Miehet, onko naisen ammatilla mielestänne merkitystä, kun ajattelee seurustelua/vakiintumista jonkun kanssa? Eli lähinnä siinä mielessä esim. että jos mies on akateeminen, niin kelpaako muu kuin akateeminen nainen? Tai sitten sekin puoli, että kuinka paljonko katsotte sitä, tienaako nainen "riittävästi"? Eli oletteko miehet tarkkoja näiden koulutus- ja/tai tuloasioiden suhteen? Näitä tulee joskus mietittyä, kun itse olen "vain" sairaanhoitaja eli amk-tason koulutus ja palkkaus ei päätä huimaa, ja on tullut joskus sellainen olo, että juuri nämä saattaisivat olla osasyinä siihen, että miehen kiinnostus ei kovin pitkälle ole riittänyt.. Eli siis miehet kommentteja, onko teillä näkemyksiä/toiveita näiden asioiden suhteen?
Naisen ammatti, onko merkitystä?
Suski
557431
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 55
Vanhimmat
tulotasolla tai koulutuksella mitään väliä. Aivan muut asiat ratkaisevat. Esim. ulkonäkö ja mitä pään sisällä liikkuu sekä luonne.
Eihän noilla asioilla ole mitään merkitystä. Minä en seurustele toisen ihmisen koulutuksen tai hänen lompakkonsa kanssa, vaan ihmisen itsensä.
Selvästi vain kyllä näyttää päinvastoin sinulla olevan kovat kriteerit asetettuna miehelle jonka "kelpuutat". Ei tuollaisia asioita muuten noin tarkkaan miettisi. Todennäköisyys vain sille, että löydät sen rikkaan, akateemisen, komean jne. miehen eivät välttämättä hirmuisen suuret ole?
...tai tuli vielä mieleen, että miksipä se ei olisi mahdollista tietenkin?
Olet ilmeisesti sen verran nuori vielä, että voithan tottakai pyrkiä tavoittelemaan vain hyvin toimeentulevaa akateemista miestä noiden asioiden takia. Ei tämä netti mihinkään katoa ja voitkin sitten muutaman vuoden kuluttua palata itkemään toiselle osiolle, että elämä on kurjaa, kun "olen suhteessa missä ei ole tunteita ollenkaan"?
Näin oletkin sitten harjoitellut elämää taas kerran kantapään kautta ja sen jälkeen kolmefemmana alat ehkäpä miettimään yksinhuoltajana muita arvoja kumppanisi valinnassa...
Enhän mä maininnut mitään siitä, että itse odottaisin miehen olevan akateeminen tai rikas, komeudesta puhumattakaan! Mä vaan rupesin miettimään, että onko miehillä tällaisia toiveita naisen suhteen. Itse kyllä kelpuutan ihan duunarinkin! Noi ajatukset vain on heränny, kun joskus on tullut vähän ilkeääkin kommenttia joiltain miehiltä kuultua. Esim kerran eräs melkein-maisteri mainosti, ettei voisi ottaa mitään hoitajaa tai vaikka lastentarhanopettajaa, kun niillä ei ole kunnianhimoa. Kaikenlaista ilkeää on tullut kuultua. Mä noi kysymykset sitten ihan ilmaan heitin, että saisi vähän laajempaa valaistusta asiaan. Saahan sitä asioita miettiä! Omista vaatimuksistani en puhunut sanaakaan.
No, sepä mukavaa, että tarkoitusperäsi ei ollut tämä kuvittelemani.
Kuulostaa vain omalta kohdaltani niin omituisilta tuollaiset kuvitelmat, että en muutakaan syyksi keksinyt :)
Heheh voisiko "melkein-maisteri" olla idiootti ilman koulutustaankin tai edes sukupuoltaan miettimättä?
Harvemmin opiskelusta mitään haittaa on mutta ei se ole ainoa synonyymi sanalle kunnianhimo.
Toisaalta mikäli kunnianhimo on se tärkein ja keskeisin asia myös parisuhteeseen liittyen niin voisiko siihen kuvaava synonyymi olla tunnevamma?
Kyllä niitä yhteisiä arvoja ja mieltymyksiä voit löytää niin duunarin kuin pidemmälle opiskelleenkin kanssa. Ensinmainittu saattaa jopa lopulta vaikka ansaitakin enemmän toisinaan?
Eiköhän se tosiaan tuo ihminen itsessänsä taida olla se tärkein asia. Tai ainakin olisi syytä olla mikäli onnistunutta molemminpuolista hyvänolontunnetta parisuhteeseen haetaan. Itsetunto taitaa muuten myös olla se yksi tärkeimmistä asioista.
Eli ehkäpä olet tutustunut suppeassa otoksessasi hieman väärän kaltaisiin miehiin? Niin duunareita, kun akateemisiakin löytyy varmasti paljon, jotka mielellään tutustuvat sinuun ihmisenä ja persoonana.
Näille tämän "melkein-misterin" kaltaisillehan voit heitellä sitten rahvaanomaisesti, että "ulota sä poju kunnianhimot leikkimaailmassasi myös parisuhteeseen. Mä satsaan onnellisuuteen ja se ei poissulje millään tavoin hyviäkään taloudellisia edellytyksiä. Toiset meistää onnistuu elämässä kokonaisvaltaisesti ja toiset joutuvat kantamaan kunnianhimolla ansaitut fyrkat huoriin...".
Kunhan ei ole strippari, esiinny pornossa tai ole ulkomailla 90% ajasta työn takia, ei toisen ammatilla ole merkitystä.
Mielestäni hoitajan ammatti on hieno ja kunnioitettava ja mielestäni jo tuo pelkkä kyseinen ammatti kertoo positiivisia asioita ihmisestä.
Minua - teknillisessä yliopistossa huippualaa lukevana - ei todellakaan haittaisi tytön ammatti esim. sairaanhoitajana.
En kyllä ymmärrä, miksi palkkapussin koolla olisi mitään merkitystä parinmuodostuksessa.
"Akateemisuus" ei kerro ainakaan älykkyydestä eikä viehätysvoimasta, ei luonteen lempeydestä yms asioista.
Eräs rakastamani mies oli "ihan tavallinen" ammattikoulun käynyt duunari. Aivan ihana ihminen jokatapauksessa. Työteliäs, ei mikään alkoholisti =)
Ja muuten, tunnen muutaman korkeassa virassa olevan akateemisen henkilön, ja heillä molemmilla on alkoholiongelma.
Minä en seurustele myöskään lompakon enkä tittelin kanssa.
Jos on akateemisesti koulutettu niin pitäisi kyllä sen verran järkeäkin päässä olla, ettei se koulutustaso ja tilipussi ole ratkaisevia tekijöitä. Itse olisin voinut aikoinaan mennä amikseen mutta kun ei siellä ollut sopivaa alaa niin ajaiduin aina yliopistoon asti. Monista tietämistäni akateemisesti koulutetuista ei kyllä edes uskoisi, että ovat akateemisesti koulutettuja ovat ne vaan...sanonko minkälaisia...no jätänpä sanomatta:)Kunhan kemiat kohtaa se on tärkeintä...ainakin minulle.
Miehiä ei niin paljon naisen koulutus/tulotaso kiinnosta, mutta naiset ovatkin eri maata.
Tiedättekö montakin paria, missä mies on akateemisesti koulutettu ja nainen istuu kaupan kassalla? Kyllä, niitä on pilvin pimein.
Tiedättekö montakin paria, missä nainen on akateemisesti koulutettu ja mies työskentelee raksalla? Ei, niitä ei montaa ole.
Kieltämättä kun vähän miettii niin kyllähän se noin menee. Eihän tietenkään voi yleistää, mutta jotenkin tuntuu, että akateemisesti koulutettujen miesten ja naisten välillä on huomattava ero tässä asiassa eli puolison valinnassa.
Nykyään naiset alkavat olla koulutetumpia kuin me karvaisempi sukupuoli, joten taitaa olla aika alkaa totutella ajatukseen...
Mitenköhän mahtaa muuten tasa-arvoajattelun kanssa käydä siinä vaiheessa kun naisen palkkapussi on miehistä tukevampi? Jos mies tienaa enemmän, maksaa hän "tietenkin" ne kalliit hankinnat, mutta entäs jos asetelma onkin toisin päin... En tietty tahdo alentua yleistämiseen, mutta mutta...
Onneksi suhteessamme vallitsee hyvä balanssi talousasioissa.
Mulle on melkein yks ja sama millä alalla nainen työskentelee, mutta siinä vaiheessa kun oli haku päällä, vastaan tuli huomattavan monta hoitoalalla työskentelevää. Tuskin lienee ollut aivan sattumaa, että elämänarvot heillä olivat kohdallaan, ja se tasoittaa palkkapussien välistä eroa.
Hyvä Suski. Olet hyvällä alalla, hyvällä asialla.
Olen elämää nähneenä tullut siihen tulokseen, että nuorelle akateemiselle miehelle saattaa olla merkitystä sillä, että nainen on akateeminen.
Nyt akateemiset taivaat katsoneena voin todeta miesproffana sen, että akateemisuus ei ole dismeriitti; mutta ei totisesti naiselle mikään etukaan. Kyse on mahdollisesti ikäkausiproblematiikasta. Nuorena luodaan unelmia. Vanhempana ymmärretään, että ulkopuoliset merkit (akateemisuus) eivät kytkeydy unelmaan mitenkään.
"Nuorena luodaan unelmia. Vanhempana ymmärretään, että ulkopuoliset merkit (akateemisuus) eivät kytkeydy unelmaan mitenkään."
Tottakai akateemisuus liittyy nuorena luotuun unelmaan, jos sen on siihen syystä tai toisesta (oikein tai väärin) silloin liittänyt. Ehkä vanhemman ihmisen unelmaan ei enää kytkeydy samanlaisia vaateita, mutta silloinhan ei unelmakaan enää ole samansisältöinen?
Ilman ylempää korkeakoulututkintoa et voi edes päästä kaikkiin työpaikkoihin ja virkoihin. Tutkinto on siis jo kriteeri. Ethän sinäkään olisi professori ellet olisi väitellyt tohtoriksi ja tehnyt tutkimuksiasi. Et voi siis mitenkään väittää, että akateemisuus olisi haitta. Mitä muuta työtä tekisit mielummin kuin olisit professori?
Yleensä ihmiset seurustelevat samaa älykkyystasoa olevan ihmisen kanssa. Ei ole mukavaa, että toinen ei koskaan ymmärrä sinua. Sairaanhoitajat eivät vaan ole kovin lahjakkaita. Varmaan myös se vaikuttaa, kun on itse nähnyt kuinka sairaanhoitajat juoruavat keskenään sairaalassa tai terveyskeskuksessa ja potilaat odottavat apua. Sairaanhoitajat ovat niin kylmiä tyyppejä ja karskeja, työ on tylsää ja kukaan mies ei halua kuunnella sairaalajuoruja töiden jälkeen.
Mistä olet saanut päähäsi, että professorin tarvitsee tohtori olla? Ei tarvitse, eikä edes lisensiaatti.
Minkähän pilipalialan proffa olet, jos et ole edes väitellyt. Olet varmaan joku Lapin yliopiston professori. En voi ymmärtää, miten sinut on noin huonona ehdokkaana valittu. Onhan se ollut tiedossa kyllä, että Suomessa ei ole tasokas yliopisto-opetus, mutta olet kyllä todella poikkeuksellinen.
Pääsääntöisesti professori on väitellyt ja hän on tehnyt tieteellistä tutkimusta, kirjoittanut kirjoja ja julkaisuja. Niillä ansioilla hänet valitaan. Tietenkin, jos hakijat ovat kaikki huonoja, niin pitää valita vain joku.
Professori johtaa alansa tieteellistä tutkimusta. Mitenköhän sellainen onnistuu ei-väitelleeltä.
Tieteellisin ansioin, ei siis koulutuksen perusteella. Ja minä en siis ole mikään proffa.
"Professori johtaa alansa tieteellistä tutkimusta. Mitenköhän sellainen onnistuu ei-väitelleeltä."
Varmaan onnistuu pikkasen paremmin kuin armeijan ylipäällikön tehtävät armeijaa käymättömältä tai valtiovarainministeriön johtotehtävät ylioppilaalta.
Asiaa sivuten mainitsenpa vaan, että mun "vain" ammattikoulun käynyt mieheni tienaa enemmän kuin minä maisterin paperit omaavana... Ei siis palkalla ja koulutuksella ole väliä meidän suhteessa. Naisvaltaisten alojen alipalkkaus vaan jyrää...
Meidän perheen sisaruksista kaikki on akateemisesti koulutettuja ja jokaisen puoliso/seurustelukumppani on puolestaan ammattikoulupohjalta. Että silleen...
Ei sillä minun mielestäni ole merkitystä...mutta joskus siihen kyllä törmää.
Minä olen tavannut aika paljon erilaisia ihmisiä viime aikoina, ja olen huomannut sen, että sillä koulutuksella ei loppujen lopuksi ole mitään tekemistä sen kanssa minkälainen se ihminen on. Minä pidän itse älykkäistä naisista...alun perin kyllä kuvittelin, että akateemiset naiset olisivat olleet silloin niitä kenen kanssa haluisin olla...seurustelinkin muutaman DI-naikkosen kanssa, ja olin kuvitellut että he olisivat kovinkin fiksuja, mutta mutta...ei vaan hermo kestäny sitä tyhmyyttä! -Ja en nyt tässä yritä kertoa sitä että DI:t olisivat tyhmiä..
Nyt tapailen ei-niin-koulutettua tyttöä, ja hän onkin aivan uskomaton tapaus...mukava, älykäs...suurin piirtein kaikkea mitä voisin toivoa ;)
Koulutus, oli se sitten akateeminen tai ei, on kuitenkin vain sitä, että on käyttänyt aikaansa kirjojen kanssa enemmän kuin joku toinen. Se ei oikeasti tee ihmistä fiksummaksi tai älykkäämmäksi jos opettelee asiat kirjasta ja käy tentissä. Ja mikä oikeastaan vielä tärkeämpää, se ei muuta ihmistä muutenkaan, ts. luonnetta tai persoonaa.
Mitä palkkaan tulee, niin siitähän voi lukea tuolta naapuripalstalta ;) -Mutta ei sillä minun mielestäni ole merkitystä. Kumminkin sitä elämää viritellään viime kädessä yhdessä...
En ole samaa mieltä siitä, etteikö akateeminen koulutus tekisi ihmisestä fiksumpaa tai etteikö se muuttaisi ihmistä millään tavalla. En sano että yliopisto olisi tehnyt minusta älykkäämmän kuin joku toinen, mutta se on kyllä kasvanut ihmisenä ja ajattelukykyni on kehittynyt huimasti! Olen oppinut ainakin kriittisyyttä ja ongelmien ratkomiskykyä, puhumattakaan vuorovaikutus- ja esiintymistaidoista. MIelestäni se nyt vain on niin, että saman koulutustason saavuttaneet ihmiset pystyvät keskustelemaan samalla tasolla, enkä tarkoita tällä pelkästään "korkealentoisia" aiheita, vaan ihan joka päiväisiäkin asioita. Se on tietysti eri asia pelaako henkilökemiat sitten yksiin.
Olen kanssasi samaa mieltä. Ihminen, joka on lukenut yliopistossa vaikka 20 vuotta ei ole kiinnostava, jollei hänessä OLE SITÄ JOTAKIN!
Kirjoista oppinsa saanut henkilö saattaa olla esim. sosiaaliselta ja tunneälyltään aivat alaluokkainen. Mitä teen sellaisella miehellä, joka esim. tietää teknisiä asioita tai laskee osakesalkkunsa sisältöä - mutta ei osaa näyttää tunteitaan saati sitten ELÄÄ, OTTAA RENNOSTI!!
Elämää ja rakkautta varten sitä ihmistä itselleen etsii. Ja mitä rahaan tulee, niin täysin kouluja käymätön voi esimerkiksi perustaa yrityksen ja tehdä tuohta minkä kerkeää... Pääasia, että mies sytyttää minut ja meillä on kivaa yhdessä!
"En ole samaa mieltä siitä, etteikö akateeminen koulutus tekisi ihmisestä fiksumpaa tai etteikö se muuttaisi ihmistä millään tavalla."
En oikein ymmärrä tuota ajatusta...koulutus on kuitenkin vain koulutusta, uusien tietojen oppimista ja hankintaa. En oikein ymmärrä että miten se voisi muuttaa sitä minkälainen se ihminen siellä taustalla on. Toki uusia asioita oppineena voi tulla sellainen tunne että nyt on kovinkin fiksu. Liekö se sitten sitä että tuntee muuttuneensa koulutuksen myötä.
Uusien asioiden oppiminen sinänsä ei mielestäni tee ihmistä eriliaseksi kuin se mitä on. Sama tyyppi, mutta muistaa muutamat lauseet kirjasta joita toinen ei välttämättä ole ehtinyt lukea.
"En sano että yliopisto olisi tehnyt minusta älykkäämmän kuin joku toinen, mutta se on kyllä kasvanut ihmisenä ja ajattelukykyni on kehittynyt huimasti!"
(Tarkoitit varmaan että "kasvattanut"?)
Näen kyllä mitä sanot, ja voi hyvin olla että olet oikeassa. Mutta puhut tuossa itsestäsi, ja silloin näkemyksesi on hyvinkin subjektiivinen. Se, että oletko kasvanut ihmisenä tai että onko ajattelukykysi kehittynyt on kyllä jonkun toisen päätettävissä...sanoisin. Tiedä sitten kuka on se, joka menisi arvostelemaan toisia ihmisiä niin ;)
"Olen oppinut ainakin kriittisyyttä ja ongelmien ratkomiskykyä, puhumattakaan vuorovaikutus- ja esiintymistaidoista."
Niin no, yliopisto ei liene ainoa paikka jossa nämä asiat oppii. Varsinkin kun nuo asiat eivät ole kirjoista luettavissa...vai ovatko...
"Mielestäni se nyt vain on niin, että saman koulutustason saavuttaneet ihmiset pystyvät keskustelemaan samalla tasolla, enkä tarkoita tällä pelkästään "korkealentoisia" aiheita, vaan ihan joka päiväisiäkin asioita."
Pistää jonkun verran silmään tuo sana "koulutustaso". Ja sitten se, että mitä on "keskustella samalla tasolla". Tarkoitatko että esim. sairaanhoitaja ja vaikkapa filosofian tohtori eivät pystyisi keskustelemaan keskenään...tai ainakaan "samalla tasolla"?
Enpä tiedä sitten että onko minun maailmani kovinkin vääristynyt, mutta ainakin tämänhetkinen koulutukseni (lisensiaatti, väitöskirja puolessavälissä) ei ole tuonut minulle mitään tuommoista ajatusta mieleenikään. Ei minusta tunnu että olisin mitenkään erilainen kuin esim joku, joka ei ole käynyt koulussa niin kauan kuin minä....puhumattakaan siitä, että olisin sitä mieltä, että ns. alemmin koulutetut" eivät pystyisi keskustelemaan minun kanssani samalla tasolla.
Kerro ja laske siihen kaikki lisät mukaan.
En ole mies, mutta minulla on korkeastikoulutettuja miespuolisia kavereita. Kun kerta välttämättä halusit tietää: kyllä, osa korkeasti koulutetuista miehistä pitää selvästi pahana sitä jos nainen on koulutukseltaan esim. sairaanhoitaja. Olen kuullut paljon tilityksiä siitä miten joku yhdenillanjuttu tai muu hoito on osoittautunut "hoitsuksi" ja että miten siitä pääsisi kivuttomasti eroon ja niin edelleen... Välistä tuntuu jo että sanaa hoitsu käytetään jonkinlaisena yleisterminä helpolle ja vähän tyhmälle naiselle. Sori mutta tällaista olen sattunut kuulemaan. Sinun onneksesi varmasti suuri osa miehistä kuitenkin on suvaitsevaisempia. Moni kuitenkin haluaa naisen joka on yhtä pitkälle koulutettu. Ja jos miehellä on yhtään ulkonäköä ja karismaa niin kyllä sillä on myös varaa valita juuri se mieleisensä nainen, vaikka rima saattaa olla aika korkeallakin...
Minä olen saanut asiasta ihan erilaisen käsityksen. Olen aina kuvitellut että miehet, myös akateemiset, pitävät nimenomaan hoitsuista. Itse (naisena) kunnioitan suuresti tätä ammatinvalintaa. En tajua miksi hoitsuja pidettäisiin tyhminä! Kaikilla vain ei ole halua tai ambitiota opiskella lääkiksessä, eikä kaikilla ole matemaattista lahjakkuutakaan mitä lääkiksen opinnoissa vaaditaan. Eivät he kuitenkaan sen vuoksi ole muita tyhmempiä. Lahjakkuuden lajeja on monia.
Eivät kaikki akateemiset miehet hoitsuista ole kiinnostuneita, ainoastaan teekkarit. Toisaalta, teekkarit nyt on kiinnostuneita kaikista naisista ;)
Mulle on ihan sama vaikka nainen olisi kouluttautunut miksi tahansa. Eipä sillä koulutksella ja hyvällä työpaikalla ole mulle merkitystä. Kunhan nainen on luonteeltaan ihana..jne
Yritetään nyt kirjailla mahdollisimman kattava ja jokseenkin perusteellinen näkemys asiasta.
Ensinnäkin, joku väittää ettei akateeminen koulutus tee ihmisestä älykkäämpää. Väärin. Äly on osittain harjoiteltava ominaisuus siinä missä mikä tahansa muukin lahja. Ihminen taantuu älyllisesti hyvinkin nopeasti, mikäli ei aivojaan käytä. Samoin kuin esimerkiksi lahjakas jalkapalloilija taantuu, mikäli ei harjoittele. Joku ratin kääntäminen ja vaihteiden vaihto ei esimerkiksi aivoja kovinkaan paljon rasita, joten luonnollisestikin tällainen ihminen taantuu nopeammin kuin aivojaan ahkerasti käyttävä. Sekä muistia että älyä voi kehittää harjoittelemalla.
Paitsi älyä, akateemisuus heijastaa myös ihmisen arvoja ja sivistyneisyyttä. Akateemisen ihmisen arvot lienevät lähempänä omiani kuin esimerkiksi duunarin. Väitän, että akateemiset ihmiset ovat keskimäärin kiinnostuneempia siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Yhteiskunnalliset ym. asiat kuuluvat yleissivistykseen ja ovat akateemisilla varmasti paremmin hallussa kuin muulla väestöllä keskimäärin. Sama pätee käytöstapoihin yms.
Mitä tulee omiin kokemuksiin, olen parhaiten viihtynyt juuri akateemisten (tai tulevien akateemisten) tyttöjen kanssa. On yksinkertaisesti ollut enemmän yhteistä ja enemmän puhuttavaa, vaikka ala olisikin ollut täysin eri. Suurin osa näistä akateemisista on pystynyt pistämään mulle hyvin kampoihin eri keskustelutilanteissa, mutta muiden kanssa keskustelu on ollut suoraan sanottuna tylsää, koska olen ollut liian dominoiva.
Lisäksi jokainen voi halutessaan lähteä pe- ja la-iltoina kaupungille katsomaan, mitä ne tulevat lähihoitajat ym. puuhaa. Siitä hommasta on suoraan sanottuna järki kaukana. Ei kiitos, sanon minä sellaisille tytöille. En nyt väitä, että kaikki ammattikoululaiset sitä harrastaisivat, mutta sen sanon, ettei siellä hirveästi tulevia lääkäreitä, tuomareita tai diplomi-insinöörejä pyöri.
Mitä tulee mahdolliseen kumppaniehdokkaaseen, soisin tytön olevan koulutukseltaan joko akateeminen tai vähintään ammattikorkealainen. Palkalla ei ole mitään merkitystä, tarkoitus on itse tienata tulevaisuudessa sen verran, että naisen tulot ovat kohtuullisen merkityksettömiä.
Poika, poika :) Toki nuo juttusi paljastivat nuoruutesi ja elämänkokemattomuutesi jo muutenkin mutta tuolla viimeisellä lauseellasi tulevaisuudesta, varmistit vielä senkin.
Nuorena terhakkaan innokkaana opiskelijapoikana maailma näyttää varmasti noin mustavalkoiselta. Sinä saatat hyvinkin olla erittäin lahjakas vaikkapa matemaattisissa aineissa mutta kyllä tuo laaja-alaisempi viisaus hieman heikohkolta näyttää, kun pikkupojan "syvällä rintaäänellä" vertailet ihmisiä vailla mitään oikeata todellisuuspohjaa.
No, ehkäpä sinäkin saat sitten vielä finnien hävittyä sen tulevan ensimmäisen kumppanin ja voit sitten mielestäsi älyllisesti hänen kanssaan keskustella erilaisista kaavoista. Tylsäähän se olisikin, jos siinä liian dominoiva olisitkin.
Siinä vaiheessa sitten kun, tämä kumppanikin havaitsee, että yhteiskunnallisista asioista kykenee keskustelemaan ja elämään oikeasti varsin useat ihmiset, koulustaan riippumatta niin paljastuu sinullekin tämä oikea elämä.
Miksikö? No siksi tietenkin, että hän jättää sinut naureskellen yksinään pikku haavemailmaasi. Sinä voitkin sitten jatkaa luulotteluja itsellesi, että olisit jollain tavoin laajemminkin älykäs, vaikka tuo yksipuolinen yhden aiheen hallitseminen on sinun kohdallasi käytännössä oikeellisempaa.
Alat sitten suruusi tinttaamaan viskiä enemmän ja enemmän ja enemmän ja ...
Aluksihan sekin tuntuu hienolta, koska onhan kyse arvostetummasta ja jalosta juomasta. Lopputulostahan sinä et tässä(kään) asiassa vielä tiedä mutta kyllä se selviää sinullekin ja mitäpä merkitystä sillä vielä olisikaan, koska pääsykokeista on jo läpi päästy ja luulot ovat vielä kovat.
ps. opiskelu kannattaa aina mutta realismi on hyvä pitää mukana myös!
Vielä tänäkin päivänä on minusta hyvä asia, että mies tienaa hyvin perhe-elämää ajatellen. Minäkin opiskelen akateemisesti ja saan toivon mukaan hyväpalkkaisen työn, mutta haluaisin jäädä kotiäidiksi muutamaksi vuodeksi sitten kun lapsia siunaantuu. Tämähän ei olisi mahdollista, jos mieheni tienaisi huonosti. Yleisesti ottaen miehen varakkuudella ei ole mitään merkitystä, voisi olla vaikka köyhäkin, se ei minun rakkauttani vähentäisi. Mutta tulevaa perhe-elämää ajatellen olisi suotavaa, että hänellä olisi hyvä palkka. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, että hyväksyisin naisten ja miesten väliset palkkaerot. Tarkoitan sitä, että miehen tulisi olla korkeasti koulutettu ja tienattava sen mukaan. Aina ei tosin korkea koulutuskaan takaa korkeaa palkkaa... Joka tapauksessa arvostan akateemista/AMK-koulutusta enemmän kuin esim. ammattikoulutusta. Mutta voi olla että minun ehkä pitäisi muuttaa käsitystäni tässä asiassa. Pääasiahan on, että tekee sitä mitä haluaa ja sitä mistä on itse kiinnostunut.
Heheh ilmeisesti sinulla ei ole aavistustakaan mitä erilaiset kädentaidoilla varustetut ammattimiehet saattavat tienata? Luonnollisesti myös liike-elämässä saattaa hyvinkin tienata hyyyvin paljon mutta niitä oikein varakkaita meistä ei kuitenkaan kovin moni ole.
No tokihan se piti yksi tällainenkin kommentti saada... Oletko ollenkaan kiinnittänyt huomiota kirjoitukseni kontekstiin, foorumiin ja tyylilajiin? Kyseessä oli mielipidekirjoitus - vieläpä varsin onnistunut sellainen, vaikka itse sanonkin. Jos lähdet kirjoittajan älyä sen perusteella arvioimaan, samantien voit katsoa myös peiliin. Kommunikointi on kaksisuuntaista ja vastaanottajan vastuu vähintään yhtä suuri kuin lähettäjän. Puhuin vain ja ainoastaan oman kokemuspohjani perusteella, kuinkas muuten? Sinulla sen sijaan näyttää olevan varaa puhua todellisuuspohjasta, hyvä niin...
Kaikkien kanssa voi periaatteessa keskustella mistä tahansa. Rajoittavaksi tekijäksi muodostuu kuitenkin tietämyksen taso. Mikäli ero kahden ihmisen tietotasossa samasta asiasta on kovinkin suuri, ei keskustelu ole hedelmällinen kummankaan kannalta. Itse en ainakaan välitä keskustella yhteiskunnallisesta asioista, jos joudun joka välissä selittämään, mitä tarkoittaa esimerkiksi termi konservatismi tai mitkä puolueet tällä hetkellä istuvatkaan hallituksessa. Samoiten mutsin kanssa keskustelu jalkapallosta loppui siihen, kun se kovaan ääneen ihmetteli, miten Manchesterissä on kaksi Valioliigajoukkuetta, mutta Lontoossa ei yhtään. Keskustelu tai väittely ei ole esitelmöintiä.
Noihin henkilökohtaisuuksiin en näe mitään syytä edes lähteä kommentoimaan. Loppuun voisin sen sijaan suositella HS:n lokakuun kuukausiliitteen juttua yleissivistyksestä. Hanki sinäkin parempaa luettavaa, jos mun jutut sapettaa.
Tuntuu tuo älypuoli olevan (?) "kunnossa". Mutta kuinkas kädentaidot ja vai oletko uusavuton? Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn...kun on joitakin tapauksia tullut vastaan. Monestihan pienellä lapsellakin sanotaan puheen jäävän kantapään alle, silloin kun keskittyy yhteen asiaan niin toinen ei sujukaan.
Mutta sen voin sanoa, että on sitä elämää muillakin kuin kirjaoppineilla, eikä niin vähäistä olekaan, vaikka vielä nuorena ja kirkasotsaisena ehkä luuletkin.
Riippuu, mitä tarkoitat uusavuttomalla. Nyky-yhteiskunnan edellyttämät tiedot ja taidot ovat kovin erilaiset kuin vielä 50 vuotta sitten. Vaikka helposti vaikuttaa, että nykyään osataan vähemmän, todellisuudessa osataan vain eri asioita. Ihmisen kapasiteetti oppia uutta on noin muistin puolesta loppujen lopuksi melko rajallinen.
Kaupunkilaispoikana olen rehellisesti sanottuna aika hukassa landella, enon verkot olen kerran sotkenut, eikä se enää anna niitä edes nostaa. Tämä siitäkin huolimatta, että metsissä ja tuntureilla on tullut aika paljonkin samoiltua. Autoon en välttämättä lähtisi ilman kattavaa manuaalia edes öljyjä vaihtamaan, renkaat vielä menee. Mutsin ja faijan asuntoon olen seinäremontin tehnyt, tuli kuulemma ihan hyvää jälkeä.
Sen sijaan aika monet tekniset härpäkkeet korjaantuvat meikäläisen käsissä kuin itsestään. Ja tietysti sanomattakin on selvää, että kokkaus, siivous, pyykkääminen ja muut perinteiset taloushommat hoituvat poikamieheltä paremmin kuin monilta sinkkutytöiltä. Ja olutpullon saan auki ilman avaajaa.
Noh, poika kasvaa vielä muutaman vuoden ja huomaa sitten, kun avaa silmänsä, että yhteiskunnallisista asioista voikin keskustella "vähemmänkin lukeneiden" kanssa.
Nuo sinun juttusi eivät sapeta ollenkaan. Päinvastoin kyyneleet silmissä naurattavat sekä tarjoavat miellyttävää hupia.
Mutta poika jatkaa vain hedelmällistä ja "älykästä" keskusteluaan, kiitos ...
Sun kanssas ei kyllä älykästä keskustelua saisi aikaiseksi itse Matti Klingekään.
Ihan vain tiedoksi, epäkohtia pitäisi hakea vastapuolen argumenteista, ei itse vastapuolen ominaisuuksista (esim. ikä). Jos tuo pojuttelu ei lopu, saa se mun puolesta jatkua. Jutuillasi tuskin on minkäänlaista painoarvoa muutenkaan.
Okei, läpäisit "testin". ;) Kunhan vaan tuota ensimmäisen viestin hienoista ylimielisyyttä meitä vähemmän lukeneita kohtaan vähennät, niin ehkäpä pärjäät ihan hyvin elämässäsi. Muistathan, että elämässä on muitakin arvoja kuin puhdas kirjatieto, sillä sydämen sivistystähän se ei takaa. Ystävyydellä...
... valitettavasti nuo kaikki argumentit käytännössä sinua "vastaan" liittyvät vain ja ainoastan ikääsi ja kokemattomuuteesi elämässä. Kaikesta hieman ylimielisestä puheestasi kuultaa taustalla tämä asia noiden "mielipiteittesi" osalta.
Itseasiassa olen jopa hieman pettynyt, koska poikahan taitaakin olla vielä pojumpi, kun alunperin kuvittelinkaan. Nuo ~yhteiskunnallisista~asioista väläyttämäsi esimerkit viittaavat tuonne yläasteikään, eli poikahan selvästi puhuukin isin opettamia mielipiteitä, ei omia.
Heheh eihän "amislaiset" tai muuten kehittymättömät aikuiset toki hallituspuolueita tiedä, eihän ..?
No, kyllä se isi sinutkin sinne yliopistoon vielä potkii ja hyvä niin. Siinä sitten ajan kanssa opit ja kasvat myös tähän elämään ja SINUN mielipiteidesi mukaisiin arvoihin sekä ajatuksiin, ei enää isin :)
No jos mielestäsi argumentin esittäjä tekee itse argumentin vähäpätöisemmäksi, niin mikäs siinä sitten. Tuolla tahdilla saat kyllä hyvin äkkiä kinastella vain ja ainoastaan itsesi kanssa.
En kyllä tiedä, pitäisikö tässä oikein hymyillä vai pari kyyneltä tirauttaa, kun tuollainen ihminen ilmeisesti tosissaan kuvittelee hänellä olevan minulle jotain opetettavaa...
Enpä edes tiennyt, että jossain testissä olin. Tuo ylimielisyys rivien väliin lienee eksynyt sinne jossain näyttösi ja silmiesi välillä, ainakaan en sellaista sinne ole kirjoittanut.
Ja juuri olen tässä yrittänyt selittää, että akateemisuus ja koulutus yleensä ovat paljon muutakin kuin kirjatietoa. Tuon voisin puolestani minä tulkita hienoiseksi ylimielisyydeksi akateemisia kohtaan.
Minullako opetettavaa? Miksi edes miettisin moista tällaisessa yhteydessä? Eihän meillä kiertokoulun käyneillä ole edes moisia valmiuksia isin preppaamia pojuja opastella.
En minä kinastele, vaan viihdytän itseäni tässä pelkästään. Itseasiassa olemme joukolla nauraneet vedet silmissä ja odottaneet vain sinun replyjäsi. Lieköhän tämä muuten niitä vähemmän kouluttautuneiden ihmispoloisten ainoita ilonaiheita?
Älyllistä keskustelua emme vaan saa millään käynnistymään keskenämme, joten tähän se lie tyytyminen :(
"Paitsi älyä, akateemisuus heijastaa myös ihmisen arvoja ja sivistyneisyyttä."
"Väitän, että akateemiset ihmiset ovat keskimäärin kiinnostuneempia siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Yhteiskunnalliset ym. asiat kuuluvat yleissivistykseen ja ovat akateemisilla varmasti paremmin hallussa kuin muulla väestöllä keskimäärin. Sama pätee käytöstapoihin yms."
"Suurin osa näistä akateemisista on pystynyt pistämään mulle hyvin kampoihin eri keskustelutilanteissa, mutta muiden kanssa keskustelu on ollut suoraan sanottuna tylsää, koska olen ollut liian dominoiva. "
Edellä olevat lainaukset ovat omaa tekstiäsi ja mielestäni ne ovat ylimielisiä.
Ensimmäiseen, kuten jo sanoin sydämen sivistystä kirjatieto ei takaa. Toiseen tuskinpa me vähemmän lukeneetkaan ihan pussissa kuitenkaan olemme ja käytöstapoja löytyy kyllä ihan kuten teilläkin, ehkä myös sitä nöyryyttäkin, jota elämässsä tarvitaan. Kolmanteen, olisiko tuo nöyryyden puute juuri sitä miksi olet tuntenut itsesi dominoivaksi? Viisaana ihmisenä sinun täytyisi pystyä myös laskeutumaan toisten ihmisten tasolle, myös niiden, joiden yläpuolella tunnet/luulet olevasi.
Ja viimeiseksi, katsohan vähän tarkemmin lausettani. Okei, läpäisit "testin". ;)
Olen seurannut "pojun" kommentointia täällä aikaisemminkin ja todennut että tulkinta asoista liippaa lähes poikkeuksetta läheltä omaa mielipidettäni kys. teemoista.
Näyttää olevan kovinkin helppoa lähteä kommentoimaan "kypsymättömyyttä", mutta voitaneen saman tien kysyä mikä on debatanttien oman kypsyyden aste. Katsos, eikös se jo osoita kypsymättömyyttä, että lähtee kommentoimaan toisten kommentteja kypsymättöminä. Itsensä nostamista "kypsänä" muiden yläpuolelle, nöyryyden puuttumista jne. Vastaväittäjälle kypsyys merkinnee eri asiaa kuin "pojulle". (Ohimennen, jo sanamuoto "poju" osoittanee jonkin asteista kypsymättömyyttä ja sivistymättömyttä. En voisi kuvitella viisikymppisten vanhempieni käyttävän täällä julkisella keskustelupalstallakaan kyseistä sanamuotoa, joten eiköhän sanamuodon "poju" käyttäminen jo sinänsä kerro jotain vastaväittäjän iästä ja näin ollen elämänkokemuksen puuttumisesta sekä mahdollisesta "kypsyydestä", mitä ikinä sillä sitten tarkoitammekaan.)
Ja sitten omiin kommentteihini asian tiimoilta. Akateemista uraa tavoittelevana katselen itsekin akateemista miestä suopeammin kuin ammattikoulun käynyttä. En kuitenkaan poissulje heitä täysin, vaan Asiasta huvittuneen tavoin olen samaa mieltä, että akateeminen koulutus kertoo tietyllä tavalla myös yhteiskunnallisesta valmiudesta sekä keskustelutaidon tasosta. En voi tietenkään yleistää, mutta nämä ovat havaintoja omien kokemusteni pohjalta. Kyllä sitä suhteen kivuutta, mukavuutta ja hyvää seksiä jaksaa arvostaa sen pari vuotta, mutta muutaman vuoden kuluttua peliin astuvat jo muutkin seikat ja sittenhän se "tosirakkaus" punnitaan. Tietenkin, on olemassa varmasti ihmisiä, joille kivuus, mukavuus ja hyvä seksikin riittävät. Itse haen kuitenkin tasaveroista kumppania, joka tukee myös kasvuani henkisellä tasolla ja yleensäkin elämässä. Olen saanut havaita, että akateemista uraa haaveilevien joukosta näitä ihmisiä nyt vain sattuu löytymään enemmän. Mutta, kuten sanottua, "duunari" (duunareitahan toisaalta myös akateemiset ovat) käy aivan yhtälailla, jos hän vain pystyy täyttämään älyllisesti asetetut vaatimukset.
"Paitsi älyä, akateemisuus heijastaa myös ihmisen arvoja ja sivistyneisyyttä."
"Väitän, että akateemiset ihmiset ovat keskimäärin kiinnostuneempia siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Yhteiskunnalliset ym. asiat kuuluvat yleissivistykseen ja ovat akateemisilla varmasti paremmin hallussa kuin muulla väestöllä keskimäärin. Sama pätee käytöstapoihin yms."
"Suurin osa näistä akateemisista on pystynyt pistämään mulle hyvin kampoihin eri keskustelutilanteissa, mutta muiden kanssa keskustelu on ollut suoraan sanottuna tylsää, koska olen ollut liian dominoiva. "
Kumma meininki kun en itse huomaa ylläolevassa hiventäkään ylimielisyydestä. Ehkä sitten olen itsekin "ylimielinen". Tosin täytynee sanoa, että kovin kuvastavat nuo yllä olevat kommentit myös perheeni ja ystäväpiirinikin tulkintaa, joten kaipa me sitten kaikki olemme "ylimielisiä". Hauskinta tässä on se, että emme itse siedä ylimielisiä ihmisiä ollenkaan. Lienee käsitys ylimielisyydestä olevan varsin vaihteleva.
Mikäli se nyt sitten ylimieliseltä vaikuttaa, niin en kai minä sille mitään voi. Huomaa kuitenkin, että siellä vilisee ahkeraan sana "keskimäärin". Jonkinasteinen yleistäminen kuitenkin sallittaneen, että keskustelu asiasta ylipäätään olisi mahdollista.
"Viisaana ihmisenä sinun täytyisi pystyä myös laskeutumaan toisten ihmisten tasolle, myös niiden, joiden yläpuolella tunnet/luulet olevasi."
Kysymys ei ole siitä, ettenkö pystyisi. En vain halua, koska siinä ei juurikaan ole järkeä. Keskustelijoiden pitäisi olla tiedollisesti suunnilleen samaa tasoa, että keskustelu olisi hedelmällistä ja kummatkin voisivat oppia jotain uutta. Ymmärrät varmaan, että joku VTM esimerkiksi turhautuu hyvinkin nopeasti keskustelemaan vaikkapa kansantaloudesta, jos vastapuoli ei edes tiedä kuka on Keynes tai mitä on keynesiläisyys. Samalla tavalla kova jalkapallofani turhautuu, jos joutuu selittelemään vaikkapa paitsiosääntöjä yms. jatkuvasti. Asia erikseen ovat sitten ihmiset, jotka rakastavat omaa ääntään ja pitävät esitelmöinnistä.
Tuli kyllä meikäläiselle kuin tilauksesta, onneksi edes jollain riittää hermoja rautalankaversioihin. Kiitos siitä :)
Minun nykyinen vaimoni (ammatiltaan sairaanhoitaja) nai aikoinaan miehen joka oli perimässä miljoonia (euroja) ja teki arvostettua työtä, josta saa/sai hyvät tulot. Eli olisi pitänyt olla naisella valittamista, jos tätä keskustelua olisi uskominen. MUTTA.... niin vaan mieli jossain vaiheessa muuttui ja muut asiat tulivat tärkeämmiksi. Edes yhteiset lapset eivät saaneet häntä pysymään liitossa josta olisi ollut luvassa aikamoinen "osinko". Sen sijaan minä toin hänelle sen puuttuvan osan. Joten vastauksena kysymykseen: kumppanin ammatilla tai tulotasolla ei ole merkitystä jos sille ei itse anna merkitystä.
Oletinkin, että vastauksissa toistuisivat nämä teemat että "akateeminen on älykkäämpi ja akateemisilla on enemmän keskusteltavaa keskenään" yms. No, mä oisin itse asiassa aikoinaan itsekin päässyt yliopistoon humanistiselle alalle, mutta koska kyseinen ala ei tarjonnut mitään kovin selkeää ammatillista tulevaisuutta, valitsin sairaanhoitajakoulutuksen. Eli mulle siis oikean ammatin saaminen merkkasi enemmän kuin itseni sivistäminen. Lukiosta kirjoitin aikoinaan M:n paperit, enkä mä kovin tyhmänä itseäni pidä. Ja en ole kyllä omassa elämässäni törmännyt siihen, että ei ois ollu yhteistä keskustelevaa akateemisten kanssa!
Mutta ehkä mulla ja joillakin akateemisilla on sitten tosiaan siinä mielessä eri arvot, että mä arvostan oikean ammatin ja työn hankkimista enemmän kuin sellaista, että on laaja yleissivistys, mutta ei tietoa siitä, miksi ryhtyisi "isona". Ja sitä yleissivistystä voi hankkia muutenkin kuin kokopäiväisenä yo-opiskelijana. Itse olen esim. lukenut kirjallisuustiedettä avoimessa yliopistossa, ja mun mielestä se on ollut loistava vastapaino työlleni!
Suurin osa teistä näyttää kuitenkin olevan sitä mieltä, että koulutustaso sinänsä ei saa olla mikään kriteeri parinvalinnassa. Hieno juttu!
Kyllä ihmiset saavat minun puolestani valita kumppaninsa
koulutuksen perusteella jos he kokevat sen tärkeäksi.
Itselleni asialla ei ole kovin suurta merkitystä.
Vaikka koulutusta ei olisikaan, älyä täytyy löytyä.
Jos nainen on ihan oikeasti tyhmä, niin kyllä sellaisen
kanssa turhauttaa keskustella.
Toinen toivottava asia olisi edes suunnilleen
samanlaiset arvot, ettei joka asiasta tarvitsisi
väitellä.
Kyllä minä silti kunnioitan naista joka on hankkinut
itselleen korkeakoulutuksen. Onhan se ihan kunnioitettava
asia.
Hei Suski, lähde minun mukaani tutkimaan mitä elämä tuo. Minua ei haittaa vaikka olet "vain" sairaanhoitaja ja AMK-tutkinnon suorittanut.
Itse olen suorittanut vain ammattikoulututkinnon, eihän haittaa sinua? Pystythän kertomaan tuttavillesi ja vanhemmillesi häpeämättä, että hengailet amiksen kanssa?
Tulen kyllä mainiosti toimeen omalla palkallani, on varaa omaan asuntoon, autoon ja hieman matkailuunkin.
Ja tässä hieman näitä parisuhteessa tois-arvoisia juttuja: Olen ihmisenä lupsakka ja elämänmyönteinen, pidän keskusteluista ja osaan keskustella muustakin kuin vain autoista ja työnteosta. Olen ulkonäöltäni sopusuhtainen. Käytän alkoholia kohtuullisesti, en tupakoi ja olen tanssitaitoinen. Parisuhteessa olen ehdottoman luotettava yhden naisen mies. Arvostan perinteisiä arvoja, ja lapset haluan sitten aikanaan ns. "ydinperheessä".
Huolitko mieheksesi amiksen?
yst.vast.nimim.
-herra kirvesmies-
Hoitsuillahan on aina ollut menekkia miesten silmissa, koska ne ovat naita "sisar hento valkoisia" ja alaan liittyy tama kuuluisia "hoitajatar-seksifantasiointi"...
Se on yleensa JUURI niin, etta insinoori ja hoitsu "ne yhteen soppii, huomenna mennaan...."
Haluatko kuulla rehellisen mielipiteen?
Vastaus: kyllä on
Sanon jo etukäteen, että tämä on todella provosoiva viesti.
Tuossa aiempi kirjoittaja jo tokaisikin osuvasti:
"Olen kuullut paljon tilityksiä siitä miten joku yhdenillanjuttu tai muu hoito on osoittautunut "hoitsuksi" ja että miten siitä pääsisi kivuttomasti eroon ja niin edelleen... Välistä tuntuu jo että sanaa hoitsu käytetään jonkinlaisena yleisterminä helpolle ja vähän tyhmälle naiselle. Sori mutta tällaista olen sattunut kuulemaan. Sinun onneksesi varmasti suuri osa miehistä kuitenkin on suvaitsevaisempia."
Tuo on aika yleisestikin vallalla oleva käsitys. Lähihoitaja/sairaanhoitaja napataan baarista tyttökaveriksi, jos sitä lääkiksessä/oikiksessa/kauppakorkeassa opiskelevaa todellista unelmaa ei saada iskettyä. Asiaa korostaa vain se, että etenkin nuoremmilla em. rahakkaampien alojen akateemisilla naisilla on usein melkoinen vaatimuslista, jonka täyttäminen vaatii jo jonkinverran vaivaa ja paneutumista. Pitää olla osakkeita, hyvät tutkintopaperit ja alfauroksen maine.
Tässä vaiheessa vähän sitkeämpikin mies jo hieman turhautuu, sillä kaiken tuon julmetun täyttämisen ohella harvoin joutaa edes miettimään, onko se tavoiteltava henkilö kaiken sen vaivan arvoinen. Samaan aikaan voisi nimittäin napata baarista jonkun lähihoitajan, jotka on silmät pyöreänä jo siitä, että pystyy keskustelemaan normaalisti. Tämän tason naiset ovat nimittäin tottuneet usein aivan törkeän paskaan käytökseen amismiesten taholta. Ja jos hyväksyy sen, että oman naisensa elämän huippukohtia on sidukan kittaaminen ja BB:n katsominen sohvalla, saapi näistä varsin näppärän vaimonkin. Plussapuoleksi katsottakoon, että tällaisille naisille usein riittää ihan sellaisena, kun on.
No entäpäs sitten persaukiset humanistit, kirjastotädit ja lastenkaitsijat? Nämä ovat monesti aika miellyttäviä persoonia ja noin yleensä ottaen heidän kanssaan on mahtava keskustella. Rahapuoli on mitä on, mutta mitäpä sillä, kun ei niitä hautaan saa kuitenkaan.
Siis onko naisen KAKKOSammatilla mitään väliä?
Ei ole. Vain sillä on väliä kuinka hyvin pystyt peittään sen että oot huora ;)