En voi puhua kellekään. Kaksi lähintä ystävääni kymmenen vuoden takaa kieltäytyvät kuuntelemasta minua koska heidän oma elämänsä on kiireinen ja "ongelmia" täynnä. Haluaisin purkaa sydäntäni siitä että entinen poikaystävä raiskasi minut. Molemmat ystäväni torjuivat minut, ja tuntuu kuin joku olisi lukinnut jotain sisälläni. KENELLE sitten puhun jos en teille?? Saatana että osaatte olla itsekkäitä... Ja minä olen joka kerta kuunnellut teitä pienimmissäkin murheissa.. Tänä päivänä ihmiset ovat liian kiireisiä kuuntelemaan jonkun muun murheita, kun itselläkin on ihan tarpeeksi... Tässä ei taas ollut päätä eikä häntää mutta olo helpottui vähän... =T
Onko oikein
Lyöty
7822
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eli kyllä hyvät ystävät tukisivat tilanteessasi. Suuttuisin ystäväni puolesta. Toivottavasti voit puhua jonkun kanssa? Pärjäile.
Jotkut ongelmat ja kriisit ovat todella henkilökohtaisia ja jos et saa apua ystäviltäsi, he tuskin edes tietävät kuinka sinua auttaa niin ota väittömästi yhteyttä esim. kriisipuhelimeen tai muuhun auttavaan puhelimeen, löydät esim. netistä hakusanalla.
Ystäviäsi sinun on turha haukkua, asia on varmasti heillekin todella järkytys joten ota yhteyttä sellaiseen tahoon joka sinua osaa auttaa, koulutettuun kriisihenkilökuntaan.
Ei, ei ole oikein että ystävät vain ottaa eikä anna! Itse olen käynyt saman juuri äskettäin läpikahden "sydänystävän" kanssa, asia josta halusin puhua ei ollut noin äärimmäisen rankka kuin sinun! Näitä sydänystäviä olen monta vuotta heidän avioero-,seurustelu-,työ-, ja rahaongelmissa kuunnellut ja tukenut, aina valmiina heidän aikataulujen mukaan tapaamaan.Sitten kun itsellä on rankka aika, kummallkaan EI OLE AIKAA tehdä samaa minulle, nyt kun heidän oma elämä on kunnossa=uudet miesystävät!Heidän yhteydenotot loppuivat seinään!
Tee kuten minä: unohda heidät, puhu noin rankasta kokemuksesta asiantuntijalle tai näin palstoilla,palvelevat puhelimet, sekin helpottaa.Älä jää yksin suremaan sekä raiskausta ja huonosti käyttäytyviä ystäviä! Sano itsellesi että sinä olet arvokas, vaikka ystäväsi eivät sitä näe.Tsemppiä!
raiskauskriisikeskus Tukinaiseen. Löytyy googlettamalla. Niillä on puhelintukea ja muuta apua tarjolla. Voimia!
Aivan väärin, mitä olet joutunut kokemaan...tottakai tarvitset kuuntelijaa.
Minä kuuntelisin sinua, jos olisit ystäväni ja muutenkin, mutta en varmaan osaisi auttaa paljoakaan. Mietin, että oisko netissä mitään keskustelupalstaa, missa voisit vaihtaa ajatuksia samankokeneiden kanssa nimettömästi?
Pystyin viikonloppuna kertomaan kihlatulleni mitä ystäväni tekivät ja että raiskaus vaivaa minua vieläki... Hän otti asian hyvin ja tietysti lupas olla tukena... Kiitos kovasti kaikille vastauksistanne, eiköhän tämä tästä.
Eräässä vastauksessa luki, että ystäväni ovat niin järkyttyneitä tapauksestani etteivät osaa auttaa. Tämä ei voi pitää paikkaansa; toinen heistä teki parhaalle ystävällensä samat kun hänen lähipiirissään oli kuolemantapaus. Hän oli suoraan sanonut että en tue sinua, minun pitää nyt keskittyä itseeni. (hän oli eronnut 2 vkoa kestäneestä suhteesta..) Narsistisuudesta taitaa olla kyse...
No, olen tässä ajatellut potkaista näiden "hyvien ystävien" nimet pois muististani ja hankkia ympärilleni ihmisiä jotka oikeasti välittävät. Hiukan vain rassaa noin välinpitämättömät ihmiset...... Toivottavasti kukaan ei joudu kokemaan samaa. Keräilen vielä vähän rohkeutta ja itseäni ja haen apua.
Olet ajatellut asioita järkevästi.
Luulen, että pääset vielä asiasta yli kunhan käsittelet asian kunnolla...ja tiedät, että raiskaus ei ole ollenkaan sinun syytäsi, eikä sinun tarvitse hävetä sitä! Onneksi poikaystäväsi on tukenasi ja ymmärtää! Ei ehkä kannata puhua asiasta edes mainitsemille "ystäville", jos he eivät ole oikeita ystäviäsi. Tsemiä sulle!!!