Paras ystäväni, 14-vuotias Jenna, kuoli juuri äsken - hän teki itsemurhan. En tiedä, miten jaksan elää suruni kanssa. Kuka voisi auttaa minua? Jenna ja minä kävimme samaa 8A-luokkaa, mutta olin yksi Jennan ainoista "hyvistä" ystävistä. Muut pitivät Jennasta vain siksi, että Jennalla oli rikkaat vanhemmat. Se loukkasi häntä, ja lopulta, viime keväänä, Jenna vaipui masennukseen. Joulukuussa hän pääsi psykologille ja sai apua, lääkkeet ja terapiaa. Kesäkuuhun mennessä Jenna oli jo "normaali", samanlainen kuin ennen masennustakin. Silti huomasin hänessä outoja merkkejä. Joskus Jenna tuntui humaltuneelta, kuin hän olisi ottanut "rohkaisuhuumeet". Viimein totuus selvisi: Jenna ei todellakaan ollut enää pieni, puhdas enkeli! Hän osti kokaiinia vanhempiensa rahoilla. Hän tunsi, että sai kokaiinista voimaa. Terapiassa Jenna oli oppinut vihaamaan masennusta, mutta kun terapia loppui, hän jatkoi samojen latujen hiihtelyä taas, ja osti huumeita tunteakseen itsensä hyväksi. Häntä syrjittiin yleisesti koulussamme, vain minä pysyin hänen rinnallaan. Sitten Jenna antoi minulle korunsa ja mietin, mikä siinä oli taka-ajatuksena. Eräänä iltana menin käymään Jennalla ja löysin taka-ajatuksen: monet jäähyväiskirjeet hänen pöydällään! Jenna oli kirjoittanut jäähyväiskirjeitä monille sukulaisilleen ja muutamalle hyvälle ystävälleen. Joukossa olin myös minä.
Järkytyin tästä. Suunnitteliko Jenna itsemurhaa?
Seuraavana aamuna Jenna ei tullut kouluun ja soitin välitunnilla hänen kännykkäänsä. Puhelin tuuttasi, että Jenna oli sulkenut sen. Lähdin litomaan ja juoksin läheiselle järvelle ajatellen: Ei Jenna voi... ei hän voi!
Kun saavuin järvelle, minua kohtasi kauhistuttava näky. Jennan ruumis kellui vedessä. Hän oli hukuttautunut. Sillankaiteeseen oli teipattu tuulessa Jennan elämän lailla lepattava viesti: Hyvästi. Minua ei rakasta kukaan, olen vain taakka yhteiskunnalle!
Näen kauheita painajaisia Jennasta. Mitä voin tehdä, jotta selviäisin surusta? Tuntuu pahalta, että hän teki sen oman käden kautta. Jos vain olisin yrittänyt tehdä jotain... Olisinko voinut estää Jennan epätoivoisen itsemurhan?
T. Tilbu700
Järkytyin tästä. Suunnitteliko Jenna itsemurhaa?
Seuraavana aamuna Jenna ei tullut kouluun ja soitin välitunnilla hänen kännykkäänsä. Puhelin tuuttasi, että Jenna oli sulkenut sen. Lähdin litomaan ja juoksin läheiselle järvelle ajatellen: Ei Jenna voi... ei hän voi!
Kun saavuin järvelle, minua kohtasi kauhistuttava näky. Jennan ruumis kellui vedessä. Hän oli hukuttautunut. Sillankaiteeseen oli teipattu tuulessa Jennan elämän lailla lepattava viesti: Hyvästi. Minua ei rakasta kukaan, olen vain taakka yhteiskunnalle!
Näen kauheita painajaisia Jennasta. Mitä voin tehdä, jotta selviäisin surusta? Tuntuu pahalta, että hän teki sen oman käden kautta. Jos vain olisin yrittänyt tehdä jotain... Olisinko voinut estää Jennan epätoivoisen itsemurhan?
T. Tilbu700
Vastaukset 4
Vanhimmat
Elä hyvä ihminen syytä itseäsi.Kertomuksesi mukaan olit hänelle hyvä turva ja kaveri.Ketään ei voi kuitenkaan vahtia ja noi on omia ratkaisuja.Olen nuorena kokenut. Kun näin illalla kaverini ja seuraavana päivänä hän teki itsarin.Olen miettinyt sitä asiaa ja kelannut sitä vuosia.Minä en todellakaan huomannut mitään eroa entiseen kaveriin verraten.Joten hänelle on varmasti sattunut jotain mitä ei kertonut kenellekkään.Tietysti minäkin kelasin että olisinko voinut auttaa.Vastaus on en olisi jos ihminen noin päättää.Tollanen on läheisille aina hirvee chokki.Sitä miettii ja pyörittelee mielessään miten olsi voinut auttaa.Tämä sinun kaverisi varmasti tiesi että sinä olisit auttanut.Hänellä oli ehkä elämä niin vaikeaa ettei löytänyt ulospääsyä.Hän on varmaan miettinyt sitä aikaisemminkin vaan ei ole tehnyt.Sitten vaan ei enää jaksanut.Huumeet tekee myös tehtävänsä.Itsetunto murenee.Nyt hänellä ei ole enää ongelmia eikä tuskaa.Hän antoi sinulle muistoksi sormuksen.Eikö se kerro sinulle että olit tärkeä.Tämä kuulostaa tyhmältä tässä vaiheessa.Hän ilmoitti sinulle asian omalla tavallaan ja näytti miten tärkeä olet.Tartu siihen ja sure surusi.Käy hänen haudallaan (myöhemmin) kertomassa asioitasi.Siellä tunnet että hän on lähellä.Silloin kun minä sain tollasen viestin.Pistin tuikkukynttilän palamaan valkoisen liinanpäälle pöydälle ja katselin liekkiä.Ensin mua itketti.Mut kynttilä paloi 2tuntia.Sinä aikana sain jotenkin rauhan.Ei sinun tarvitse sitä kynttilää kokoaikaa katsoa käyt vain tarvittaessa katsomassa.Meilläpäin sanotaan sitä saattokynttiläksi.Voit viedä kynttilän myös hautajaisten jälkeen haudalle.Sekin on saattokynttilä.Otan osaa suruusi ja toivon sinulle jaksamista::: "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie vaan ihana enkkeli kottihin vie"
Niin kauhea asia että voiko olla edes totta?
Mielestäni sinun pitää ehdottomasti hakea ammattiapua tähän tilanteeseen. Tuollaisen kokeminen edellyttää apua, tukea ammattilaisilta. Ikäsi vain lisää avun tarvetta.
moderaattori, voitteko poistaa tämän viestin?
Selitän vielä tuota puhelinjuttua...
Jenna siis kirjoitti jäähyväiskirjeessään: "Jos kuolen, tahdon kuolla veteen. Vesi on elementtini." Jennan horoskooppimerkki oli Kalat.
Olen jo hieman rohkaistunut. Nyt olen oppinut jo elämään asian kanssa. Silti iltaisin katselen Jennan kuvaa ja itken...