Elän avioliitossa, jossa en ole onnellinen. En ole onnellinen, koska minulla ei ole tilaa olla. Miehelläni ei ole läheiset suhteet sukulaisiin tai ystäviin. Tietty kaljoittelujutut onnistuu, mut muuten keskusteluja ei varmastikkaan ole. Minun asiat tunteet (esim pahaolo) hän on tyrmännyt monet kerrat. Minun on vaikea päästä kotoa minnekkään (kun lapsi syntyi). Aina se on niin monimutkaista. Mun pitäis vaan osata sanoa et meen, mut en aina jaksaisi sitä myrkyllistä naamaa hiljaisuutta jne. Hän itse saa käydä ja tehdä. Harrastukset häneltä jäi, kun muutimme toiselle paikkakunnalle. Minusta tuntuu että hän purkaa kaiken paineen ja kiukun minuun ja haluaa kaiken hyvän minulta. Minusta puoliso ei voi tuoda kaikkea. Itsekkin pitää osata etsiä nautintoja elämään.
Vuosi ollaan kaikkea jauhettu ja käyty perheneuvolassa. Ensin kävin yksin ja sit toinen tuli mukaan. Lapsen hoito ei ole mieheltä sujunut..
Vuosi ollaan kaikkea jauhettu ja käyty perheneuvolassa. Ensin kävin yksin ja sit toinen tuli mukaan. Lapsen hoito ei ole mieheltä sujunut..
Vastaukset 2
Vanhimmat
se on sääntö.jos siitä poiketaan, on mies luuseri ja p**ka ja ehdottaisin et pakkaisit sen Samsoniten sen puolesta.Heitä se pakattuna pihalle ja anna taksirahaa.
noin voi elää elämääsi. Kun on pieni lapsikin, silloin kuuluu olla onnellinen.
Miehesi käyttäytyy todella v....maisesti. Jos hän ei edes halua muuttua ja jatkaa tuota rataa, niin lähde... älä tuhlaa elämääsi...