Paha olla

mulla on kanssa paha olla töissä, ei tosin niin paha kuin sulla, joka ilta ei tarvi itkeä, mut itkun kanssa oon muutaman kerran töistä lähteny. V*ttaa vaan niin paljon, kun en tuu pomon kanssa toimeen. Aamulla ei oo kiva lähteä töihin. (onneksi huomenna on perjantai!)

Mulla myös tilanne se, etten voi vaan lähteä, mutta jatkuvasti haen muita töitä. Heti kun jotain löytyy, vaihdan paikkaa.

Laita työhakemuksia joka paikkaan, ja ota yhteyttä paikkakuntasi yrityksiin, missä voisi olla koulutustasi vastaavaa työtä. Mulla itselläni on työhaastattelu ensi viikolla, ja se tuo kummasti potkua elämään!

Ja hei, jos todella olet ihan rikki henkisesti, hae sairaslomaa, saat sitä kyllä.

Vaihdoin työpaikkaa, ja olen nyt ollut pari kuukautta uudessa. En viihdy, tuntuu etten osaa enää mitään, olen tehnyt virheitä, perehdytys oli surkea, töitä on todella vähän ja työtehtävät ovat todella yksitoikkoisia, sillon kun niitä sattuu olemaan. Tuntuu, etten kestä enää ja olen ollut vasta kaksi kuukautta! Tulen koko ajan ahdistuneemmaksi tilanteesta, ja mietin vapaa-aikananikin mitä ihmettä pitäisi nyt tehdä. Ei kai sitä jatkuvasti voi työpaikkaa vaihtaakaan, eikä välttämättä löydykään uutta työtä.

Olen myös ollut samassa tilanteessa. Tekemisiäni syynättiin salaa etsien aihetta sanomiseen tai työsopimuksen purkuun, mihin tilanne myöhemmin johtikin.
Minun vastuulleni kuuluvia asioita hoidettiin selkäni takana vetäen sitten minut vastuuseen, ym.ym.
Kykyjeni mukaan vetäydyin välinpitämättömyyden suojakuoreen (suosittelen sinullekin jos onnistuu) osittain onnistuenkin.
Olisin tavoittanut kaksi muuta työpaikkaa mutta pitempien matkojen (entinen 125km > uudet 220km) ja sukulaismiehityksen vuoksi en vaihtanut.
Ainoa seikka joka piti minua entisessä, oli eläkeputken pään tavoittelu.
Kuitenkin, 3 - 4kk ennenkuin olisin irtisanonut itseni (määräaikainen työ oli tiedossa), työsopimukseni purettiin ilman irtisanomisaikaa ja ilman perustetta.
Liittoni juristin neuvoja noudattaen päädyin sopimukseen: Loppuvuoden palkka ilman työvelvoitetta 1/2 vuoden palkka kivusta ja särystä. Työttömänä ehdin olemaan 13 kalenteripäivää.
Joten, rakentavaa keskustelua näiden satraappien kanssa tuskin syntyy!
Yritä omaksua välinpitämätön asenne! Kun tekee parhaansa ja jos se ei riitä niin vika on jossain muualla.
Puolison tuki olisi tärkeä tässä tilanteessa. Meillä vaimo ei ymmärtänyt töistäni mitään mutta tajusi kyllä ihmissuhdeongelmat ja huonon oloni.

Taistele eteenpäin, hae muuta työtä ja jos hyvin käy, niin hermostuvat sinuun ilman perusteltua omaa tuottamusta ja ostavat sinut ulos.
Seurauksena tosin liiton karenssi maksetulta ajalta.
Minulla oli hyvä tuuri ja harkitsematon työnantaja.
Sinulle toivon samaa koska kaikesta päätellen et pysty vaikuttamaan asioihin!

Uusi duuni, uudet kujeet. Pomo aivan mahdoton. Olen itsekin uusi alalla, vuoden valmistuneena.

Olen maisteri ja alan työkokemustakin on. Kahlasin läpi massiivisen rekrytointiprosessin ja minut valittiin. Ymmärsin, että pätevänä ja motivoituneena - kauemminkin paikassa viihtyvänä, toivottiin.

Ongelma on, että minut rekrytoi instituutti ja työkohteeni on instituutin alainen ryhmä. Kyseisen ryhmän vetäjäkin kyllä puolsi valintaani. Jokin silti mättää, kun itkun kanssa joudun olemaan töissä, sieltä lähtemään ja sinne menemään.

Luin ketjun perässä olleen linkin työpaikkakiusaamisesta, ja voi kuinka moni kohta osui nappiin. Ongelmaa lisäävät kulttuurierot ja pomoni tausta, joka on aivan muuta kuin länsimaalainen, eurooppalainen saatikka sitten suomalainen.

Hänen mielestään hän joutuu huomatttelemaan minulle perusasioista - kuten millä kynällä kirjoitan!!! Mutta, toisaalla ei suostu opettamaan maisteria käyttämään tiettyä softaa, jota hän vaatii alaistensa käyttävän. "Oletan, että tuolla palkalla osaat" (Palkkakin on silti ihan paska!)

Hän ei halua minun käyttävän taukojani (lakisääteisiä), mielestään en ole työlleni omistautunut enkä tee mitään oikein tai ainakaan hyvin. Onneksi muu työyhteisö on "puolellani". Mikään pomoni metodeista ei ole suomalaiseen työyhteisöön sopiva eikä yleensäkään missään kohtaa inhimillinen, eikä mitään mihin olen tai olemme töissämme tottuneet.

Yritin itse puhua hänelle kolmesti. Luulin joka kerta tehneeni asiani selväksi ja toivoin muutosta. Ei. Lopulta liittoon ja joka paikkaan soiteltuani ryhdistäydyin ja menin ison herran puheille, hänelle joka minut rektrytoikin.

Hän oli erittäin harmissaan ja aikoi selvittää asiaa. Lähetti minut siitä paikasta saikulle ja sanoi, että lähde heti, kun siltä tuntuu ja anna syyksi, että tällaista ei tarvi töissä kestää. Purskahdin aivan hirveeseen itkuun siellä - niin kovasti oli paineet ehtineet kertyä. Olo oli ollut niin avuton, onneton ja neuvoton. Nyt joku kuunteli mua ja aikoi auttaa!

2 päivää olin saikulla plus viikonlopun. Menin kauhulla maanantaina töihin, ja tilanne olikin muuttunut. Sama paska siellä edelleen on, mutta ainakin äänensävy on muuttunut ja jotain muutakin EHKÄ.

Määräaikaisen suhteen loputtua lähden - oli tilannne silloin mikä tahansa.

Eniten mua kaikessa ärsyttää tämä nykypäivän työnantajan markkinat! On lait ja kaikki suojemassa työntekijää, mutta silti et voi esim. tällaisessa tilanteessa lähteä pois paikasta, jossa mielenterveyttä koitellaan aivan syyttä. On vaan pakko ottaa vastaan työ, minkä saat. V*u.

Seuraava duuni saa ehkä odttaa pienen tauon jälkeen. Tästä selvittyäni tarvin loman! Oli se sitten vaikka muutama kuukausi ansiosidonnaisella.