Kielestä..

Meillä puhutaan suomea, sekä englantia. Miehen äidinkielestä osaan valitettavasti vain muutamia lauseita, monet sanat ja sanonnat ovat kyllä tuttuja. Ehkä sitten minäkin opin paremmin mieheni äidinkieltä kun hän puhuu sitä tulevalle lapsellemme. :)

Meilla puhutaan englantia joka on miehen aidin kieli ja lisana hajasanoja suomesta - esim. pulla, aiti, isa, kana, kukka, paska, jne. En tiia miten nuo on vaan muodostunu kayttosanoiksi enkun keskelle. Lisaksi paljon hajasanoja miehen slangista.

Mieheni äidinkieli on arabia, tai tarkemmin kabyle, joka ei minulta todellakaan kovin hyvin luonnistu. Osaan muutamia sanoja ja lausahduksia, mutta puhuminen ja kuullun ymmärtäminen on todella heikkoa. Tarkoitus on kuitenkin oppia arabiaa jonkin verran, että pystyn juttelemaan mieheni perheen kanssa, sillä hänen vanhempansa eivät juuri osaa englantia. Mieheni pyrkii oppimaan suomea, ja vastapainoksi minäkin haluan oppia hänen äidinkieltään. Toistaiseksi tulemme kuitenkin englannilla parhaiten toimeen :-)

Poikaystäväni on ranskalainen, mutta puhumme keskenämme englantia. Mies osaa muutamia sanoja suomea ja minulla olisi haaveena opetella tuo ranskankieli. On se niin kaunista!!! Ja muutenkin kommunikointi helpottuisi, vaikka sujuvaa englantia puhutaankin.

Suomi ei vaimoltani suju, joten englannilla olemme tulleet toimeen. Itse opiskelin japania jo ennen vaimoni tapaamista, joten olen yrittänyt sitä parhaani mukaan käyttää yhteisenä kielenä.

Olen opetellut ja pidän erittäin tärkeänä, että kumpikin osaa toisen äidinkieltä edes auttavasti.Kieli on avain kulttuurin syvällisempään ymmärtämiseen ja sitä kautta se on puolison ajattelun "avain". Meillä puhutaan sekä suomea että miehen äidinkieltä aina tilanteen mukaan. Pyritään siis käyttämään yhtä kieltä kerralla eikä kahta sekaisin. Kait se puolison löytyminen ja hänen kotimaassaan asuminen vaikuttivat kielen oppimiseen. Motivaatiota sai ihan pirusti siitä, että oli pakko oppia tullakseen itsenäisesti toimeen ja ymmärttääkseen mistä lähipiiri puhui.

Puhun samoaa - en nyt sanoisi hyvin - mutta tulen sillä toimeen. Siipan kanssa puhumme pääasiassa englantia, jonnin verran samoaa ja nyt myös suomea, jota mies alkaa puhua jo ihan tyydyttävästi.

Opin samoaa siellä asuessani eli osasin kieltä jo ennen tapaamistamme.

Englantia ja suomea meillä puputetaan. Miehen äidinkieli albania tulee hitaasti perässä... Oppimishalu olisi kova, mutta into opiskeluun jotain aivan toista - varsinkin kun kyseessä on harvinainen kieli, jota on opeteltava omin päin - kursseja ei ole tarjolla.

kommunikoimme englannilla, mieheni äidinkieli on sinhala ymmärrän (pysyn kyllä keskusteluissa mukana,asioinnit muut) mutta puhuminen sujuu auttavasti :) ja mieheni ymmärtää suomea ja puhuminen,englannilla olemme puolueettomalla maaperällä. ja myönnän kun olen jostain asiasta täysin erimieltä eli ehdoton ei se tulee kyllä silloin sanottua sinhalaksi ja päinvastoin...kun tahtoo olla et omalla äidinkielellä tuleva vastalause toimii parhaiten. näin meillä.

perhessä puhutaan kotikielenä ruotsia ja kaikki osaavat myös suomea, tunisiaa ja englantia.
Yksi puhuu lisäksi ranskaa ja italiaa ja yksi näiden lisäksi vielä saksaa ja nuorin osaa ranskaa
ja espanjaa. Minä toivoisin että kaikki ihmiset saisivat kokea monikultuurin hyvät puolet.
Minun lapset ovat kasvavaneet maaillmankansalaisiksiksi ja he osaavat antaa kaikille ihmisille
ihmisarvon ja -oikeuden, syntyperästä riipumatta.

Sen maan kieltä jossa ollaan, ja englantia.
Koska kaikkihan englantia osaavat.

Suomi, epsanja, englanti. Siinä järjestyksessä, meilläpäin.

Meillä puhutaan suomea, mutta yritän myös oppia mieheni äidinkieltä venäjää, vaikka se ei helppoa olekaan. Välillä on ollut vaikeaa kun esim. sukujuhlissa kaikki on puhuttu venäjäksi. Ja jos hankimme joskus lapsia, haluan että myös heistä tulee kaksikielisiä. Nämä asiat motivoivat minua opiskelemaan kieltä.

Miehen kanssa puhutaan yleensä suomea nyt kun hän on oppinut sen. Vaikeampia asioita selitetään englanniksi.

Mies puhuu bengalia lähinnä kavereiden ja perheensä kesken (soittaessaan).
Itse olin alussa innokas opiskelemaan bengalia mutta oppimateriaalia on vähän ja kielessä on paljon erillaisia murteita, eikä miestä kiinnosta opettaa minulle bengalia muuta kuin joitakin tervehdys- ym. kohteliaisuuslauseita ja lauluja.

Itse opin sen verran, että osaan kirjaimet (kirjaintenliitännöt) ja perusverbien perus taivutuksen sekä muodostaa lyhyitä lauseita ja hallitsen jotenkuten myös perus sanat(eläinten, esineiden, asioiden nimitykset, numerot ja aedjektiivit vertailumuotoineen)