Suhde ollut kovaa karikkoa pitkän aikaa, erota olen yrittänyt useamman kerran. Mies kohdellut kuin paskaa.
Sattuipa sitten hyvin. Useamman kerran ollaan tapeltu lapsien hankinnoista ja suhteen viemisestä eteenpäin, mies ei ole ollut valmis, hänen mielestään kumppanin täytyy olla niin oikea, kuin vain mahdollista (mitä lie tarkoittaakaan, kun yhdessä ollaan viisi vuotta oltu)
Noh mies temppuillut pidemmän aikaa ja saanut minut itkemään miltei joka ikinen ilta, kunnes päätti vissiin lopettaa suuhteen tyylikkäästi eli pettämällä, kiinni jäi, mutta anteeksi ei ole valmis pyytämään tai yrittämään edes jatkaa suhdetta.
Ja niin kauan kun olenkin vain kaiken antanut anteeksi ilman, että mitään on joutunut tekemään. Tässä on itsekunnioitus kyllä aika pohjalla jo.
Mutta eipä paska tiennyt mitä meni tekemään, olen nimittäin raskaana ja toisin, kun ajattelin niin helvetin tyytyväinen tilanteeseen, koska olen ihan oman mielenterveyteni takia päättänyt pitää lapsen ja arvatkaa millainen kosto tämä on, kun mies tajuaa, ettei tule asumaan samassa asunnossa lapsensa kanssa. :D Ja yhteen palaamisesta ei enää toivoakaan.
Sattuipa sitten hyvin. Useamman kerran ollaan tapeltu lapsien hankinnoista ja suhteen viemisestä eteenpäin, mies ei ole ollut valmis, hänen mielestään kumppanin täytyy olla niin oikea, kuin vain mahdollista (mitä lie tarkoittaakaan, kun yhdessä ollaan viisi vuotta oltu)
Noh mies temppuillut pidemmän aikaa ja saanut minut itkemään miltei joka ikinen ilta, kunnes päätti vissiin lopettaa suuhteen tyylikkäästi eli pettämällä, kiinni jäi, mutta anteeksi ei ole valmis pyytämään tai yrittämään edes jatkaa suhdetta.
Ja niin kauan kun olenkin vain kaiken antanut anteeksi ilman, että mitään on joutunut tekemään. Tässä on itsekunnioitus kyllä aika pohjalla jo.
Mutta eipä paska tiennyt mitä meni tekemään, olen nimittäin raskaana ja toisin, kun ajattelin niin helvetin tyytyväinen tilanteeseen, koska olen ihan oman mielenterveyteni takia päättänyt pitää lapsen ja arvatkaa millainen kosto tämä on, kun mies tajuaa, ettei tule asumaan samassa asunnossa lapsensa kanssa. :D Ja yhteen palaamisesta ei enää toivoakaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
lapsen kannalta. Ei olisi kiva syntyä koston välikappaleeksi ja äidin "mielenterveyden" hoitajaksi. Älä tee sitä, lapsi ansaitsee paremman syyn syntymiseensä.
Ja sinä ansaitset paremman miehen, joka tietää rakastavansa sinua paljon aikaisemmin kuin viiden kuluttua suhteen alkamisesta jos silloinkaan. Olet antanut helmiä sialle. Jos hän jossain vaiheessa katuu ja ruikuttaa sinua takaisin, niin ÄLÄ anna anteeksi!
Pilaat viattoman ihmisen elämän heti alkumetreiltä lähtien. Lapsi ei ole kenenkään lelu.
Minua on aikoinaan käytetty pelinappulana vastaavanlaisessa tilanteessa (olin silloin jo sen ikäinen, että ymmärsin). Vanhempieni suhde oli huono ja äitini tahtoi kostaa isäni tekemiset minun kauttani. Hän lähti ja otti minut mukaansa eikä antanut isäni tavata minua. Se tuntui minusta todella pahalta, ja tuntuu vieläkin. Aikansa tapeltua äitini mielenterveys alkoi heiketä, hän sairastui ja minä siinä mukana kun olin joutunut hyökytyksen keskelle ja elin tiiviisti yhdessä äitini kanssa. Masennusta ja muuta mukavaa (lapsena!!). Se jätti ikuiset arvet sydämeen ja mieleen.
Ainut, jota todella satutat tekemisilläsi, on tuleva lapsesi. Itse et hyödy siitä mitään, todennäköisesti sinulle tulee vain pahempi olo kun et osaa päästää irti. Lapset ansaitsevat kokonaisen ja rakastavan perheen eikä tahalleen rikki revittyä. Teidän ongelmat eivät ole sen lapsen syytä, jota kannat. Kokemani perusteella kehotan sinua keskeyttämään raskautesi. Tuo lapsi mielummin sellaiseen ympäristöön, missä hän tuntee olonsa rakastetuksi ja turvalliseksi, toisin kuin minä silloin aikoinaan.
Miltä lapsesta tuntuu olla koston väline. Möläytät sen kuitenkin jossain vaiheessa. Lapsi on tärkeä siksi että on, ei siksi että saisit leikkiä jotain vitun kohtalotarta miehen ja lapsen välillä.
Olet sairas. Uskomatonta. ´Hanki ammattiapua.