On olemassa kaksi miestä, jotka molemmat miellyttävät omalla tavallaan.. Toinen järki toinen tunne tasolla tai jotain sinne päin..jos näin voi sanoa.
No asiaan...En osaa päättää heidän välillä..Toinen on ns. normaali suomalainen mies. toinen ns. "kova" asenteen omaava.
Ongelma on se etten ymmärrä miksi en halua toista fyysisesti juurikaan..vaikka pidän hänestä ja viihdyn hänen seurassa. Esim. En saa hänen kanssaan nukuttua 120 cm levees sängys, en osaa rauhottua...pyörin ympäriinsä...jne. joskus jopa ällöttää mutten tiedä syytä.
No tämä toinen mies on minua 2 vuotta nuorempi..ja kaikki menee hänen kanssa aivan toisin...kaipaan hänen läheisyyttä...saan hänen kanssa nukuttua vaikka kuinka kapees tilas...tunnen oloni raukeeks, suorastaan täydelliseks. Mutta, kun en tiedä mitä tehdä, kun toisaalta ja toisaalta. Mietin jos ei aluks miellytä fyysisesti niin voiko se intohimo tulla ajan kanssa vai viekö intohimo voiton? Pidän molemmista todella paljon. Olen aivan sekaisin, en ole koskaan kokenut vastaavaa..
Kellään samankaltasta kokemusta?
No asiaan...En osaa päättää heidän välillä..Toinen on ns. normaali suomalainen mies. toinen ns. "kova" asenteen omaava.
Ongelma on se etten ymmärrä miksi en halua toista fyysisesti juurikaan..vaikka pidän hänestä ja viihdyn hänen seurassa. Esim. En saa hänen kanssaan nukuttua 120 cm levees sängys, en osaa rauhottua...pyörin ympäriinsä...jne. joskus jopa ällöttää mutten tiedä syytä.
No tämä toinen mies on minua 2 vuotta nuorempi..ja kaikki menee hänen kanssa aivan toisin...kaipaan hänen läheisyyttä...saan hänen kanssa nukuttua vaikka kuinka kapees tilas...tunnen oloni raukeeks, suorastaan täydelliseks. Mutta, kun en tiedä mitä tehdä, kun toisaalta ja toisaalta. Mietin jos ei aluks miellytä fyysisesti niin voiko se intohimo tulla ajan kanssa vai viekö intohimo voiton? Pidän molemmista todella paljon. Olen aivan sekaisin, en ole koskaan kokenut vastaavaa..
Kellään samankaltasta kokemusta?
Vastaukset 16
Vanhimmat
...jauhaa paskaa!
täällä samanlaisia kokemuksia. Itse löydät kyllä vastauksen kun oikein mietit ja peilaat tunteita, mutta yksi hyvä keino on asettaa molemmat tyypit mielessään vierekkäin ja ajatella että on pakko valita vain toinen. Kyllä se valinta vaan kummasti helpottuu.
Itse yritin aloittaa seurustelun mukavan miehen kanssa. Tärkein puute oli se että se ei vedonnut fyysisesti mitenkään, ja viimeisissä tapaamisissa suorastaan ällötti. Muistan kun tapasin sen viimeisen kerran niin ajattelin että tällaiseen eläämään en halua joutua.
Samaan sänkyyn en olisi mennyt edes nukkumaankaan. Tulee oikein kylmät väreet ajatuksestakin.
Veikkaisin että tuo toinen on se parempi valinta, jos tunnet olosi fyysisestikin hyväksi hänen vieressään niin mitä enää mietit?
itse olen kanssa ollut jokin aika sitten rakastunut kahteen mieheen..järkitasolla kumppaniini joka on hellä, tasapainoinen neitsyt ja tunnetasolla minua 3 vuotta nuorempaan joka taas on menevä, itsenäinen ja määrätietoinen oinas. itse olen rapu. valitsin neitsyen joka siis on kumppanini ollut jo jonkin aikaa, mutta valinta oli vaikea sillä oikeasti rakastin (rakastanko edelleen) myös tätä toista miestä jota kohtaan tunsin suurta intohimoa ja kaipuuta jatkuvasti. toinen oli se tuttu ja turvallinen mukavaksi havaittu mutta toisen kanssa oisi ollut tiedossa elämyksiä, seikkailua ja intohimoa!!!toisinaan olen mielestäni valinnut oikei..mutta toisinaan iskee ikävä ja kyllästyminen nykyiseen tilanteeseen. Miksi elämä on niin vaikeaa, miksi ei voi saada molempia?? sinulle sanoisin että mieti tarkkaan..kummalta koet saavasi sen mikä loppupeleissä on se tärkein asia elämässä, eli vilpitön välittäminen sinusta juuri sellaisena kuin olet ja kumman kanssa kuvittelet pystyväsi olemaan onnellisin..minun tapauksessani onnellisuus on pidemmän päälle turvallinen, hellä ja rehellinen rakkaus aina..ei seikkaiu ja intohimo joka voi kadota???!!
Jos ei miellytä aluksi, niin intohimo mitä todennäköisimmin ei myöskään koskaan tule. Tuo johtaisi vain itselleen valehteluun, joten mielestäni ratkaisu on selvä; mene sen kanssa jonka kanssa tuntuu 'oikealta'.
Unohda se, jonka kanssa et mahdu samaan punkkaan. Asia ei korjaudu ikinä.
Humauttele muutamia kertoja päätä seinään ja ota siipeesi, niin opit ainakin tuntemaan itsesi ja sitä kautta tiedät paremmin, mitä oikeasti haluat.
Jos mies A ei sytytä seksuaalisesti niin en voi sanoa kun että ei se himo siitä yhtäkkiä ala leiskua. Parempi, että unohdat hänet.
Entäs B? Mitä tarkoitat kovalla asenteella? Kokoomuslaista vai puolijuoppoa renttua? Jos asenne ja elämäntapa ovat mielestäsi väärät, niin et sinä siitä miehestä kunnon kumppania saa.
Ehkä parempi olla yksin?
Taas täällä vain jakorasioita kirjoittelemassa tunteistaan..ota renttu ja sytytä himosi.. sitä kuitenkin haluat, mutta älä valita jälkeenpäin siitä ratkaisusta! Molempia et voi saada, tai jos vuoroviikoin kummankin kanssa olet niin, et ole luotettava kumppani ollenkaan.. kuinka moni sellaista huolii!!!
Olen ollut selibaatissa sellaisen puoli vuotta...en mene sänkyyn, jotta vain saisin, kun sattuu mieli tekeen...minun sänkyyn meno vaatii myös paljon muuta esim. nittä kuuluisia tunteita...ja tietysti sitä intohimoa, jota ilman siitä tulee helposti pelkkää "nyhjäystä.
Älä ota kumpaakaan ja syyt ovat:
"Kova asenne" ei pitkälle kanna, ne seikkailut ja intohimot on pian nähty sellaisen seurassa.
Löydät myöhemmin kunnollisen miehen joka sytyttää naisen sisälläsi, mikä jutustasi päätellen on ihannetilanne ja sen eteen kannattaa nähdä sitten vaivaakin.
Kaveri kannattaa olla molempien kanssa edelleen, huomaat ennenpitkää jotain vastenmielistä molemmissa ja kiität onneasi että tulit lukeneeksi neuvomme sinkut-palstalta. Hyvät jatkot!
piti sanomani että ota se kolmas, kyl hänkin jossain luuraaa....
UNOHDA KAIKKI TÄÄLLÄ OLEVAT NEUVOT JA TEE NIIN KUIN ITSE TAHDOT.
VAIN SINÄ ITSE VOIT TIETÄÄ!!!
Sillä elämääni taitaa olla astumassa eräs muutaman vuoden vanhempi se ns. "kolmas mies" vuosien takaa, jota en ole voinut unohtaa...Minä olen halunnut viettää nämä 3 vuotta sinkku elämää...hän seurusteli, mutta erosi hiljattain...
Juuri, kun ajattelin että meidän juttu nyt ainakin on ollutta ja mennyttä...Niin sitten päädyin hänen juttusille ja totesimme molemmat, että tunteita on vieläkin, kumpikaan ei ole voinut unohtaa 3 vuoden aikana...
Joten tässä saattaa olla ratkaisu... Nyt ainakin uskon täysin siihen, että kaikki menee niin kuin on tarkoitettu. Turha siis haikailla/ juosta kenenkään perässä. Tässä oli yksi esimerkki siitä. Jota on vaikea uskoa, mutta olo tuntuu kyllä mahtavalta! pähkäily sai lopun.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille!
Tiedoksi ettei intohimo syty ajan kanssa, joko se kipinä on tai sitä ei ole. Ja jos sitä ei ole ja aloittaa suhteen järkisyistä, saat olla varma että ongelmia on ihan mahdoton ratkaista kun ei ole sitä kipinää ja vetovoimaa joka pitäisi kaiken kasassa kun tulee vaikea kausi.
Voin kertoa kokemuksesta, valitsin ymmärtämättäni järjellä ja luulin että kaikki muuttuu. Niinpä, hyvä ettei oma naiseuteni romuttunut samalla kun mietin suhteen ajan että mikä minussa on vikana kun en halua...
Että älä vaan tee itsellesi karhunpalvelusta. Valitse sydämellä, älä sen perusteella mikä on statuksen, järjen tai muiden mielestä hyvä.
EMMI
Kokemuksen syvällä rintaäänellä (ja muutaman muun ystävän havaintojen perusteella) uskallaudun myös väittämään, että sitä vetoa joko on tai ei. Se ei ole mitään sellaista, mikä ajan kanssa tulee. Jotkut ovat yrittäneet ja päätyneet lopulta suhteessa "kaveri-hengailutasolle".
Mutta pelkkä seksuaalinen väreilyhän ei sekään kanna pitemmän päälle, jos ei mentaalipuolella sytytä. Kehottaisin silti seuraamaan sydäntäsi. Ja ainahan tulee uusia, jos tämä viriili nuorimies ei paljastukaan potentiaaliseksi elämänmieheksi.
Tsemppiä ja enjoy!Ainakin saat intohimoa elämääsi :)
lyhyt intohimo kuin ei intohimoa ollenkaan.