tyttäreni 17

Tao teinikalloon että tuo ei ole järkevää nyt, varsinkaan kun siitä joutuu huolehtimaan seuraavat 20 vuotta.

Jos hänen miehensä haluaisi sitä myös JA he olisivat olleet yhdessä jo muutaman vuoden, sitten se voisi olla hyväkin idea...mutta tässä valossa se näyttää vain teinioikuttelulta joka saa juurensa joko epävarmuudesta (itseen tai suhteeseen) tai päämäärättömyydestä (koska lasta hoidettaessa hänen täytyisi tehdä vähemmän päätöksiä).

Ja kuka sitä lasta mahtaa hoitaa, kun tytär tulee baari-ikään....*huokshuoks*? Oletko valmis mummoksi?!?

Mun tyttäreni teki lapsen 17 v..opinnot kesken ja pojan tuntenut jotakuinkin pari kuukautta.
Ei auttanut järkipuhe ei..teki lapsen ja teki vielä toisenkin parin vuoden päästä.
Nyt jatkaa opintoja ja lapset päiväkodissa.
Ei ole ollut helppoa mutta ovat pärjänneet:-)
Toivottavasti saat puhuttua, lapsia kerkeää tehdä myöhemminkin.

Puhukaa asiasta vaikka kolmisin, jos se toimii teillä. Ole vähän niin kuin psykologina ja hoida puheenvuorojen jakoa ja yritä saada tyttäresi kuuntelemaan avomiehensäkin mielipiteitä asiasta.
Yritä ylläpitää hedelmällistä keskustelua, jossa ei syyllistetä eikä paasata vaan kuunnellaan ja vaihdetaan ajatuksia aiheesta, joka tapahtuessaan tulee muuttamaan teidän kaikkien elämän.

Nuoret helposti laistaa järkiperäisestä keskustelusta, koska he eivät aina osaa perustella päähänpistojaan. He elävät pitkälti tunteen ja inspiraatioiden mukaan ja mikä tänään on must saattaakin huomenna jo olla täysin out.

Sun aikuisena pitäis nyt ohjata tyttäresi todella pohtimaan asiaa kaikilta ja kaikkien näkökulmilta, vaikka se olisi kuinka epämiellyttävää. Kaikissa asioissa kun on sekä hyvät että huonot puolet ja molemmat pitää ymmärtää ennen kuin mitään noin isoa päättää.

moikka ajattelin kirjoittaa nyt näin tyttären näkökannasta, tapasin mieheni 16 vuotiaana ja suunnittelin lasta 17 vuotiaana, hinku ja kuume oli aivan kamala. meillä mies epäröi asiaa ja käski minun vain odotella, olimme olleet siinä vaiheessa vajaan vuoden yhdessä... noin reilun vuoden seurustelun jälkeen kävimme yrittämään lasta, ku mieskin vihdoin suostui... yrityksemme ei ole vielä tuottanut tulosta ja olemme olleet yhdessä reilu 2,5 vuotta. nyt minulla on tunne että haluan lähteä suhteesta ja kokea elämää yksin... onneksi meillä ei ole lapsia (vaikka niitä edelleen kovasti haluan) olisi lähteminen vaikeampaa... minulla ainakin tuli kiinnostus toisiin kun suhde alkoi arkipäiväistyä ja huomasin että en ole vielä valmis niin suureen vastuuseen minkä lapsi tuo tullessaan. toivottavasti tyttäresi miettii myös mitä avomies haluaa ja ymmärtää että lapsesta on vastuussa loppuelämän. tsemppiä teille!
-nuori nainen 19-

Minkäköhän tähden tyttäresi kertoi sulle lapsitoiveistaan? En kyllä tajua tuollaista. Saa vaan katua, kun äiti/isän puuttuu asioihinsa jatkuvasti ja yrittämään päättää asian hänen puolestaan.

Koittakaa tajuta vanhemmat: Lapsenne elää omaa elämää ja tekee itse päätöksensä. Toki voitte kertoa ja opastaa eteenpäin, mutta lauseet: "Ei kannata tehdä lasta koska olet nuori, älä tee lasta koska suhteenne kaatuu" on todella turhauttavia lapsenne mielestä. Suurin osa nyt 40-60 vuotiasta ihmisistä on kuitenkin saanut lapsensa alle 20 vuotiaana.

Olette aivan hakoteillä jos mietitte "Mitenköhän saisin lapseni muuttamaan mieltään?" Sinunko mielipiteesi on oikea?

Miettikää ennemmin "Mitenköhän voisin tukea ja neuvoa lastani, jotta hän tekee taatusti sen oikean päätöksen mikä hänelle on se oikea?"

samanikäinen nuori nainen tuntee olevansa valmis perhe-elämään. Siinä voi usein vanhempien puheet "järkeväsät käyttäytymisestä" mennä kuuroille korville.

Itse kehottaisin miettimään, onko todella valmis kaikkeen vauvan tuomaan rutiiniin joka voi olla todella raskastakin? Mitä kun kaverit pyytävät illanviettoon tms. eikä pääse lähtemään kun ei saa lapselle hoitajaa?

Elämässä on paljon hienoja asioita ja lapset on yksi niistä. Niitä toki ennättää hankkia vähän vanhempanakin!

ottaisix yhteyttä?Olis kiva mailailla ja vaihtaa aatoksia: [email protected]

ONKO TUTTAPIIRISSÄNNE KETÄÄN JOKA OLISI OLLUT NS "TEINIÄITI"? JOS ON PYYDÄ HÄNTÄ KERTOMAAN MILLAISTA ON PIENEN LAPSEN KANSSA ELÄMINEN.
OLEN ITSENS TEINIÄITI JA TIEDÄN TODELLA MISTÄ PUHUN!