Jos tilanteesi olisi tämä kuin minun, miten valitsisit?
Olen hieman yli 30-vuotias maisterimies Helsingissä. Työtä ei alaltani (kirjankustannus) löydy, eikä sivuainepohjaltakaan web-sivujen tekemisen ja ylläpidon parista juurikaan, vaikka työkokemusta on molemmista.
Työttömyyttä on takana nyt noin 3 kk. Hakemuksia olen lähettänyt 70, joista yksi johti yhden pykälän jatkoonpäin, mutta tyssäsi sitten. Hantttiakin olen hakenut, mutta turhaan.
Olen peruspäivärahalla, joten elän sillä ja säästöilläni, jotka riittävät vielä pari kuukautta. Lyhytaikainen ammatinharjoittaminen vei ansiosidonnaisen.
Menisin opiskelemaan, mutta se ei ole mahdollista, koska ei ole varaa. Vähäiset elinkuluni yhdistyneenä edellisen opintojen lainoihin vaativat täyspäiväisen työn, jota en saa nytkään. Opiskelu vie rahaa sekin, jonka lisäksi menevät vielä vähäiset tuetkin, opintotuet on käytetty, joten ei onnistu, vaikka haluaisinkin.
Vaihtoehdot:
a) Hakea vaan sitkeästi etsimiäni töitä, sillä oletuksella että kyllä väkisinkin vielä tärppää, kun tärppäsi ennenkin.
b) Hakea työelämävalmennukseen tai vastaavaan halutun alan paikkoihin, jotta ammattitaito päivttyy ja saa työkokemusta, mikä ehkä auttaa työllistymisessä.
c) Hakea ihan mitä tahansa, ja ryhtyä tekemään heti, koska mieluisia töitä ei ole eikä tule, jos huolitaan, kun paperitutkinto on oletettavasti tehnyt "epäkäytännölliseksi" tai sitten on "ylikoulutettu".
d) Lopettaa hakeminen, antaa olla vaan.
e) Ryhtyä ryyppäämään ja/tai listiä itsensä turhana olentona?
Vai onko jokin muun vaihtoehto?
Olen hieman yli 30-vuotias maisterimies Helsingissä. Työtä ei alaltani (kirjankustannus) löydy, eikä sivuainepohjaltakaan web-sivujen tekemisen ja ylläpidon parista juurikaan, vaikka työkokemusta on molemmista.
Työttömyyttä on takana nyt noin 3 kk. Hakemuksia olen lähettänyt 70, joista yksi johti yhden pykälän jatkoonpäin, mutta tyssäsi sitten. Hantttiakin olen hakenut, mutta turhaan.
Olen peruspäivärahalla, joten elän sillä ja säästöilläni, jotka riittävät vielä pari kuukautta. Lyhytaikainen ammatinharjoittaminen vei ansiosidonnaisen.
Menisin opiskelemaan, mutta se ei ole mahdollista, koska ei ole varaa. Vähäiset elinkuluni yhdistyneenä edellisen opintojen lainoihin vaativat täyspäiväisen työn, jota en saa nytkään. Opiskelu vie rahaa sekin, jonka lisäksi menevät vielä vähäiset tuetkin, opintotuet on käytetty, joten ei onnistu, vaikka haluaisinkin.
Vaihtoehdot:
a) Hakea vaan sitkeästi etsimiäni töitä, sillä oletuksella että kyllä väkisinkin vielä tärppää, kun tärppäsi ennenkin.
b) Hakea työelämävalmennukseen tai vastaavaan halutun alan paikkoihin, jotta ammattitaito päivttyy ja saa työkokemusta, mikä ehkä auttaa työllistymisessä.
c) Hakea ihan mitä tahansa, ja ryhtyä tekemään heti, koska mieluisia töitä ei ole eikä tule, jos huolitaan, kun paperitutkinto on oletettavasti tehnyt "epäkäytännölliseksi" tai sitten on "ylikoulutettu".
d) Lopettaa hakeminen, antaa olla vaan.
e) Ryhtyä ryyppäämään ja/tai listiä itsensä turhana olentona?
Vai onko jokin muun vaihtoehto?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Elikkä suosittelisin kokeilemaan vaihtoehtoa B, johon itsekin joutunen pian "turvautumaan".. olen 30-v. akateemisesti kouluttautunut nainen ja pienen lapsen äiti eli mun mahkut työllistyä on aika pienet.
Helpottavaa kuulla, että samassa tilanteessa olevia on useampikin kuin minä. Itsekin valmistuin 3kk sitten yliopistosta, eikä oman alan paikkoja auki ole juuri ollut.
Työkokemusta löytyy 17 vuodelta, myös omalta alaltani, joten työelämävalmennus ym. harjoittelusysteemit olen sulkenut pois, sillä ilmainen työnteko ei minua motivoi/auta alallani eteenpäin.
Olen päättänyt sitkeästi odotella oman alani paikkojen avautumista ja pitää silmät auki myös muille mahdollisille työpaikoille, muutamaan paikkaan olen hakenutkin. Peruspäiväraha, asumistuki ja sosku ovat tulonlähteenä,ei paljon hurrata, mutta varmasti tiukempaa on vielä niillä, joilla on lapsia.
Ei luovuteta!! =)
Itse valmistuin 4 vuotta sitten, josta olen ollut töissä noin 3,5 vuotta. Ei luovuteta joo, mutta muistuttaisin, että niitä paikkoja ei välttämättä avaudu tai ei tule valituksi. Minulla kin työkokemusta noin 18 vuoden ajalta, mutta eipä auta mitään. Vain alan tai lähialan työkokemus ratkaisee, kesäduunien pätkistä ei ole paljonkaan apua.
Siis piti sanomani, että muusta kuin kyllin pitkäaikaisesta oman tai lähialan työkokemuksesta ei ole apua ollenkaan. Ne otetaan vaan itsestään selvänä osana historiaasi.
Vastavalmistuneena sinulla saa olla todella rutkasti oman alasi työkokemusta opiskeluajalta ennen kuin se alkaa painaa vaa'assa.
Palkaton harjoittelu voi siis tulla kyseeseen, jotta saa sellaista lisää. Kaksikaan vuotta ei välttämättä vielä paljoa merkitse.
Hmm..mulla on oman alan duuneista 5 vuoden kokemus, enempää harvalla on ennen virkaa.
Hmm..mulla on oman alan duuneista 5 vuoden kokemus, enempää harvalla on ennen virkaa.
Hmm..mulla on oman alan duuneista 5 vuoden kokemus, enempää harvalla on ennen virkaa.
viestini tullut sitten kolmesti, ku eilen oli ni jumissa, no tulipahan asia ainaki selväksi =)
Muuttaisin Kainuuseen.
Otasin maatalouslomittajan arvostetun viran vastaan.
Rikastuisin, koska sikäläisessä ostosparatiisissa ei pääse köyhtymään.
Hankkisin hyvän muijan, ei mitää venakkoa.
Ryhtysin etätyöläiseksi, siinä lomitusten lomassa.
Lisääntyisin pari kertaa vuodessa, ja täyttäisin lopetusuhan alla olevan kyläkoulun.
Saisin arvostusta.
Perustaisin elämysmatkayrityksen.
Rikastuisin lisää.
Saisin lisää arvostusta.
Jäisin varhaiseläkkeelle, ja kävisin Helsingissä
Pistäsin kortilla kotiväkeä aina välillä.
Kiitos päivän piristyksestä.
Pätkätyössä akatemisena- jouluna loppuu.
Juuri kuulin ttä joku on soitellut entiseen työpaikkaani ja kysllyt minusta. avoimia hakemuksia olen laittanut menemään.
Tilanne näyttää siis hyvältä paitsi että en yhtään tiedä minkälaista kommenttia ex-pomoni minusta antaa. Riippuu ihan päivän ja hetken tilanteesta todennäköisesti. Ei ihan ruusuisissa tunnelmissa olla.
Jos töitä haluat niin sitten rakennuksille. Töitä saa aluksi rekry firmojen kautta, jos vain osaat olla rehdin ja reippaan näköinen. Sitten kun on vähän kokemusta ja kontakteja, niin sitten soittoja tutuille mestareille jne., niin eiköhän työpaikka aukea.
Mene jollekin kiinnostavalle työvoimakurssille, johon liittyy pakollinen työharjoittelu. Siinä saat monon jonkun firman oven väliin ja teet siellä sitten itsesi tarpeelliseksi ja vakuutat työnantajan.Näin toimin itse ja nyt olen ollut yhtäjaksoisesti 25 vuotta työelämässä. Satunnainen papereiden lähettely ei ole kovin tuloksellista vaan enemmänkin on sattumaa jos siinä tärppää.