Kiinnostaisi tietää onko työttömyys miten potkinut koulussa ja opiskelussa parhaiten menestyneitä.
Onko täällä yhtään työtöntä joka olisi vaikka kirjoittanut 6 ällää ylioppilaskokeessa tai vaikkapa valmistunut maisteriksi tai väitellyt tohtoriksi parhain mahdollisin arvosanoin.
Onko täällä yhtään työtöntä joka olisi vaikka kirjoittanut 6 ällää ylioppilaskokeessa tai vaikkapa valmistunut maisteriksi tai väitellyt tohtoriksi parhain mahdollisin arvosanoin.
Vastaukset 27
Vanhimmat
3 älläää ja pitkaäaikaistytön. Tosin työttömyys oma valinta...
Neljä ällää.
Potkittu on.
Pitkäaikaistyötön. Masentunut. Uneton.
Tohtoristutkinto mietinnässä?
En viitsi alkaa. Valmistuisi työttömäksi.
Ylikoulutettuna ei pääse mihinkään työhön.
Täällä foorumilla voi kirjoitella.
Huvikseen.
Lukiosta valmistunu on ihan turha vielä työmarkkinoilla, vaikka ois seitsemän laudaturia niin ei mitään kunnollista duunia saa niillä papereilla
Eihän papereilla ylipäänsä ole mitään virkaa työn saannissa. Minulta ainakaan ole koskaan kyselty koulu- tai tutkintotodistuksia. Olen niitä kyllä pistänyt hakemuksiin liitteeksi, mutta nykyisin sekin yleensä kielletään näissä työpaikkailmoituksissa.
Ainoa paikka, missä koulu- ja tutkintotodistuksilla on merkitystä, on kun hakee johonkin opiskelemaan. Ei ne työvoimatoimistoakaan kiinnosta muuta kuin sen päivämäärän osalta.
Olen tästä päätellyt, ettei hankituilla tiedoilla ja taidoilla ole mitään merkitystä. Merkitystä on vain suhteilla, pärstäkertoimella, ulkonäkövaikutelmilla, iällä ja sukupuolella.
Ei yhtään ällää ja likimain aina saanut valita työpaikkansa. Palkkatuloja ollut ollut sen verran, että 52:na lopetin töissä käymisen. Ei edes lottovoittoa!
Teknisen alan henkinen sekatyöläinen.
Koulumenestykseni oli aina kohtalaista parempi. YO-kirjoituksissa tuli 2 ällää, maisterin paperit kuudessa vuodessa magnan arvosanalla, mikä on ihan ok.
Kuinka yleistä on muuten törmätä ylipäänsä 6 ällän ihmisiin, jotka ovat valmistuneet parhain mahdollisin arvosanoin maisteriksi tai väitelleet tohtoreiksi. Tuollaiset yksilöt ovat muutenkin hyvin harvassa.
Tiedän tapauksen 6ällää, tohtori ja hyvän näköinenkin(nainen). Tehtailee lapsia kotona ja mies tienaa rahat. Hyvä kai niin, valioaines lisääntyy.
Minä olen tuollainen tapaus ja tunnenpa toisenkin kaltaiseni. Ei siis niin kovin harvinaista.
Työttömyyttä ei ole kohdalleni vielä osunut, vaikka valmistuessani maisteriksi 1992 oli kyllä lähellä. Tilanteesta selvittiin tiedolla, taidolla ja ennen kaikkea tuurilla ;)
Parhaiten työllistyvät keskivertopaperit omaavat.
Huonoimmat paperit saaneet eivät peruskoulun tai lukion jälkeen pääse jatko-opiskelemaan. Parhaat paperit saaneet taas yleensä pakertavat opinnoissaan työkokemuksen hankkimisen kustannuksella. Tohtoriksi eivät parhaiten työllistyvät edes tähtää.
Niin ammattikoulussa, lukiossa ja teknillisessä opistossa keskivertoa parempi.
Amiksesta ja opistosta stipendit.
sitten mä olen ollut hyvin ahkera ja hyvä työntekijä. Aina on kehuttu.
en ole käynyt lukiota, menin peruskoulun jälkeen kauppakouluun, päästötodistuksen keskiarvo 3,6.
Eniten vaikutti menestymättömyyteen varmaankin ajankohta jolloin valmistuin, syvimmän laman aikaan 90-luvun alkuvuosina, jolloin oli ennätysmäärä konkursseja, potkittiin entisiäkin pois ja mulla olis vielä armeijakin vastuksina edessä.
Eipä onnistunut työelämään pääseminen hyvin, eikä näillä pätkätöillä ole pystynyt kartuttamaan säästöjä sen vertaa että olisi varaa jatkokoulutukseen. Päättäjien aiheuttama lama tuhosi elämäni ja sanon suoraan että olen katkera!!
Löytyy ainakin yksi lääketieteen tohtori, dosentti.
joo
No mä olen pelkän peruskoulun käynyt, armo vitosin selvisin just ja just. No olen tietty työtön ja kohta jo 40v.
Pers koulu ainoostaan. Mutta penkistä nousee 170kg ja puunrankaa kaajettu 20 vuotta. Että näean täällä pohojanmaalla.
T.Ei työtön
kertoi eräs 50v nainen, että ei kelpaa työnantajille, koulutusta... muutama väitöskirja tehtynä, vuosia YK:n palveluksessa, kielitaitoa 6:lle kielellä...ei kelpaa, liian vanha.
Elina Sana, pätkätyöläinen...
http://www.ktv.fi/fi/19
Kävin 90-luvun puolenvälin jälkeen kauppaopiston ja lukion samaan syssyyn. Kauppaopistosta tuli ihan ok paperit, mutta lukion hoidin huolella viimeisenä vuonna jatkoa suunnitellessa. Lopputuloksena keskiarvo 9.1 ja yo-todistus 3*L ja 2*E.
Silloin oletin vielä sinisilmäisenä, että lukeminen ja vieläpä it-alalla tuo varmasti autuuden, ja menin lukemaan tietotekniikkaa yliopistoon. Reilun vuoden siellä sinnittelin ja silmät avautuivat: alalla ei tule olemaan itsellä tulevaisuutta ja yliopiston kautta hankittu atk-oppi ei työnantajien silmissä pätevöitä mihinkään.
Tein radikaalin ratkaisun, hain oppisopimuspaikan perushommista atk-alalta. Olin töissä vajaat 3 vuotta ja samalla suoritin datanomin/mikrotukihenkilön koulutuksen. Mikrotukihenkilön pätevyyttä varten tarvi opiskella hiukan ylimääräistä vielä.
Tuon jälkeen en vakitöissä ole ollut, mutta puolesta vuodesta alle pariin vuoteen pätkää tehnyt, välillä tullut tosin työttömyyttäkin. Ansiosidonnaisen ulkopuolelle ei koskaan ole silti tarvinnut pudota. Tästä valinnasta olen kyllä itseäni kiittänyt, yliopiston papereilla ei tietyillä aloilla kertakaikkiaan saa töitä ja TODELLA heikkoa on ammattikorkeankin pohjalta. Valmistuu kertakaikkiaan liikaa väkeä ilman työkokemusta, joskus työnantajat sivuuttavat suoraan kymmeniä, jopa satoja hakemuksia jos ei ole työkokemusta. Ja mahdoton tehdä eroa pelkkien koulutodistusen perusteella.
Kyllä tietotekniikan FM-tutkinnon suorittaneiden työllisyys on ymmärtääkseni edelleen vähäistä, datanomien taas reilusti suurempaa.
Neljän ällän yo, maisterin paperit cum laude approbatur, jatko-opintoja erinomaisin tiedoin. On käyty musiikkiopistot ja balettikoulut, järjestysmies- ja lehtityön kurssit jne. Olen lapsesta lähtien ollut yleislahjakas, hyvä kaikessa mihin ryhdyn. Opinnoissa olen aina kuulunut parhaimmistoon ja ollut siten tietysti opettajien suosikki.
Olen saanut olla paljon työstä vapaana, varsinkin opiskeltuani maisteriksi. Minulla on ollut paha taipumus tehdä työni liian hyvin eli keskityn liikaa siihen mitä kulloinkin teen. En osaa pistää aivoja narikkaan, kun työaika alkaa tai loppuu.
Opiskelukavereistani parhaiten työllistyivät ne keskitason osaajat, jotka ymmärtämättöminä lusmusivat opintonsa, joilla oli kovin hinku prostituoida itsensä rahan kiilto silmissä, jotka rakensivat ihmissuhteensakin työpaikka mielessään ja joilla ei ollut moraalisia ongelmia huorata lipevän kielensä kanssa. Älykkäimmät ja lahjakkaimmat opiskelukaverini ovat työttömiä tai satunnaisissa ammattia vastaamattomissa pätkätöissä - muutamat ovat edenneet akateemisella tutkijan tai opettajan uralla, mutta pätkätyöläisyys, huono sosiaaliturva, köyhyys ja jatkuva ruskeakielisyyden tarve rasittavat heitäkin.
Heihin nähden minulla on pitkäaikaistyöttömänä asiat hyvin. Olen vapaampi ja onnellisempi, saan tehdä asioita jotka ovat kiinnostavia, tarpeellisia ja hyödyllisiä. Kukaan ei pakota minua tekemään typeryyksiä, turhaa tai haitallista työtä. Elämääni ei jokin jonninjoutava typerys käskytä päivästä toiseen. Toisaalta en saa yhteiskunnan resursseja käyttööni tehdäkseni esim. tutkimustyötä. Tai saisin tietysti, pyrkyryydellä ja ruskeakielisyydellä, mutta sellainen toiminta ei ole elämässäni tärkeintä.
Itse asiassa pidän koko nykyistä yhteiskuntajärjestelmää kiipimisineen ja kilpailuineen halveksittavana. En halua olla mukana pönkittämässä yhteiskunnallista haitantekoa ja pahoinvointia, vaan aivan päinvastoin. Todellisen yhteiskunnallisen hyvinvoinnin synnyttäminen edellyttää kuitenkin ratkaisevia muutoksia yhteiskuntajärjestyksessä. Niitä tulee vielä. Ei tämäkään riiston järjestelmä ole aina ollut vallitseva eikä se myöskään loputtomiin jatku.
Hyvä kirjoitus. Itsekin olen huomannut, että yliopistosta valmistuneista parhaiten saavat työtä ne, jotka ovat valmiit myymään sielunsa jo varhain työelämälle. Heille ei mitään väliä ole järjestelmän epäoikeudenmukaisuudella tai järjettömyydellä - pääasia vain, että heillä itsellään on paikka järjestelmän keskitason yläpuolella. Tähän tavoitteeseen päästäkseen pitää sulkea silmänsä tietyiltä tosiasioilta ja hyväksyä "kylmät markkinalait" ainoaksi todellisuudeksi. Kriittisen ajattelun omaaville luoville yksilöille ei paikkaa nykyisessä työelämässä ole, ellei suostu kuolettamaan itsestään näitä ominaisuuksia. Tutkimustakin yehdään yliopistoissa pääasiassa työelämän tarpeita palvellen, eikä todellisen kriittisen näkökulman tutkijat saa rahoitusta.
Siksi itse aion haistattaa paskan koko systeemille ja kehittää itseäni työelämän ulkopuolella. Teen tutkimusta, joka on kiinnostavaa, kriittistä ja tarpeellista, eikä kukaan ole säätämässä aikatauluja tai ohjailemassa ajatuksen kulkua. Uskon, että nykymeno on saavuttamassa kulminaatiopisteensä, jonka jälkeen uutta suuntaa lähdetään hakemaan tutkimustiedosta, jota ei ole räätälöity tehokapitalismin edistämiseen.
Öh, minusta neljän ällän ylioppilas tai cumun papereilla valmistuva maisteri ei kuulu opinnoissaan parhaimmistoon vaan on pikemminkin keskitason osaaja.
Tutkimusresurssit pitää sijoittaa kaikkein terävimmän kärjen käyttöön.
Siis arvosana oli magna cum laude approbatur. Miksi se niin huono oli, no, arvioijia oli kaksi ja niistä toinen ei kertakaikkiaan ymmärtänyt lähestymistapaani.
80-luvulla peruskoulun jälkeen (just ja just pääsin luokaltani ysillä) pari vuotta amista, metalli-alaa. En päivääkään tosin ole ollut sillä alalla. Pientä rikollisuutta ja linnan ovetkin meinasi heilahtaa 80-luvun lopussa.
Sit 90-luvun alussa alkoi kiinnostaa tietokoneet, itseopiskelin alaa ja tänä päivänä olen vaativissa ohjelmistoprojekteissa mukana isossa it-alan firmassa. Parin vuoden päästä takana samassa työpaikassa 10 vuotta ja silleen..
Se on ihan rentusta kiinni miten hommansa hoitaa elämän varrella ;)
Muistelen lukeneeni jostain, että Valtionavarainministerimme Eero Heinäluomalla oli koulussa jopa viisi nelosta todistuksessa.
Jos näin oli on se tae siitä, että kuka tahansa lahjaton tomppeli ja mitään osaamaton typerys pääsee hoitamaan tärkeitä valtion virkoja. Hankkii vain SDP:n jäsenkirjan niin sillä pääsee pitkälle.