Olen seurustellut kahden vuoden ajan samanikäisen turkkilaista alkuperää olevan mutta suomalaisen kasvatuksen saaneen muslimipojan kanssa. Ongelma ovat vanhempani jotka ovat ehdottomasti sitä mieltä että en saisi seurustella kenenkään kanssa, jolla on ulkomainen tausta. Ei amerikkalaisia, ei ruotsalaisia, ei italialaisia, ei juutalaisia, ei hinduja... Vain puhtaasti suomalainen mies on hyvä. Tosin isäni mielestä 'kaikkea voi kokeilla'. Itse asiassa opettajani, ystäväni ja ystävieni vanhemmat tuntevat/tietävät/ovat tavanneet hänet ja kaikki ovat pitäneet. Vanhempani eivät tiedä. Pitäisikö minun vain sanoa heille seurustelevani muslimin kanssa vain odotanko kunnes pääsen muuttamaan tarpeeksi kauas kotipaikkakunnalta?
Pahassa
pulassa
7569
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ovatko vanhempasi vanhoillislestadiolaisia?
Ihan luterilaisia. Puhuvat ainoastaan suomea ja ulkomailla ovat käyneet kerran.
"Tosin isäni mielestä 'kaikkea voi kokeilla'."
Vanhoillislestadiolaiset ja muutkaan uskonsuunnat tuskin tuollaista neuvoa antavat. He suhtautuvat seurustelu- ja avioliittoasioihin vakavasti.
Minullakin on uskonnollinen tausta, ja vanhempani eivät ole mitään maailmanmatkaajia, asuvat maalla, eivätkä he puhu kieliä.
Mutta suhtautuvat meidän lasten kirjavaan tuttavapiiriin, johon kuuluu jos minkä maalaista ystäviä (olemme kaikki 4 lasta asuneet ulkomailla, eri maissa tosin ) hyvin avoimesti ja suvaitsevaisesti.
He ovat sivistyneitä sydämmeltään, ja arvostelevat ihmisiä heidän tekojensa eikä minkään ennakkoluulojen mukaan.
Ilman näitä ihania vanhempiamme, ilman heidän rakastavaa kannustusta, meistä tuskin olisi tullut mitään tällaisia suvaitsevaisia ja rohkeita ihmisiä kuin mitä me nyt olemme.
Niin ja pointtini ei tosiaan ollut se, että uskovat olisivat suvaitsemattomia, mutta että tuollaista kokeile kaikkea (mukaanlukien syntiä)-kehotusta tuskin saa uskovilta vanhemmilta.
Erilaisuus on kyllä rikkautta, mitä tulee ihmisiin ja kulttuureihin!
Mitä sinä tiedät islamista, Turkista tai turkkilaisista? Uskallan epäillä, että et mitään eikä se poikakaan välttämättä ole hyvin perillä uskonnostaan. Turkkilaiset ovat lähinnä sunnalaisia ja sellaisinakin hyvin maallistuneita. Siis on ihan hassu ajatus, että puhuisit pojasta ensisijaisesti muslimina. Miksi et puhu hänestä ihan vaan nimellä? Suomessa kasvaneena se turkkilaisuus ja uskonto ei varmaankaan ole se oleellisin piirre siinä nuoressa miehessä.
Mitä jos koittaisit ensin kertoa heille että olet löytänyt ihanan miehen elämääsi,jota rakastat ja joka rakastaa sinua.Kerrot mitä vanhempasi sitten kysyvätkin.Varmaan he kysyvät mistäpäin tämä poika on ja tuntevatko he hänet.Ei muuta kun vastaat totuuden mukaisesti.Jos ha ovat alkuun järkyttyneitä,selitä asia heille uudestaan,koita olla menettämättä hermojasi,lähde ennemmin tilanteesta pois.Myös poikaystäväsi kannalta on kunnioitettavampaa,että vanhempasi tietävät teistä.Onnea yritykselle.