Avioliittomme on alkanut kärsiä siitä, kun mieheni on jatkuvasti poissa kotoa. Hän on viikot töissä ja monesti myös viikonloput. Ja jos ei ole töitä, niin se keksii itelleen jotain tekemistä, missä menee koko päivä aikaa. Sit se nuokkuu sohvalla illat ku on nii väsyny eikä tajua ikinä levätä. Sillä on sellanen sairaalloinen tarve olla liikkeessä/tehdä koko ajan jotakin. Mä en jaksa enää ku aina on jotakin, viikonloput on jo valmiiks varattu jollekin jutulle ja meille ei jää ikinä enää kunnon yhteistä aikaa olla yhdessä. Sit meiän pitää monesti ottaa rajujakin yhteydenottoja tästä aiheesta ja sit se pyytelee anteeks ja lupaa aina et seuraavan viikonlopun on kotona. Mut sit ku se vkl alkaa lähestyy ni jo se keksii taas jotain et se ja se pitää tehdä, ja lupauksista ei tietookaan. Mies aina vetoaa siihen, että rahaa on saatava. Mut mun mielestä se laittaa liikaa rahan suhteensakin edelle. Ja mä en jaksa sitä.
Ja sillä on tällanen toinen ongelma et se ei osaa sanoo EI kenellekään (paitsi seksille, ei petä), mut jos joku soittaa sille ja pyytää sitä johonkin (esim. suunnilleen hakee autoo jostain norjasta) ni sit se sanoo et pitää kysyy vaimolta ja antaa jo puhelimessa ymmärtää et suostuu. Sit meiän keskustelun jälkeen kaikki tietää et kuka on taas ollu se joka on ollu vastaan. Ärsyttävää ku meiän pitäs yhessä puhuu näistä asioista, eikä et mä oon aina se joka kieltäytyy. Ja jos joku on just pyytäny sitä johonkin ja sen pitää kieltäytyä ni sit ku se soittaa uudelleen, ni se ei vastaa puhelimeen.
Ja sillä on tällanen toinen ongelma et se ei osaa sanoo EI kenellekään (paitsi seksille, ei petä), mut jos joku soittaa sille ja pyytää sitä johonkin (esim. suunnilleen hakee autoo jostain norjasta) ni sit se sanoo et pitää kysyy vaimolta ja antaa jo puhelimessa ymmärtää et suostuu. Sit meiän keskustelun jälkeen kaikki tietää et kuka on taas ollu se joka on ollu vastaan. Ärsyttävää ku meiän pitäs yhessä puhuu näistä asioista, eikä et mä oon aina se joka kieltäytyy. Ja jos joku on just pyytäny sitä johonkin ja sen pitää kieltäytyä ni sit ku se soittaa uudelleen, ni se ei vastaa puhelimeen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla on aikalailla samanlainen tilanne, mies on vaan jatkuvasti töissä... Käy suunnilleen kolmessa paikassa yhtäaikaa. Mut mä oon jo lopettanu siitä nalkuttamisen, en vaan jaksanu enää... Vaikka muuta yhteistä tekemistä ei oo, ku seksi(sitäkin todella harvoin, koska nukahtaa yleensä sohvalle). Koita jaksaa!
'Koita jaksaa'?!
MIKSI tuossa tilanteessa pitäisi jaksaa? Jos on epäonnellinen, ja toinen kiinnittää enemmän huomiota rahaan/kavereiden miellyttämiseen kuin kumppaniin, MIKSI siinä pitäisi roikkua mukana kärsimässä?
Jos ei ole lapsia nurkissa, niin ratkaisu on yksinkertainen; keskustele asiasta kumppanin kanssa vielä kerran, ja seuraavalla kerralla kun hän rikkoo lupauksensa, lopeta suhde. Vaikka olisi muuten mukava, niin jos ei ole halukas miellyttämään sinua vähääkään, vaan aina pitää olla pätemässä muualla, niin ei tuo rakastamista ole, vaan...itsestäänselvyytenä ottamista, ja tuttuna, turvallisena panopuuna pitämistä.
No ei se ihan noin yksinkertasta oo. Me molemmat kuitenkin rakastetaan toisiamme. Eikä kumpikaan halua eroa. Tämän viikonlopun hän on minun kanssani kahdestaan ja pyysi, että minä voin keksiä mitä vaan tekemistä, niin tehdään sitä sit. Välejä kiristää myös se, et mä oon työtön ja se vaan käy töissä. Haluaisin hankkia rahaa, mut ku ei vaan löydy töitä. Eilen taas otettiin yhteen tästä asiasta ja riidan jälkeen sit keskusteltiin ihan kunnolla ja mies myönti et mulla on ollu syytä moittia sitä. Ja lupasi parantaa tapansa. Meille on tulossa myös vauva, joten senkin takia haluaisin, että mies oppisi pitämään lupauksensa. Me ollaan selvitty ennenkin kaikista asioista, ni eiköhän me selvitä tästäkin.
Niih, se häpeää sua ja sen takia yrittää keksiä kaikenlaista muuta tekemistä, ettei tarvitsisi käydä sun kanssa jossain...
Tiedän, että se ei mua häpeä. Sä oot vaan taas joku pentu joka kirjottelee tänne lapsellisia kommenttejaan ku ei itellä oo elämää.
Mitä lapsellista tossa nyt oli? Ihan hyvä, yksi mahdollinen syy. Jokin siinä on, miksi se ei halua sun seurassa kulkea ja tehdä.
No joo, mut tollanen vois olla jossain seurustelussa mahdollista, mut ei avioliitossa. Ei ole siitä kyse, sitä paitsi me ollaan nytkin oltu viikonloppu yhdessä ja käyty joka paikassa.
Meillä mies on myös aina töissä ja harjoituksissa. JOs ei mitään tuolaista ole hän keksii veljensä kanssa jotain tekemistä. Olen aina yksin. Ei siinä muuten mitään, mutta meillä on lapsi ja olen raskaana ja joudun kyyhöttämään neljän seinän sisällä koska mies vie aina autonkin. kärryttelen sitten välillä, mutta mieltä on todella pitkä matka ihmisten ilmoille. Kavereillani on lapsia ja perhe eivätkä he aina meillä voi seurapiikana ravata. Tällaista se on yksinäisen ihmisen elämä.