka katoavainen minä olen!” (Ps.39:5). Suhtaudun kuolemani ajatukseen levollisesti. Toivon vain, että kuolemani olisi armollinen; en toivo äkkikuolemaa, mutta toivoisin voivani välttyä kuolemaa usein edeltäviltä tuskallisilta sairauksilta tai täysin toisten varaan johtavalta avuttomuudelta.
Olen jo todennut, että olen viime aikoina yhä useammin joutunut kohtaamaan kuoleman lähipiirissäni. Varmaankin siksi ovat myös ”tuonpuoleiset” asiat tulleet useammin mieleeni. Olen taipuvainen uskomaan, että kaikki ei pääty kuolemaan. Sen tuolla puolen voi hyvin olla jotakin, mihin kuolema avaa oven. Ja vaikka elämällämme lienee monta tarkoitusta, se voi olla myös koeaika ikuisuutta varten. Tämä maallinen vaelluksemme varmaan siis rakentaa ikuisuusosaamme, mutta uskon myös armolla olevan siinä sijansa, ja kuningas Daavidin tavoin minäkin pyydän: ”Älä muista nuoruuteni syntejä, älä pahoja tekojani, sinä, joka olet uskollinen ja hyvä” (Ps.25:7). - Emeritus
JormaKKorhonen kirjoitti:
Kun täällä on ehditty leimata jo minutkin uskonnollisesti(kin) kelvottomaksi puhumaan niin kuin puhuin, niin en voi olla tuomatta esille varsin intiimiä itseni paljastamista noissa asioissa. Tein sen muutamia vuosia sitten, ihan muualla kuin täällä, jossa en silloin ollut vielä käynytkään, ja ihan muissa tarkoituksissa, julkaistuna vain pienelle läheispiirille.
Vaikka kokemuksesta tiedän, että nyt se vasta riekunta alkaakin (jota en jää katselemaan), laitan sen tähän kuitenkin. Jospa se sittenkin havahduttaisi jotakin huomaamaan, että kaikki ei sittenkään ole niin kuin hän kuvittelee, ei edes Jorma K.Korhosen kohdalla.
Tämä on ikäänkuin sydänverellä kirjoitettua ja siis totta, eikä vain "niin totta, kuin osaan"):
- - -
Kun olen edellä joskus siteerannut Raamattua, sitä on saatettu pitää sitä tekopyhänä hurskasteluna tai ainakin ristiriitaisena moniin tekoihini nähden. Lienee tarpeen selittää:
Tunnen kyllä Pyhän Kirjan melko hyvin. Ympäristön inspiroimana kiinnostuin siitä Siinailla, ja siitä alkaen olen lukenut sitä melko säännöllisesti. Raamattu on aina yöpöydälläni, ja usein iltaisin luen siitä jonkun kappaleen.
Vanha Testamentti kiehtoo minua historianakin kertomuksillaan merkittävän kansan vaiherikkaasta elämästä ja siitä, miten tuo kansa koki Jumalansa voiman ja johdatuksen värikkäissä vaiheissaan. Psalmien, Sananlaskujen, Saarnaajan ja Laulujen laulun kirjoissa on suurta viisautta, mikä sanotaan kauniisti ja mieltä liikauttavasti.
Evankeliumien kertomukset saavat myös minut tunnustamaan Jeesuksen Mestariksi. Hänen opetuksensa ovat yksinkertaisuudessaan viisaita ja hänen viljelemänsä vertauskuvat usein hätkähdyttävän osuvia. Hänen vuorisaarnassa (Matt. 5-7) antamansa ohjeet ovat vaativia nykyihmisen noudatettaviksi, mutta niiden korkeaa eettisyyttä ei voida kiistää.
Kirjassaan ”Koulussa ja sodassa” presidentti Mauno Koivisto toteaa itsestään: ”Minusta ei tullut varsinaisesti uskovaista. Ehkä voin sanoa tulleeni uskonnollisuuteen taipuvaiseksi.”. Ehkäpä minäkin voisin sanoa samaa itsestäni sillä varauksella, että minussa tämä vaatimaton kehitys siihen suuntaan on tapahtunut kovin myöhään.
Vaikka en siis ole ”uskovainen”, olen taipuvainen uskomaan Jumalan olemassaoloon - korkeampaan voimaan ja kaiken alkuunpanijaan, Luojaan. Siitä mielestäni kertoo luonnon ja maailmankaikkeuden nerokas tarkoituksenmukaisuus - se ei voi olla sattumalta syntynyttä. Tuo heikko uskonnollinen taipumukseni - jos sitä nyt voi sellaiseksi sanoa - on minulle täysin yksityisasia.
En ole aktiivinen seurakunnan jäsen; kirkossa käyn vain pari kertaa vuodessa, joulun ja pääsiäisen aikoihin, ja laulumiehenä aina joulun alla laulamassa ”kauneimmat joululaulut”. Ja olenhan joskus kauan sitten laulanut parina vuonna kirkkokuorossakin.
En siis ole kunnolla edes tapakristitty, mutta tunnustan kristinuskon opinkappaleet auktoriteeteiksi, joita kunnioitan ja yritän haparoiden tavoitella niistä tukea elämälleni.
Vaikka en ole pystynyt elämään Raamatun opetusten mukaan, kaukana siitä, sen lukeminen on kuitenkin saanut minutkin joskus ajattelemaan perimmäisiä kysymyksiä. Olen myös saanut Raamatusta lohtua ja voimaa vaikeissa elämänvaiheissani.
Olen nähnyt noiden opetusten arvostuksen siunauksellisuuden ja niiden halveksunnan tuottaman turmiollisuuden ihmiselämässä. Olen nähnyt sen toimivan myös kansojen kohtaloissa: ne auttoivat meitäkin selviytymään sodissamme ja niiden hylkääminen osaltaan joudutti kehitystä, mikä johti suuren ja mahtavan naapurimme valtiolliseen tuhoon.
Lapsuudessani uskoin epäilyksittä Jumalaan, taivaaseen ja helvettiin. Tietenkin myös toivoin joskus pääseväni taivaaseen. Aikuistuessani uskoni heikentyi kovin, oikeastaan en noita asioita vuosikymmeniin juuri ajatellut. Jumalan olemassaoloa en sentään koskaan kieltänyt enkä halveksinut kristillisiä arvoja, vaikka ne omassa elämässäni huonosti näkyivät. Hengelliset tilaisuudet, joihin joskus osallistuin työhönikin liittyen, saivat silti puheineen ja lauluineen mieleni helposti herkistymään ja jotakin saattoi liikahtaa syvällä sisimmässäni, vaikka koetin varoa näyttämästä sitä ulospäin. Kyllä minä hiljaa itsekseni iltarukouksen usein luin ja elämän kovin riepotellessa turvauduin rukoukseen joskus muulloinkin.
Minulla ei tietenkään ole enää suuria aineellisia odotuksia elämältä eikä tarvettakaan sellaisiin. Helsingin Sanomissa 20.8.2000 oli Terhon mainio piirros, jonka teksti kuului: ”Kun oikein kriittisesti tarkkailee nykyihmisen käyttäytymistä; kerätään esineitä, kippoja, kuppeja, vekottimia, vempaimia, haalitaan omaisuutta enemmän kuin tarvitaan, herää vain yksi elämän peruskysymyksistä… onko tarkoitus jäädä vai niin kuin käydä vaan?” Pysähdyttävä kysymys! Kumpi ainoastaan on mahdollista? Oikean vastauksen tajuaminen poistaa monia turhia ambitioita, asettaa asioita oikeaan tärkeysjärjestykseen ja parantaa mielenrauhaa.
Onhan minulla sentään omakohtaisiakin toiveita ja haluja. Mitäpä tapahtuukaan, haluaisin elää loppuelämäni rauhallisesti, sovussa itseni ja muiden kanssa muistaen Paavalin opetuksen: ”Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa” (Room.12:18 ). Toivon myös, että olipa elämäntilanteeni mikä tahansa, säilyttäisin mielenterveyteni ja myös fyysistä terveyttä sen verran, mitä ikäni mukaisen elämän mielekkyys vaatii. Nämä toivomukset kohdistan entistä enemmän ylöspäin.
Tähän ikään ehtineenä olen yhä tihenevässä tahdissa ollut tekemisissä kuoleman kanssa, saattamassa omaisiani ja tovereitani viimeiselle matkalleen. Luonnollisesti omakaan aikani ei voi olla enää kovin kaukana. Vuonna 2000 kuollut Erno Paasilinna sanoi muistelmiensa julkistamistilaisuudessa 1996, että ”muistelmansa julkaissut mies on jo melkein ruumis” (Pekka Tarkka kertoo näin 2.10.2000 Helsingin Sanomiin kirjoittamassaan Paasilinnan nekrologissa).
No, elihän Paasilinna vireää elämää vielä jonkin aikaa tuon jälkeen ja hengissähän minäkin vielä olen. Kuitenkin minua on ruvennut puhuttelemaan psalmintekijän pyyntö: ”Herra, anna minun muistaa, että elämäni päättyy, että päivilleni on pantu määrä; opeta minua ymmärtämään, kuinka katoavainen minä olen!” (Ps.39:5). Suhtaudun kuolemani ajatukseen levollisesti. Toivon vain, että kuolemani olisi armollinen; en toivo äkkikuolemaa, mutta toivoisin voivani välttyä kuolemaa usein edeltäviltä tuskallisilta sairauksilta tai täysin toisten varaan johtavalta avuttomuudelta.
Olen jo todennut, että olen viime aikoina yhä useammin joutunut kohtaamaan kuoleman lähipiirissäni. Varmaankin siksi ovat myös ”tuonpuoleiset” asiat tulleet useammin mieleeni. Olen taipuvainen uskomaan, että kaikki ei pääty kuolemaan. Sen tuolla puolen voi hyvin olla jotakin, mihin kuolema avaa oven. Ja vaikka elämällämme lienee monta tarkoitusta, se voi olla myös koeaika ikuisuutta varten. Tämä maallinen vaelluksemme varmaan siis rakentaa ikuisuusosaamme, mutta uskon myös armolla olevan siinä sijansa, ja kuningas Daavidin tavoin minäkin pyydän: ”Älä muista nuoruuteni syntejä, älä pahoja tekojani, sinä, joka olet uskollinen ja hyvä” (Ps.25:7).Kirjoituksestasi, joka mielestäni oli hyvä, tuli mieleen sattumus viime kesältä.
Pelasimme Kirkkogolf turnauksen, pelin jälkeen "palkkiokaljan" parissa selvittelimme pelimme kulkua.
Seurakuntamme kirkkoherra, joka oli tämän turnauksen isä, kysäisi minulta; miten meni?
Olin pelannut erään väylän tosi surkeasti ja se oli jäänyt minua harmittamaan.
Minä siihen töksäytin, että kyllä minä siinä nelosväylällä aloin epäilemään koko Jumalan olemassa oloa.
Tähämpä "Pappi-Antti" rauhallisesti totesi; niin, Herra koettelee, vaan ei hylkää, koita olla vaan uskossasi luja.
Siinä vaiheessa muistin, että heti seuraavalla rei´ällä onnistuin tekemään parin ja näin päiväni jatkui paljon iloisemmissa merkeissä.
- antiteesi
Takkula tekee miehen työn kun hän hajoittaa kepun rivejä. Kaikkien ajattelevien suomalaisen kansalaisvelvollisuus on pyrkiä kitkemään kepulainen, maata hapattava tukahduttavuus, Isänmaan ylimmästä tietoisuudesta. Kepu on sanalla sanoen siirrettävä historiaan, antisuomien tutkittavaksi.
Uskoisin kuitenkin, etteivät Hannu Takkulan mielipiteet ja moraalimömmöiset mielipiteet (tässä päivänpoliittisessa tilanteessa) kestä moraalis-eettistä tarkastelua, edes seuraavalle asteelle. Hannu Takkulan tapa tulla marttyyrinä esille, poliittisten kierrosten kiihtyessä, kielii omakuvan säröisyydestä (esim. Vihreiden Soininvaara urputtaa koko ajan, mikä mielestäni on paljon miehekkäämpää). Takkula on syrjäytetty kepun sisäringistä, ei ministeriyttä, ei hyväksyntää.
Takkula kostaa menneitä ja tulevia.- hj. pulliainen
Joo, Takkula ei kyllä kepua hajota millään tavalla. Suuri osa entisistä Takkulan kannattajista on tajunnut, että heitä aiemmin varoitelleet Takkulan tuntevat ihmiset ovat oikeassa.
Moraalisaarnaajana Takkula on perin epäuskottava, koska hän on eklektinen, epäjohdonmukainen eikä osaa perustella, vaan homma menee hampaiden kiristelyksi ja hoosianna-lauluksi jos tulee vaikeita kysymyksiä tai vastaväitteitä. - antiteesi
hj. pulliainen kirjoitti:
Joo, Takkula ei kyllä kepua hajota millään tavalla. Suuri osa entisistä Takkulan kannattajista on tajunnut, että heitä aiemmin varoitelleet Takkulan tuntevat ihmiset ovat oikeassa.
Moraalisaarnaajana Takkula on perin epäuskottava, koska hän on eklektinen, epäjohdonmukainen eikä osaa perustella, vaan homma menee hampaiden kiristelyksi ja hoosianna-lauluksi jos tulee vaikeita kysymyksiä tai vastaväitteitä.Olet varmaan oikeassa siinä, että Hannu Takkulan moraali on todellakin elastinen. Ja voihan olla, että Takkulan taustajoukot sulavat presidentinvaaleissa olemattomiin? Hänet kuitenkin valittiin europarlamenttiin aika suurella äänimäärällä, joten jos jonkinmoinenkin osa tuosta porukasta seuraa Takkulaa, kepun kakkospaikka presidentinvaaleissa jää haaveeksi. Ja sillä voi olla kauskantoisia seurauksia.
- hj. pulliainen
antiteesi kirjoitti:
Olet varmaan oikeassa siinä, että Hannu Takkulan moraali on todellakin elastinen. Ja voihan olla, että Takkulan taustajoukot sulavat presidentinvaaleissa olemattomiin? Hänet kuitenkin valittiin europarlamenttiin aika suurella äänimäärällä, joten jos jonkinmoinenkin osa tuosta porukasta seuraa Takkulaa, kepun kakkospaikka presidentinvaaleissa jää haaveeksi. Ja sillä voi olla kauskantoisia seurauksia.
Se menee niin, että Takkulaa seuraa muutama hänelle uskollinen. Nythän hän selvästi katuu temppuaan, kun ei haluaisi erota puolueesta. Se on osoitus, että hän ei usko uraan ilman keskustan tukea. Se myös osoittaa häntä äänestäneille keskustaäänestäjille, että tässä ei ole pohjimmiltaam kysymys muusta kuin Hannun oman nrsismin uudesta ilmenemismuodosta. Ilmeisesti hän olisi tyytyväinen vasta sitten, jos Vanhanen toimisi hänen ohjeidensa mukaan. Kyllä tämä tapaus opettaa oleellisen Takkulan luonteesta myös niille, jotka häntä äänestivät. Sitten pitää myös muistaa, että Takkula valehteli monta asiaa sumeilematta kampanjassaan, mutta puoluejohto ei viitsinyt lähteä asioissa oikomaan ja riitelemään, ettei olisi kiinnittänyt liikaa huomiota näihin kysymyksiin.
- antiteesi
hj. pulliainen kirjoitti:
Se menee niin, että Takkulaa seuraa muutama hänelle uskollinen. Nythän hän selvästi katuu temppuaan, kun ei haluaisi erota puolueesta. Se on osoitus, että hän ei usko uraan ilman keskustan tukea. Se myös osoittaa häntä äänestäneille keskustaäänestäjille, että tässä ei ole pohjimmiltaam kysymys muusta kuin Hannun oman nrsismin uudesta ilmenemismuodosta. Ilmeisesti hän olisi tyytyväinen vasta sitten, jos Vanhanen toimisi hänen ohjeidensa mukaan. Kyllä tämä tapaus opettaa oleellisen Takkulan luonteesta myös niille, jotka häntä äänestivät. Sitten pitää myös muistaa, että Takkula valehteli monta asiaa sumeilematta kampanjassaan, mutta puoluejohto ei viitsinyt lähteä asioissa oikomaan ja riitelemään, ettei olisi kiinnittänyt liikaa huomiota näihin kysymyksiin.
Kalsari-Bjarnehan on tunnetusti taitava taktikko. Osake-miljonäärinä hän pystyy ajattelemaan useammankin siirron eteenpäin.
Uskoisin, että Kristillisten Bjarne koplasi kaksi asiaa: Jäätteenmäen ja Vanhasen. Miten kepun moraalittomuus saataisiin ilmi uskonnollisten suosimassa kepussa, käytännössä? Turhautunut, puolueen sivuunheittämä julkiuskovainen Takkula oli tietenkin mainio värväyksen kohde. Bjarne Kalliksen suuri elämäntyö saa tulevissa Presidentinvaaleissa poliittisen kliimaksin. Hän yhdistää maltilliset kiihkouskovaiset itsensä taakse? - ....O N K I I ... !
hj. pulliainen kirjoitti:
Joo, Takkula ei kyllä kepua hajota millään tavalla. Suuri osa entisistä Takkulan kannattajista on tajunnut, että heitä aiemmin varoitelleet Takkulan tuntevat ihmiset ovat oikeassa.
Moraalisaarnaajana Takkula on perin epäuskottava, koska hän on eklektinen, epäjohdonmukainen eikä osaa perustella, vaan homma menee hampaiden kiristelyksi ja hoosianna-lauluksi jos tulee vaikeita kysymyksiä tai vastaväitteitä.EIHÄN HÄN YMMÄSTÄNYT ÄÄNESTÄÄ MEPPINÄ VIIME ÄÄNESTYKSESSÄ MITÄÄN , ELI JÄTTI TÄYDEN NOLLAN KOHDALLEEN ELI TARVITAANKO NOLLA PÄÄTTÄJIÄ MEPPEINÄ, EI EI TARVITA. RAHAA PALAA JO MUUTENKIN TURHAAN
- JormaKKorhonen
...mutta on se luettavissa tuosta ylempää (taivastelijoille) ja myös tämän linkin takaa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000010967968 - Jaba_43
Minusta Takkulan parjaaminen edustaa saitin kepulaisten ja ehkä muidenkin joukossa juuri sellaista suvaitsemattomuutta, jota itse vierastan politiikassa hyvin kovasti.
Takkula tekee omia valintojaan omien arvojensa ja oman vakaumuksensa pohjalta. minusta siinä ei voi olla ulkopuolisille mitään kritisoitavaa, koska Takkulan valinnat ovat Takkulan omia päätöksiä.
Minä kunnioitan jokaista joka toimii oman vakaumuksensa pohjalta.
Takkula tulee aikanaan mittuuttamaan valintansa seuraukset siinä, miten hänen äänimääränsä kehittyvät tulevaisuudessa.
Siinäkään en omalta osaltani näe mitään aihetta minkäänlaiseen kirjoitteluun, koska en koskaan äänestäisi Takkulaa - puolueestakaan riippumatta - muutenkaan, vaikka hän olisikin Helsingin vaalipiirissä ehdolla.
Ainoa kritiikki, jota voisin Takkulasta sanoa tuli kirjoitetuksi johonkin hjo taaemmille sivuille oainuneeseen juttuuni, jossa mutu-tuntumalla spekuloin sitä, että Takkula saattanee ennakoida kepun kannatuksen laskua ja Vanhasen tappiota presidentinvaalissa, ja Kalliksen kampanjapäälliköksi menollaan valmistella omaa, uutta poliittista tulevaisuuttaan.
Jos näin on, niin sitä vähemmän minä oman arvomaailmani näkökulmasta arvostan Takkulan kaltaista tuulen haistelijaa.- Että sillä viisii
Ei voi olla kysymys pelkästä vakaumuksesta, kun lähtee tukemaan sellaista presidenttiehdokasta, jolla ei ole mitään mahdollisuutta päästä edes toiselle äänestyskierrokselle. Aiemmissa presidentinvaaleissa oman puolueen kannasta poikkeava vakaumus on osoitettu yksinkertaisesti jättäytymällä pois valitsijamiesehdokkuudesta tai tekemättä minkäänlaista vaalityötä oman puolueen ehdokkaan puolesta.
Uskon, että kysymyksessä on pelkästään oman edun ajaminen. Valitettavasti. - Jaba_43
Että sillä viisii kirjoitti:
Ei voi olla kysymys pelkästä vakaumuksesta, kun lähtee tukemaan sellaista presidenttiehdokasta, jolla ei ole mitään mahdollisuutta päästä edes toiselle äänestyskierrokselle. Aiemmissa presidentinvaaleissa oman puolueen kannasta poikkeava vakaumus on osoitettu yksinkertaisesti jättäytymällä pois valitsijamiesehdokkuudesta tai tekemättä minkäänlaista vaalityötä oman puolueen ehdokkaan puolesta.
Uskon, että kysymyksessä on pelkästään oman edun ajaminen. Valitettavasti.Ryhtyessään Kalliksen kampanjapäälliköksi, Takkula ilmaisee selvästi oman kantansa presidenttiehdokkaiden suhteen.
Oman edun tavoittelua ei siis voi sulkea pois.
Näin on etenkin silloin, jos Takkula loikkaa kd:iin ennen ensi eduskuntavaaleja ja saa puolueelta (Kallikselta) rahaa eduskuntavaalikampanjaansa.
- Mikko-Bernhard
kuin kenguru konsanaan. Kovin vähäisin sanankääntein tuo kekkosvihaaja hehkuttaa päivän uutisia, joissa kerrotaan mm keskustan suosion nousujohteisesta suunnasta. Liekö Takkulan ansiota, vai onko sittenkin niin, että kalluppien väsääjät ovat kyllästyneet väärien tietojen värkkäämiseen.
- ja miksi?
Sinua, tuon mölähdyksesi jälkeen, vai JKK:ta avauksensa ja itsetilityksensä jälkeen? Onnesi on nyt olla tarpeeksi tyhmä ollaksesi tajuamatta miten mitättömältä vaikutat JKK:n rinnalla.
- Matti Kepponen
Asia kuin asia, häneltä löytyy aina vastineeksi täydellisen idioottimainen sökellys.
- JormaKKorhonen
ja miksi? kirjoitti:
Sinua, tuon mölähdyksesi jälkeen, vai JKK:ta avauksensa ja itsetilityksensä jälkeen? Onnesi on nyt olla tarpeeksi tyhmä ollaksesi tajuamatta miten mitättömältä vaikutat JKK:n rinnalla.
Itsetilitykselläni varmaan tarkoitat tuota vastinettani "taivastelijoille"? Hieman harmittaa, että laitoin sen tuohon ja taas tulin paljastaneeksi intiimeintä itseäni, mutta sieppasi niin kovasti tuollainen, kun ollaan tietävinään ihmisestä kaikki, myös hänen syvimmistä tunteistaan ja tärkeimmistä arvoistaan, vain sen perusteella, mitä mieltä hän on joistakin poliittisista asioista ja poliitikoista.
- näkemyksestä
Etäisesti Hannu Takkulan tuntevana ihmisenä, olen saanut käsityksen, jonka mukaan hänen kristillinen vakaumuksensa elää suurta murrosvaihetta. Mies hakee niin kristillistä vakaumustaan, kuin ilmeisesti myös poliittista. Toivottavasti löytää molemmat.
- hj. pulliainen
Takkula on jatkuvassa kriisissä. Siihen hänet ajaa outo oireyhtymä, johon kuuluu yhtä lailla uskonnollinen tekopyhyys ja ylimielinen tuomitsemismieliala, poliittinen pyrkyryys keinoja kaihtamatta sekä narsistinen persoonallisuushäiriö. Sitten hän välillä saa toimiensa johdosta katumus- lamaannustiloja, joista hän nousee vain uuden ylimielisyyden ja tuomitsemishalun puuskan avulla.
- just joo
Tavoillesi uskollisena näytät hokevan samaa mantraa tässä asiassa päivästä toiseen.
Eilen nostelit valheista paskanruskeaa hattuasi Takkulan teoille.Koklippien riitasointisella kalmankuorolla on nyt tuore piisi rämpytettävänään.
Siitä ei voi sinua moittia sillä jokainenhan "taaplaa" omalla"hienolla" tyylillään ja niillä alenevillakin hengenlahjoilla joita luoja on antanut tämänpäiväiseen käyttöön.
Keskustan kannatus vaan nousee hitaasti, mutta varmasti. Pääministeriin luotetaan ja uusia kannatuksen ja nousun aineksia kuulimme aamun uutisissa. Valtion talouteen arvioidaan tulevan 3miljardia euroa ylijäämä tälle vuodelle.- JormaKKorhonen
>> jokainenhan "taaplaa" omalla"hienolla" tyylillään ja niillä alenevillakin hengenlahjoilla joita luoja on antanut tämänpäiväiseen käyttöön.
- just joo
JormaKKorhonen kirjoitti:
>> jokainenhan "taaplaa" omalla"hienolla" tyylillään ja niillä alenevillakin hengenlahjoilla joita luoja on antanut tämänpäiväiseen käyttöön.
..SEURAA SIITÄ PENIKKAMAISTA RÄKYTYSTÄ taholtasi.
- odottaa
Keskustaan tällä hetkellä vielä kuuluva EU-meppi Hannu Takkula ei ole kunnianhimoisena nuorena miehenä malttanut odottaa vuoroaan – isossa puolueessa huipulle pääsy on vaikeaa.
Nyt vaikuttaa selvältä, että hän katsoo onnistuvansa pääsevänsä nopeammin puheenjohtajaksi kristillisdemokraateissa. Kristillisdemokraatit saavatkin Takkulasta tarmokkaan puheenjohtajan jo ehkä seuraavassa puoluekokouksessaan.
Takkulan moraaliset linjaukset muistuttavat kovasti George W. Bushin vastaavia. Takkulan näkemys perusarvoista on selkeästi oikeistolaisempi kuin kaikkia miellyttämään pyrkivän nyky-kokoomuksen.
Karismaattinen Takkula kristillisdemokraattien puheenjohtajana on myrkkyä kokoomukselle. Hän saattaa nostaa uuden puolueensa Saksan veljespuolueen kaltaiseksi suurpuolueeksi.- näin on!
"Karismaattinen Takkula kristillisdemokraattien puheenjohtajana on myrkkyä kokoomukselle. Hän saattaa nostaa uuden puolueensa Saksan veljespuolueen kaltaiseksi suurpuolueeksi".
Ihan varmasti! ;-)))) - Otsikossa hymiö
...
- pexi
Politiikkaa pitkään seuranneena en voi muuta sanoa kuin että Hannu Takkulasta on tullut aina mieleen tiukka pyrkyrimäisyys!
Se että onko se huono asia voi jokainen miettiä itse.
Jo kansanedustaja aikoihin hänen piti olla Lapin edustaja, mutta taisi hoitaa Turun puolen asioita vain. Vaalien aikaan oli tietenki taas Lappilainen, EU-parlamentti ehdokkaaksikin lievästi takaoven kautta.
Näitä oppositiossa olevia löytyy varmaan muistaki puolueista, mutta sanoisin Hannun lähtölaskennan muihin tehtäviin alkaneen jo! - Kuinka moni muu
Niin, kuinka moni muu kansanedustaja myy omat arvonsa sopiakseen oman puolueensa muottiin ?
Sen verran papusoppaa eli tasaista mössöä on politiikan arvot tai mielipiteet tärkeistä asioista olleet viime vuosina, että ihmettelen millä perusteella ihmiset äänestävät. Vuoron perään oppositiossa olevat syyttävät hallituspuolueita jostain mitä ovat itsekkin tehneet tai jättäneet tekemättä hallituksessa ollessaan. Veikkaan, että yksi syy on vanhat perinteet ja toinen se, että halutaan varmasti "oman äänen pääsevän läpi".
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1931422
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän138913- 85872
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?52811- 51758
Martinan tarve valehdella.
Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t253667Tumman vihreä mercedes
Mikä se on tuo kylää ympäri ajava vihreä mercedes, takakontti tärisee kuin hullu ja välillä kylän juoppojakin kuskailee,9646Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla
Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä330639Olisitko oikeasti valmis rikkomaan
Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk57629- 53594