uudet tuulet

niin minäkin jatkan elämääni päivä kerrallaan niin kuin tähänkin asti... ;)

mullakin alkoi lauantaina uudet tuulet... eli ero tuli.

Voimia teille kaikille hiljattain eronneille... Edessä on pitkä toipumisen tie, mutta riittää että etenet vain pienen askelen kerrallaan, päivän kerrallaan. Niin se elämän matka jatkuu, vaikkei sitä itse aina huomaakaan.

Minun elämäni suuri rakkaus lähti helmikuun 5. päivä elämästäni. Hän oli huomannut, ettei enää rakasta minua naisena, eikä hän näin ollen halunnut kuluttaa minun, eikä omaa aikaansa turhaan. Ero tuli minulle täytenä yllätyksenä. Luulin että me molemmat olimme onnellisia.

Erosta toipuminen oli rankimpia asioita mitä olen koskaan kokenut. Välillä tuntui etten saa hengitettyä, oli päiviä jolloin en nähnyt ja uskonut että huominen tulee. Usein tuntui kuin olisin kylmässä pimeässä meressä valtavien aaltojen riepottelemana ja kaikki energiani meni siihen, että saisin pään pidettyä pinnalla.

Mutta pikkuhiljaa, ajan kanssa ja kaikki tunteet läpikäyden sekä rakkailta ystäviltäni loppumattoman paljon kuunteluapua saaneena, olen toipunut. Elämä todellakin jatkuu, silloinkin kun luulee että se on ohi.

Enkä vieläkään kokonaan ole toipunut, mutta sen verran että tänään, ensimmäistä kertaa eron jälkeen, aion tavata tämän miehen. Hän on pyytänyt sitä, varsinkin silloin heti eron tapahduttua, mutta en voinut tavata häntä silloin. Ja vieläkin pelottaa, mutta luulen että pystyn tähän tänään.

Pitäkää peukkuja....

kiitos.