Mä en ymmärrä naisia... minun juttuni menee näin, että olimme onnellisesti yhdessä tyttöystäväni kanssa noin 8 kuukautta, kunnes tyttöystäväni sanoi, että haluaisi viettää vähän aikaa yksikseen... niinku että me oltiin oltu vähän liikaa yhessä, joten hän halusi vähän pitää taukoa... noh, hän piti kahden viikon tauon... vaikka kylläkin en pystynyt olemaan soittelematta välillä... vihdoin hän soitti minulle sen kahden viikon jälkeen ja vastasin iloisesti, että mukavaa että säkin soittelet välillä mulle jne. Noh, sieltä päästä tuli tämä lausahdus: "Joo, tota mulla olis vähän asiaa..." Ja sit se oli siinä... kysyin syytä miksi hän jättää minut... "En mä vaan enään tunne sua kohtaa samalla lailla kuin ennen." Mä rakastan vieläkin häntä ja en ollut ollenkaan valmis lopettamaan suhdettamme, mutta niin vain kävi... Miten se vain muuttuu siitä yht äkkiä! En vaan tunne sua kohtaan sillälailla kuin ennen... Miten!? Miksi?! En ymmärrä naisia! Kertokaa mulle miten se voi vain muuttua niin!!! Mä luulin että meillä meni oikein hyvin...
"Mul olis vähän asiaa."
Whatever
81480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vähän samanlainen tapaus kun mulla itelläni oli tossa vähän aikaa sitten. Oon siis nyt se nainen. Huomasin (tosin vasta vuoden jälkeen) että en kyllä ikinä ollutkaan rakastanut kundiani, kuhan oli joku. Sinänsä tyhmää, koska kundi rakasti mua kybällä.. mut ei voi auttaa, me satuttiin vaan tapaamaan vähän huonoon aikaan, kun mulla oli vähä aika sit menny poikki ensirakkauteni kanssa.. mut ollutta ja mennyttä, vaan todella ikävää että siinä sitten kävi niinkuin kavi.
Niin no, siinä oli vieläpä sellanen juttu että me olimme tunteneet toisemme jo 9 vuotta ja viimeset 3 tai 4 vuotta olen ollut ihastunut häneen ja sitten vihdoin aloitimme suhteen ja siinä suhteen aikana rakastuin häneen aivan täydellisesti. Siis sä et voi edes ymmärtää... mulla ei ole ollut kukaan muu mielessä ennen häntä eikä vieläkään. Mua kiinnosta pätkääkään muut naiset. It's weird...
Katos sulle kävi, kuten meille niin kovin monelle muullekkin. Naisilla on sellainen omituinen tapa luona jostain hemmosta mitä ihmeellsimpiä kuvitelmia.
Sitten kun vihdoin siihen suhteeseen aletaan, niin jonkin ajan päästä koittaa arki.
Ja kas, et sitten vastannutkaan niitä kuvitelmia, joten monoa tulee.
Mut ei naiset taida koskaa ihan tosta vaan eräänä aamuna herätessään todeta, "mä heivaan sen tyypin"
Kyllä ne kuule kelailee sitä hommaa jonkin aikaa. Lopullinen syy voi olla ihan mitä vaan. Eli ei se ihan yht'äkkiä tule. Ja sen voisi havaitakkin jos ymmärtäisi naisia jotenkin.
Joten unohda jo se nainen ja jatka eteenpäin. Jos olet tuntenut sen noinkin monta vuotta, niin turhalla ruikuttamisella vaan pilaat suhteesi häneen tyystin. Turha yrittää ymmärtää miksi näin kävi.
Kokemuksesta voin sanoa, että ei naisia ymmärrä vaikka kuinka yrittäisi. Ja voi hyvä luoja, että mä olen yrittänyt :-)
Harvoin olen jättänyt miehen niin että yhtenä aamuna päättää Että hei, taidanpa jättää ton tänään. Mutta mun kohdalla miehet ovat aina olleet yllättyneitä että Miten nyt yhtäkkiä? En ikinä ole yrittänyt muuttaa ketään, olen vain esittänyt toivomuksia asioiden suhteen, ja sitten kun huomaa ettei toinen välitä toivomuksista niin siinä se ajatus päässä on muhinnut jo jonkin aikaa ennen kun sitten saa sanottua mitään. Ja en ainakaan halua loukata ketään joten on parempaa toiselle jos syyttää itseään, vetoaa tunteisiin jne. Ja vaikka sinä rakastat häntä niin ei se tarkoita sitä että hänen sen takia pitäisi rakastaa sinua. Yrittäkää pysyä ystävinä, joku päivä voitte vielä ehkä nauraa yhdessä.
Jep, noinhan se taitaa juuri mennä. Eli tulee toiselle yllätyksenä.
Ja siksi juuri kirjoitinkin, että en usko sen tapahtuvan yht'äkkiä.
Mutta ongelma on kylläkin tuossa, että jos ei sano mitään vaan vain kelailee sitä mielessään, niin toisen voi olla vähän vaikea sitä ymmärtää.
Toiset taas eivät halua ymmärtää vaikka asiaa yrittäisi kovinkin selvästi heille hahmottaa. Viitaten tuohon mainitsemaasi toivomusten esittämiseen.
Alkuperäiseen viestiin liittyen olen täysin samaa mieltä siitä mitä Jänö kirjoittaa kahdessa viimeisessä lauseessaan. Vaikka se tekeekin kipeää, niin jos toinen ei halua jatkaa nykyiseen tapaan, anna hänen mennä. Menee aikaa ja huomaat sen olleen kuitenkin se parempi vaihtoehto, kuin väkisin jatkaa suhdetta johon toinen ei enää halua panostaa.
Ei ymmärrä miehiäkään.
Toi oli tutun kuulonen tarina.. Mulle kävi niin tossa pari kuukautta sitten. Oltiin seurusteltu yli vuosi. Ajauduttiin vaan erilleen... ei sitä osaa selittää... tajusin vaan yhtäkkiä että mun tunteet ei ollu enää samat kun aiemmin. Jokin mussa varmaan muuttui tai jotain mutta en vaan enää rakastanut. Erottiin ihan ystävinä ja ollaan edelleen hyviä ystäviä. Rakkaus muuttui siis ystävyydeksi.
Otsikko sai minut lukemaan tämän jutun ja nyt on pakko kirjoittaa naisena oma vastike. Lukekaahan kirjoittamani juttu "Kun kaikki näyttää toimivan", se on edellisellä "sivulla".
Korviini särähti jutussasi se seikka, että miks naiset tekee aina näin. Omalla kohdallani se oli kylläkin mies, joka ilmoitti että ei tunne enää samoin minua kohtaan kuin ennen. Ja se tosiaan tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta! Ei kukaan jätä toista hetken mielijohteesta, eivätkä naiset ole ainoita, joiden tunteet laimenevat arjen myötä. Älkäähän yleistäkö, kyllä meistä selvän saa, se vaatii vain vähän yritystä!! =)
Koitahan pärjäillä ja jos joskus keksit oikeasti sen syyn miksi, niin kirjoita mulle (ja kaikille muille) tänne, jotta voin itsekin lopettaa syyllistämiseni ja yrittää ymmärtää miksi näin kävi.
Kesänjatkoa ja parempaa onnea seuraavalla kerralla, joka tulee takuuvarmasti vielä eteen! =)