En tiedä että missä tätä pitäisi kysyä, mutta siis asia on niin, että minun isä on lievästi ylipainoinen. Sen painoindeksi on 29, eli aivan liikaa. Sillä on muutenki aika heikko sydän, mutta hän ei suostu kuntoilemaan.
Menen itse joka ilta ulos koiran kanssa, joskus metsäänkin, ja olen yrittänyt niin monta kertaa saada hänet mukaan. Koko perhekkin on yrittänyt saada häntä kuntoilemaan, kannustanut, mutta se ei tunnu ymmärtävän. Siitä on puoli vuotta, kun hän viimeks itse oli jossain oikein kävelemässä, sain sen pari kertaa mukaan, mutta ei halua tulla toisten (ei kuulemma mitään painajaisiakaan ole jäänyt siitä kävelystä...)mutta ei silti suostu enään tulemaan. Muutenkin isäni juo aina ruuan kanssa perhekaljaa, ja syö paljon suklaata. Olemme kertoneet sille monta kertaa ystävällisesti kuinka vaarallista hänen on olla liikkumatta ja lihoa, vielä kun on noin heikko sydän, ja olen myös sanonut että liikkumisesta saa paremman olon. Ja kun hän ei tee asialle mitään, niin olen joskus itkenytkin asiasta ja huutanut hänelle että hänen pitäisi todellakin liikkua enemmän, mutta ei on ei. Isäni vain sanoo että liikkuisit itse (ja minähän liikun joka päivä.) Olen ehdottanut että jos hän voisi mennä painovartioihin, tai vastaavaan, mutta ei. Olen miettinytkin että jos itse ilmoitan hänet sinne, mutta ei sekään olisi reilua ja sitten hän varmaan vihaisi minua koko elämän. :(
Ja kuulemma kun hän käy lääkärillä, niin ei nekään ikinä sano hänelle että hän on lihava ja hänen pitäisi liikkua, toteavat vain että miehellä on heikko sydän, ja onhan isäni jo melkein 60.
Asia siis todellakin vaivaa minua, ja paljon. Rakastan isääni enkä haluaisi menettää häntä ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen, mutta hän ei itse tajua minkä riskin hän ottaa kun on liikkumatta ja syö epäterveellisesti. Hän ei ota asiaa lainkaan vakavasti.
Toivoisin todellakin että jollakin, jollakin olisi jotain ideoita tähän.. alan olla epätoivoissani, enkä kestä enää kun nään hänen vain lihoavan.
Kiitos jos kellään olisi mitään pientäkään vinkkiä.
Menen itse joka ilta ulos koiran kanssa, joskus metsäänkin, ja olen yrittänyt niin monta kertaa saada hänet mukaan. Koko perhekkin on yrittänyt saada häntä kuntoilemaan, kannustanut, mutta se ei tunnu ymmärtävän. Siitä on puoli vuotta, kun hän viimeks itse oli jossain oikein kävelemässä, sain sen pari kertaa mukaan, mutta ei halua tulla toisten (ei kuulemma mitään painajaisiakaan ole jäänyt siitä kävelystä...)mutta ei silti suostu enään tulemaan. Muutenkin isäni juo aina ruuan kanssa perhekaljaa, ja syö paljon suklaata. Olemme kertoneet sille monta kertaa ystävällisesti kuinka vaarallista hänen on olla liikkumatta ja lihoa, vielä kun on noin heikko sydän, ja olen myös sanonut että liikkumisesta saa paremman olon. Ja kun hän ei tee asialle mitään, niin olen joskus itkenytkin asiasta ja huutanut hänelle että hänen pitäisi todellakin liikkua enemmän, mutta ei on ei. Isäni vain sanoo että liikkuisit itse (ja minähän liikun joka päivä.) Olen ehdottanut että jos hän voisi mennä painovartioihin, tai vastaavaan, mutta ei. Olen miettinytkin että jos itse ilmoitan hänet sinne, mutta ei sekään olisi reilua ja sitten hän varmaan vihaisi minua koko elämän. :(
Ja kuulemma kun hän käy lääkärillä, niin ei nekään ikinä sano hänelle että hän on lihava ja hänen pitäisi liikkua, toteavat vain että miehellä on heikko sydän, ja onhan isäni jo melkein 60.
Asia siis todellakin vaivaa minua, ja paljon. Rakastan isääni enkä haluaisi menettää häntä ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen, mutta hän ei itse tajua minkä riskin hän ottaa kun on liikkumatta ja syö epäterveellisesti. Hän ei ota asiaa lainkaan vakavasti.
Toivoisin todellakin että jollakin, jollakin olisi jotain ideoita tähän.. alan olla epätoivoissani, enkä kestä enää kun nään hänen vain lihoavan.
Kiitos jos kellään olisi mitään pientäkään vinkkiä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaveriporukallahan tuo liikkuminen olisi aina kenelle tahansa mielekkäämpää, luulisin. Olisikos isälläsi siis joitakin kavereita, joiden mukaan hän voisi aina lähteä iltalenkille (tai vastaavalle). Jotkuthan kulkevat ihan suuremmalla porukkallakin tuolla lenkkipoluilla... sellasia tyyppejä varmasti löytyy, jotka mukaan ottaisivat. Luultavasti kaikkia ihmisiä ei kuitenkaan tollanenkaan touhu välttämättä kiinnosta......:(
Eikös uiminenkin olisi ihan hyvää kunnolle? Jos isäsi siis pitää uimisesta ja lähettyvillä olisi jokin pienenlainen uimahalli, niin yritä saada hänet sinne sitten! Aamu-uinnit ovat sitä paitsi aivan tavattoman virkistäviä... Uimahallille kun vielä aina kävelisi, niin siinähän olisi jo aika ronski annos liikuntaa yhdelle päivälle!
Oisko sitten mahollista mitenkään jakaa perheenne kesken niitä koiran ulkoiluttamisvuoroja? Sellanenkin systeemi voisi antaa isällesi hyvän syyn liikkua...
Sanonpa kyllä, että aika vaikea tilanne...:( Ruokavaliota nyt ainakin olisi syytä keventää, mutta ilmeisesti sekin on helpommin sanottu kuin tehty. Ja ketäänhän ei voi pakottaa mihinkään, kaikkien on tehtävä päätökset omasta itsestään yksin. Mutta tsemppiä kuitenkin sinulle isäsi kanssa!
Ensimmäisenä painoindeksi 29 ei minusta mitenkään aivan hirveä ole, vaikka tietenkin matalampi olisi parempi.
Isääsi varmaan ärsyttää, kun hänen ympäristönsä pyrkii patistamaan hänet liikkeelle. Halu ei tule hänestä itsestään ja vaikka se tulisikin teidän painostaminen aiheuttaa sen, että hän ei voi "antaa periksi".
Sen sijaan, että neuvoisitte häntä ja vaatisitte häntä muuttamaan elintapojaan, voisit ilmaista hänelle sen, että hän on tärkeä ihminen sinulle. Voisit ehkä selittää, että tarkoituksi on hyvä, mutta että ymmärrät, että hänellä on oikeus tehdä asiat oman valintansa mukaan.
Luulen, että isänne tietää, mikä on terveellistä ja mikä ei. Olisi parasta jättää hänet rauhaan ja hyväksyä hänen tapansa elää. Ja odottaa, että halu liikkumiseen ja laihtumiseen nousee hänestä itsestään.
Sopikaa koko muu perhe, että ette esim. puoleen vuoteen hiiskahdakkaan hänelle hänen elintavoistaan - tai mielummin lopullisesti. Ja katsokaa onko sillä vaikutusta isäänne.
en tiedä mikä siihen voisi auttaa. Hänen paras kaverinsa kuoli pari vuotta sitten, ja muita kunnon kavereita ei hänellä oikeastaan ole, kenen kanssa hän voisi mennä esim. kävelemään.
Sitä aamuuintia mietein, ja kysyin häneltä että mikä liikuntalaji on hänen mielestä kivaa ja tietenkin mieluisa, ja hän sanoi että ei sellaista ole...? :(
Se koiran ulkoiluttamis-vuoro kuulosti hyvältä,
mutta sitä ollaan joskus kokeiltu ja näin pois päin, mutta ei hän mene, sillä silloin kun ostimme koiran (olin sisarrusten kanssa kinunut sitä kauan) niin soivittiin että jos hänen ei tarvitse mennä kuin hätätapauksissa koiran kanssa ulos, niin se ostetaan...
Sen hän itsekkin tietää, että hän on todella tärkeä meille, ja sen takia haluamme hänelle hyvää, ja että tämä kuntoilu-juttukin on vain hänelle parasta, mutta ei hän jotenkin vain ole kiinnostunut... ?
Yhden hienon asian olen kuitenkin tänään saanut tietää, että työn kautta hänet (ja monet muut) on kutsuttu kuntoutukseen syksyllä. Täytyy vain toivoa ettei silloin ole liian myöhäistä ja että hän kuntoutuksen kautta innostuisi liikunnasta :)
Kiitos kuitenkin kun yrititte auttaa.. katsotaan mitä tulevan pitää :)