Niin...elämää askarruttava suuri kysymys. Luulen, että on olemassa niitä, jotak pettävät kerran, ja katuvat niin kauheasti, että tunnustavat, eivätkä oikeasti ikinä ikinä elämässään enää petä. Ja sitten on olemassa niitä (niinkuin myös minulle kävi), että omistaa hirveän vahvat periaatteet;minähän en ikinä petä. Sitten kun tarpeeksi herkkä tilaisuus tulee niin kuitenkin niin tekee. Sitten hetken aikaa möyrii itsensä kanssa, tunnustanko vaiko enkö. Kun tarpeeksi kauan on kieriskellyt tuon asian kanssa se ei enää tunnu tunnustamisen arvoiselta. mutta...Reissutyötä tehdessä kaikki on paljon helpompaa ja se toistuu...ja toistuu taas. Eikä se enää edes tunnu pahalta...tai tuntuu, mutta se menee samantien pois mielestä, kuin sen toinen on siitä hävinnyt ja haihtunut pois.
Niin, siis, laulun sanoin,
kannattaako tunnustaa jos pettää, pitäisikö heti kertoa, vai pitäisikö olla niin et anna kulta anteeksi...
Niin, siis, laulun sanoin,
kannattaako tunnustaa jos pettää, pitäisikö heti kertoa, vai pitäisikö olla niin et anna kulta anteeksi...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Parannat sillä ainoastaan omaa oloasi, et toisen! Jos kiinnijäämisen vaaraa ei ole ja syrjähyppysi on totaalisesti loppu, vaikene siis itsekin kuin muuri ja hautaa menneet syvimpään koloon minkä keksit.
En näe mitään järkeä siinä, että loukataan (vaikka pettäminen itsessään on pahin loukkaus toista ihmistä kohtaan!) toista kertomalla! Ehkä siinä tapauksessa, jos kiinnijäämisen riski olisi niin ilmeinen ("minut on nähty, joku kaverini aikoi jo juoruta") voisin ehdottaa kertomista, mutta muutoin.. ei. Älä tee sitä.
Tilanteessasi miettisin sen sijaan, haluanko elää parisuhteessa, jos minulle on syntynyt jatkuva tarve pettää kumppaniani? Anna periksi ja päästä hänet. Et ole hänen arvoisensa, vaikka niin ehkä kuvittelet. (Tosin taustojasi en tarkemmin tiedä ; voihan olla, että kumppanisikin on pettänyt sinua / pettää??)
Molemmille parempi, jos eroaisitte nyt. Tai sitten otat itseäsi niskasta kiinni ja lopetat munallasi ajattelemisen!!
Minä haluaisin ainakin tietää jos minua petettäisiin. Voisin sitten itse päättää annanko anteeksi vai onko kerrasta poikki. Se että salailee tällaista asiaa on tavallaan pettämisen jatkamista.
Parisuhde perustuu suurimmalta osin kahden ihmisen väliseen luottamukseen. Jos petät toisen luottamuksen, sinun on uskallettava kohdata siitä aiheutuvat seuraukset.
Jos jätät kertomatta, se tarkoittaa että valehtelet kumppanillesi joka päivä, joka tunti, joka minuutti ja joka sekunti. Toisin sanoen valehtelet tavallaan koko ajan. Sitäkö te salaamisen puolustelijat haluatte?
Sen lisäksi on olemassa aina riski, että kumppanisi saa kuulla myöhemmin tapahtuneesta joko kiertoteitse tai saatathan sanoa sen joskus myöhemmin itsekin, esim. kännissä tai riidellessä. Miltä luulet kumppanistasi tuntuvan? Ihminen, johon on luottanut aina, on pettänyt luottamuksen ja elänyt valheessa koko ajan.