Elokuun lopulta asti olen nyt tapaillut erästä miestä. Alkuun hän oli ehdottomasti innokkaampi osapuoli pitämään yhteyttä; viestitteli varmaankin kerran tunnissa vain kertoakseen kuinka ihana olen. Itse taas olin hieman etäisempi, ja minun lämmittämisessäni oli varmasti täysi työ kun selvitin vielä asioita erään toisen ihmisen kanssa (suhde päättynyt joitakin kuukausia sitten käytännössä mutta tilanne oli jäänyt vähän kuin roikkumaan ilmaan) Pari viikkoa tapailtuamme tämä mies sanoi toivovansa meistä tulevan vielä oikeasti pari, sitten kun olen saanut asiani selvitettyä.
No, selvitin välini tähän toiseen mieheen, mieleni keveni huomattavasti ja aloin itsekkin olla tätä nykyistä kohtaan huomattavasti avoimempi, eikä tämä mies varmasti ole enää ollut epävarma minun tunteistani. No, viimeisiin viikkoihin en olekkaan sitten enää kuullut pahemmin kauniita sanoja hänen suustaan... Olemme kyllä jatkaneet tapailua, eikä tavallaan mikään ole muuttunut... Minusta vain tuntuu ettei hän ole enää yhtä kiinnostunut, kun hän alkuun oli niin erilainen ja innostunut ja huomaavainen...
Eilen sitten otin tämän asian puheeksi, sanoin että olen kovin epävarma hänestä.. Miehen kommentti: Kyllähän sinä tiedät mitä minä ajattelen. Hän ei edelleenkään saanut sanotuksi että pitää minusta, alkuun se ei tuottanut ongelmia..
Onko tämä kuinka tyypillistä miehille; siis tyyliin "tilanne on mikä on kunnes toisin ilmoitan", jj oletetetaan että se on myös selvää sille toiselle osapuolelle - ja että tunteista on niin vaikea puhua... Vai, voisitteko itse tapailla naista josta olette aluksi todella kiinnostunut, vaikka tunteet vähän lopahtaisivat? Vai onko tässä nyt vaan kyse siitä että arki alkaa astua kuvioihin, ettei sen tarvitse omasta mielestään enää nähdä vaivaa mun eteeni, että valloittettu on.. :)
No, selvitin välini tähän toiseen mieheen, mieleni keveni huomattavasti ja aloin itsekkin olla tätä nykyistä kohtaan huomattavasti avoimempi, eikä tämä mies varmasti ole enää ollut epävarma minun tunteistani. No, viimeisiin viikkoihin en olekkaan sitten enää kuullut pahemmin kauniita sanoja hänen suustaan... Olemme kyllä jatkaneet tapailua, eikä tavallaan mikään ole muuttunut... Minusta vain tuntuu ettei hän ole enää yhtä kiinnostunut, kun hän alkuun oli niin erilainen ja innostunut ja huomaavainen...
Eilen sitten otin tämän asian puheeksi, sanoin että olen kovin epävarma hänestä.. Miehen kommentti: Kyllähän sinä tiedät mitä minä ajattelen. Hän ei edelleenkään saanut sanotuksi että pitää minusta, alkuun se ei tuottanut ongelmia..
Onko tämä kuinka tyypillistä miehille; siis tyyliin "tilanne on mikä on kunnes toisin ilmoitan", jj oletetetaan että se on myös selvää sille toiselle osapuolelle - ja että tunteista on niin vaikea puhua... Vai, voisitteko itse tapailla naista josta olette aluksi todella kiinnostunut, vaikka tunteet vähän lopahtaisivat? Vai onko tässä nyt vaan kyse siitä että arki alkaa astua kuvioihin, ettei sen tarvitse omasta mielestään enää nähdä vaivaa mun eteeni, että valloittettu on.. :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei!
Aika tavanomainen tarina. Joskus sitä ihastuu silmittömästi uuteen ihmiseen. Toiset ilmaisevat noita tunteitaan helpommin, sen enempää "empimättä". Mutta. Ihmistähän oppii tuntemaan VAIN ajan kanssa. Ei kukaan opi tarpeeksi toisesta parin kuukauden aikana.
Voi käydä niin, että kun toista oppii paremmin tuntemaan, huomaakin että hänessä on luultua enemmän sellaisia piirteitä, joiden kanssa ei tule toimeen tai jotka tuntuvat esteeltä syvempään suhteeseen, rakastamiseen.
Tuo on inhimillistä ja mielestäni mitä aikaisemmin mahdollinen "ero" tulee, sitä parempi. Eivät ole helppoja nämä uudet seurustelusuhteen luomiskuviot, tiedetään.
Itse nykyään vähän kavahdan miehiä, jotka ekoilla tapaamisilla sanovat olevansa rakastuneita. En oikein usko tuohon. Ihastua voi, mutta sana rakkaus on jo vakavampaa...
Kunpa seuraava suhteeni muuttuisi todella RAKASTAMISEKSI. Ettei taas tulisi muutaman kuukauden "toiveajattelua-suhdetta"...kyllästyttää...
Juu, siis ei TODELLAKAAN ole rakkaudesta puhuttu, vaan tunteiden ilmaisemisella tarkoitin ihan sitä että sanoo pitävänsä toisesta, olevansa ihastunut, jne..
Eilen juttelimme tosiaan tunnin verran meidän tilanteesta ja hän sanoi että en saa olla hölmö (kun sanoin olevani epävarma) ja seuraavat treffitkin sovimme...Jos kyse olisi siitä että mies onkin tullut toisiin aatoksiin minun suhteeni, miksi hän sitten edelleenkin haluaa jatkaa tapailua...?
Ovatko sinulle tärkeämpiä sanat vai teot? Mies on jo aikaisemmin sanonut pitävänsä sinusta. Se että hän tapailee sinua osoittaa hänen sanojensa pitävän paikkansa.
Sinulle tulee ehkä yllätyksenä se, että miehetkin ovat yksilöitä. Jotkut kailottavat tunteitaan jatkuvasti, jotkut vain silloin tällöin.
Niinkin voi olla, että toinen jatkaa tapailemista "muuten vaan", "kun ei ole nyt muitakaan". Hei, en tarkoita tosiaankaan olla ilkeä. Kunhan latelen totuuksia, joita meidän ihmisten eteen saattaa sattua. Niin ja tunnustetaan, että joskus itsekin on tullut tavallaan pitkitettyä seurustelua jopa itsekkäistä syistä eli kun on itse ollut vähän yksinäinen olo. Joskus taas siksi, että on TODELLA halunnut selvittää itselleen, eikö tästä sittenkin tulisi pysyvää...yrittänyt psyykata itseään rakastumaan mieheen. Kuulostaa oudolta, mutta ihminen tekee joskus asioita oudolla tavalla. Mutta pääasiana pidän tällä elämänkokemuksella sitä, että TOISEN TUNTEILLA EI SAA LEIKKIÄ. Kyllä pitäisi olla selkärankaa lopettaa suhde, jos siltä itsestä tosiaan tuntuu.
Ei voi sanoa kuin että hankalaa, vai mitä!
hiukan sorrut asettamaan miehen toimet ja tuntemukset sillä tavalla, että niiden pitäisi sopia sinun aikatauluusi ja sinun tuntemuksiisi.
Anna miehelle vapaus tunte juuri niin kuin hänestä tällä hetkellä tuntuu, vaikka sinulla olisikin nousukausi menossa. Miehellä se oli näkyvämmin hiukan aikaisemmin, kun sinä itse et ollut vielä valmis, joten miksi vaatisit mieheltä valmiutta siihen, mitä sinä haluaisit juuri nyt kuulla ja tuntea.
Onko se miehen vika, että tunne-elämä ei ole mikään stabiili asettuja johonkin tiettyyn aikaan ja pisteeseen sidoksissa.
Mistää arjesta ei voi puhua, sillä ette ole edes alkuun vielä päässeet.
"Anna miehelle vapaus tunte juuri niin kuin hänestä tällä hetkellä tuntuu"
Niin yritänkin, mutta kyse olikin enemmän siitä että se olisi helmpompaa jos tietäisin miltä hänestä tällä hetkellä tuntuu...
"Onko se miehen vika, että tunne-elämä ei ole mikään stabiili asettuja johonkin tiettyyn aikaan ja pisteeseen sidoksissa"
Hmm... Ilmaisinkohan itseäni aiemmin jotenkin ihan päin mäntyä, en ole mitään tämän suuntaistakaan tarkoittanut. Lähinnä vain, pelkään satuttavani jos todella kiinnyn häneen ja toinen vain pelaa, tai hengailee "paremman puutteessa"... Mies saa tuntea mitä tuntee tai olla tuntematta, mutta jos ei tunne minua kohtaa mitään suurempaa, jälleen kerran: MIksi hitossa ei sitten lähde tästä orastavats asuhteesta menemään?
"Mistää arjesta ei voi puhua, sillä ette ole edes alkuun vielä päässeet"
Juu, samaa mieltä, asetin tuossa sanani hiukan väärin, lähinnä tarkoitin sitä että... On kuitenkin eri asia olla ensimmäisillä treffeillä ja haluta tehdä vaikutus toiseen, kuin tavata noin 27. kertaa toisen kämpillä... Joo. Tuntuu tyhmältä selitellä.
Me miehet ollaan metsästäjiä. Me tehdään melkein kaikkemme että saisimme jotain, mutta sitten siitä menee maku, kun se asia on saatu. Sitten me vaan pikkuhiljaa vaihdamme uuteen metsästettävään
Tänä päivänä pätee naisiin samalla tavoin.
Uusi mies kehiin kun edellinen on katsottu.
Varsinkin nelikymppiset eronneet naiset eivät halua enään sitoua miehiin millään tavoin.
Pelkästään seksikavereiksi haluavat ja mielummin
nuorempia.
Toivott. emme ole törmänneet samaan mieheen. Tämäkin kehui alussa, sitä kesti muutaman viikon, sitten huomasin että profiili yhä käytössä...ei poistanut sitä, ja alkoi tulla selityksiä ettei juuri nyt voida tavata kun on sitä ja tätä menoa. Tekstareihin ei tullut vastausta, kun kysyin syytä, sori kiire!!
Lopulta jutut viilenivät täysin, tuntui että mies haluaa nöyryyttää, halusin pitää taukoa ja selvitellä ajatuksia...no, se ei sopinut tälle miehelle, hän lopetti. Ei siis mitään yhteyttä enää.