Kannattaako miehelle kertoa ulkonäöllisistä heikkouksistaan, jos mies ei niitä itse huomaa? Esim. jos on selluliittiä, raskausarpia, arpia, ollut akne joskus jne.
Voisi ajatella, että mies pitäisi naista silloin ihan oikeasti huonompana. Jotkut miehet, kun luokittelevat naisia vain ulkonäön suhteen, eivätkä ymmärrä, että lähes joka naisella on jokin ulkonäkökompleksi. Ehkä mies voi myös ajatella, että kun nainen sanoi ongelmansa ääneen, niin sen täytyy ihan oikeasti olla joku suuri ongelma ja kun mies ei halua naista, jolla on ongelmia, niin hän jättää naisen, koska itsekin pelkää saavansa ongelmia.
Jos nainen on muuten kasvoistaan ihan sievä, mutta vaatteiden alta paljastuukin jotain epämiellyttävämpää, niin onko kukaan mies jättänyt naista sen takia?
Voisiko kukaan täällä olevista miehistä kiinnostua naisesta, joka on jollain tavalla vammainen? En tarkoita kehitysvammaa, vaan elämän aikana tullutta jotain vammaa. Ajatellaan esimerkiksi sellainen vamma, että naiselta puuttuu varpaat toisesta jalasta. Kuinka moni mies täällä pystyisi rakastamaan tällaista naista vielä sen jälkeen, kun huomaisi tai nainen kertoisi, että hänellä on tällainen vamma. Vamma ei näkyisi ulospäin ja nainen olisi muuten mukava.
Voisi ajatella, että mies pitäisi naista silloin ihan oikeasti huonompana. Jotkut miehet, kun luokittelevat naisia vain ulkonäön suhteen, eivätkä ymmärrä, että lähes joka naisella on jokin ulkonäkökompleksi. Ehkä mies voi myös ajatella, että kun nainen sanoi ongelmansa ääneen, niin sen täytyy ihan oikeasti olla joku suuri ongelma ja kun mies ei halua naista, jolla on ongelmia, niin hän jättää naisen, koska itsekin pelkää saavansa ongelmia.
Jos nainen on muuten kasvoistaan ihan sievä, mutta vaatteiden alta paljastuukin jotain epämiellyttävämpää, niin onko kukaan mies jättänyt naista sen takia?
Voisiko kukaan täällä olevista miehistä kiinnostua naisesta, joka on jollain tavalla vammainen? En tarkoita kehitysvammaa, vaan elämän aikana tullutta jotain vammaa. Ajatellaan esimerkiksi sellainen vamma, että naiselta puuttuu varpaat toisesta jalasta. Kuinka moni mies täällä pystyisi rakastamaan tällaista naista vielä sen jälkeen, kun huomaisi tai nainen kertoisi, että hänellä on tällainen vamma. Vamma ei näkyisi ulospäin ja nainen olisi muuten mukava.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mun mielestä voi kertoa. Mutta ei heti ensi tapaamisella. Mutta ehkä vuodeen kahden tutustelun jälkeen vois kertoo...
Sillee miltä itestä tuntuu, kannattaa toimia kumminkin.
Voithan sä kertoa. Kannattaa varmaan kertoa aika nopeasti. Se karsii ne tyypit pois, joita jokin vamma ällöttää. Itseäni ei asia pahemmin häiritsisi, jos nainen on noin muuten sievä ja ihana luonteeltaan.
kertovatko miehet, jos heillä on karvaa kuin apinalla selässä/takapuolessa, ovat kärsineet aknesta tai vesirokko on jättänyt jälkiä?
Tarkoitan sitä, että joillakin asioilla ei yksinkertaisesti ole väliä. Jokaisella on jotain ulkonäkööngelmia, siitä ei pääse mihinkään. Ja jos niitä ei tällä hetkellä ole, niin iän myötä niitä varmasti tulee. Eli ihan perusjutuista ei kannata ottaa stressiä.
Ehkä kannattaa ensin luoda se henkinen yhteys ja sitten vasta fyysinen, jos on epävarma ulkonäöstään. Vain kaikista pinnallisimmat miehet dumppaavat pikkuasian takia -ja kuka niitä edes haluaa deittailla?
Miksi ulkonäöllisistä heikkouksista pitäisi kertoa? Kaikilla on jotain heikkouksia. Jopa upeilla leffatähdillä voi olla ongelmia ihon, selluliitin, raskausarpien tai jonkun muun asian kanssa. Lähde siitä, että ulkonäkökompleksit ja puutteet ulkonäössä ovat jotain, mitä on kaikilla. Ikinä en ole nähnyt täysin täydellistä ihmistä, kaikilla on jotain "vikaa". Jos joku mies jättäisi minut pattipolvien takia, niin terve menoa vaan! :=)
PS. Isä ei lähtenyt kävelemään, kun äidin kaikki varpaat murtuivat ja jalasta tuli lievästi epämuodostunut. Miksi olisi?
Naisilla on monesti aivan turhia komplekseja ulkonäöstään. Seurustelin 3 vuotta naisen kanssa, jolla oli kauniit naiselliset kasvonpiirteet lähes tyrmäävä vartalo; kahden lapsen imettämisestä huolimatta rinnat olivat terhakkaasti pystyssä kuin 17-kesäisellä ja peffa oli kaunismuotoinen ja erittäin kiinteä. Seksi toimi erinomaisesti.
Siltikin...
Hän jaksoi koko ajan valittaa siitä että hänen rintansa olivat pienet kuin ketunnenät (todellisuudessa ne olivat B-kuppia) ja että takamuksessa mukamas oli löysää ja että vatsa kuulemma pömpötti. Joopa joo. AI ETTÄ minua hermostutti loppua kohden tuo jatkuva hermoileminen. Eräänkin kerran sängyssä maatessamme arvelin, että kohta mä oksennan, sillä niin lopen kyllästynyt olin siihen että aina olisi pitänyt olla kehumassa ja vakuuttelemassa miten kaunis hän oli. AAAAARGGHHH...
Nykyisellä naisellani on ehkä jotain pientä sanomista kropassaan ja hän on aivan suotta huolissaan siitä että jättäisin hänet vaikkapa pömpöttävän vatsan taikka reisien selluliitin tai verenpurkautumien vuoksi vielä mitä. Viime mainittuja en ollut edes huomannutkaan, ennenkuin olimme olleet yhdessä 3,5 kk. Ei moisella ole mitään väliä, jos toista aidosti rakastaa.
Sitten jos ulkonäössä on oikeasti jotain olennaista hullusti... voi parisuhteeseen tulla oikeasti ongelmia... kuten oli lasteni äidin kanssa. Olimme yhdessä 12 v, ja viimeisistä vuosista ei ole juurikaan valokuvia. Tietty ongelma oli tosin olemassa alusta asti, mutta se muuttui toisiin mittasuhteisiin vasta siinä vaiheessa kun välillämme oli kaikki jo ohi.
Jos oletettu ulkonäköongelmasi on sellainen, mitä mies ei nyt ole vielä havainnut, ei se varmastikaan ole sellainen, että siitä olisi jatkossa haittaa, ellei hän sitten ole kovin pinnallinen. Ja jos on, ei hän ole oikea sinulle.
Ehkä asiasta voisi kertoa, sopivan tilaisuuden tullen. Sittenhän sen näkee kuinka käy.
Onnea matkaan
Kiinnostaisi tietää, mikä oli se todellinen vika, joka vaikutti niin paljon?
Tuliko lastesi äidille joku kasvosyöpä tai joku sellainen, että hän ei halunnut hänestä otettavan valokuvia?
Moi sinne! Kannattaa aika alussa kertoa sillä oikea Sinusta pitävä ei piittaa olettamistasi puutteista yhtään ja se epätodellisessa maailmassa elävä täydellisyyden etsijä häippäisee. Ja sellaisesen lähtiessä Et menetä mitään. Se oikea lämpö asuu sisällä eikä ulkokuoressa. Tsau!