Olen 19-vuotias ja mieheni on 25-vuotias. Hänellä on 7-vuotias poika, joka on miehelläni joka toinen viikonloppu. Vaikka pidänkin lapsista, en oikein tiedä miten suhtautua mieheni lapseen. Itselläni lapsia ei ole. Olisiko parempi olla vain kaveri vai jotain äitipuolen tapaista? Mm. komentaminen tuntuu minusta vaikealta.
äitipuoleksiko?
Paula
161523
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Moi! Olen 24- vuotias ja mieheni on 27. Hänellä on 3-vuotias poika joka myös asustelee meillä joka toinen viikonloppu ja aina kun mahdollista. Minulle asia tuotti aluksi vaikeuksia ja välillä tuottaa vieläkin. On todella vaikea osata suhtautua, ja sinulla on vielä hankalampaa koska lapsi on jo 7 vuotias. Olemme keskustelleet paljon tästä asiasta mieheni kanssa, parhaiten menee kun annan pojan itsensä tottua minuun omia aikojaan enkä yritä mitään. olemme olleet mieheni kanssa yhdessä reilun vuoden ja pikkuhiljaan saan jo puettaa poikaa ja minua huudetaan pelaamaan ja leikkimään, tänä juhannuksena jopa kävimme pojan kanssa kahdestaan kirkolla kioskilla ja isi jäi kotiin, olin todella iloinen, poika otti minua kädestä kiinni. Yritän olla mahdollisimman normaali vaikka joka kerran kun haemme poikaa minua jännittää. Kyllä minä saan jo pikkuisen komentaakkin vaikka äidiksi en pojalle halua, poika kutsuu minua nimellä, olen isin kaveri. Isä on kuitenkin se kaikista "päättävin ja komentavin" =).
Toivoisin voida keskustella muiden samassa tilanteessa kanssa koska tuntuu kuin olisin ainut "uusperheellinen" vaikka tiedän "meitä" olevan paljon, eikä kaikki aina ole niin helppoa.
Lähetäpä tuohon osoitteeseen mailia, niin pääset noin 10. jäseneksi pienelle, mutta suht. aktiiviselle sähköpostilistalle. Meitä äidinpuolikkaitakin siellä on jokunen, ei tarvi yksin olla :)
isin aikuinen ystävä, kuten oletkin. Kun olet aikuinen, sinun pitää myös komentaa tarvittaessa, etenkin jos lapsi on teillä joka toinen viikonloppu.
pojan äidin asenteesta. Tunnen pariskunnan, jossa lapsen äiti ei käyttänyt exänsä uudesta muuta puhuttelua (nimenomaan lapsensa kuullen ja lapselleen) kuin "se huora". Otollista kasvualustaa uusperheen synnylle.
Mutta mikäli äiti on normaali ja suhtautuu suhteeseenne positiivisesti, lulisin talonpoikaisjärjellä suhteiden loksahtava omalla painollaan kohdalleen.
Poikani ojensi ja moitti äitiään paikanpäällä ja sai hänet lopettamaan kun hän huutaen "huoritteli" nykyistä vaimoani. Poika sai jopa äitinsä pyytämään puhelimitse anteeksi käytöstään minulta, tosin vaimoni ei ole asiaa unohtanut!
Lapseni otti ehkä liian ison "roolin" osakseen kun emme pystyneet silloin keskustelemaan entisen vaimoni kanssa.
Poika oli tuolloin 15 vuotias ja hänellä oli selkeät mielipiteet joiden takana hän myös seisoi. Olemme keskustelleet asiasta jälkikäteen ja onneksi hän oli jo sen verran kokenut ja vahva että kesti äitinsä tilapaisen taantumisen ja minun sokeuteni asiasta.
mainitsemassani esimerkkitapauksessa poika oli 4-5-vuotias, siis kevyesti aivopestävissä. Nyt hän on jo parikymppinen, ja on ryhtynyt ajattelemaan omilla aivoillaan. Mutta kymmenen vuotta elämästä meni kipuun ja hammastenkiristykseen, kun poika kuitenkin säännöllisesti tapasi isäänsä.
Ole oma itsesi ja pyri olemaan rehellinen itsellesi ja hänelle. Älä lähde vetämään mitään roolia tyyliin äiti, äitipuoli isosisko.
Kuunteleminen ja luonnollinen rauhallinen aikuisen läsnäolo riittää.
Sinun ei tarvitse korvata tai "tuurata" ketään tai mitään, olet yksi monista aikuisen malleista hänelle.
Mielenkiintoiseksi asia muuttuu silloin kun sinun ja miehesi mielipiteet poikkeavat hänen lapseensa koskevissa asioissa hänen kuultensa.
Jossain vaiheessa voit olla "mustasukkainen" lapselle tai lapsi sinulle isän/puolison huomiosta ja ajankäytöstä. Näistä jutuista on hyvä puhua etukäteen miehesi kanssa ja tarpeen vaatiessa ottaa juniori mukaan keskusteluun.
Mahdollinen yhteinen lapsi sekoittaa kuviot täydellisesti, mutta ei siitä sen enempää...
Onnea!
Vain yksi äiti on olemassa. Ei ole syytä yrittää korvata tai leikkiä toista äitiä. Ole vain isin kaveri. Isin luona on Isin säännöt ja sinä tietysti noudatat ja päätät niistä itse Isin kanssa. Kaveruus on parasta mitä voit hänelle antaa.
Minä olen pian 18-vuotias, ja miesystäväni on 32-vuotias 3-vuotiaan pojan yksinhuoltaja. Olen myös uhrannut tämän asian miettimiselle monta hetkeä. Pidän kyllä lapsista, ja poika on oikein kiltti, ja tulee kanssani hyvin toimeen, mutta silti on niin monta mutkaa matkassa... Eniten minuakin on askarruttanut komentaminen, ja puuttuminen normaaliin arkeen, pelottaa, että tungen liian lähelle. Haluaisin kuitenkin olla hienotunteinen myös pojan äitiä kohtaan, jota tämä suuresti rakastaa. Olen miettinyt, miltä äidistä mahtaa tuntua, ja miten hän minut kokee. Mietin esimerkiksi sitä, miltä pojan äidistä tuntuu, jos nimitän poikaa hellittelysanoilla...? On niin uutta ja ihmeellistä... Ja joskus tuntuu surulliselta; haluaisin lapsen olevan oma...
Lapsi ei koskaan voi saada liikaa rakkautta. Se ainakin on ihan varma. Ei ole lapsen "omimista" biologiselta äidiltä, jos on lapselle mukava ja kiva ja hoivaava. Tsemppiä sinulle!!!
Voi kiitoksia paljon! Ollaan pärjätty oikein hyvin, olen viettänyt kesälomastani kaksi viikkoa täällä miesystäväni ja hänen poikansa kanssa. Tuntui upealta, kun poika eräänä iltana laittaessani häntä nukkumaan sanoi minulle: "sinä olet minun rakas"... Miten sinä olet äitipuoli? Kaikkea hyvää myös sinulle! :)
..toivottavasti löydät vastaukseni vielä! Miehelläni on 3 v. lapsi, joka asuu äitinsä kanssa, on meillä joka toinen vkonloppu ja joka toinen ke-to -yö. Lapsen äiti on ilmeisesti ihan OK äiti eikä lapsi tarvitse mitään ylimääräistä äitihahmoa, mutta olen silti huomannut, että lapsi pitää minua aika äitimäisenä. Koska hän on niin pieni, se menee jotenkin luontevasti minunkin puoleltani. Joskus hän vahingossa sanoo minua äidiksi, mutta ne ovat sellaisia lipsahduksia. Itse en toivoisi, että hän kutsuisi minua äidiksi, etunimi riittää. Hän tykkää minusta kovasti, mikä johtuu paitsi siitä, että minäkin tykkään hänestä ja näytän sen, myös siitä, että hänen isänsä tykkää minusta niin kovasti ja minä hänestä (olemme tuore aviopari ja hyvin onnellisia yhdessä).
Meillä kävi sikäli hyvä tuuri, että lapsen ja minun luonteet menevät hyvin yksiin, esim. olemme molemmat sanoilla leikkijöitä, Alfapetin kirjainlaatat kovassa käytössä ja kohta tuo oppii varmasti lukemaan itse. Olen aika rauhallinen tyyppi ja tutustuminen lapseen tehtiin seurustelumme alussa hyvin hitaassa rytmissä. Missään vaiheessa ei ole tullut näkyvää takapakkia. Nyt vain odotan murrosikää ja niitä vitun huora ämmä -tyyppisiä huuteluita... joita tulisi omienkin lasten kanssa kuitenkin.
Yhteisiä lapsia ei perheessämme vielä ole, mutta niitä on tarkoitus hankkia. Sitten tämä kuvio tietysti menee uusiksi, vaikka etukäteisviisaina ajattelemmekin, ettei tämä tästä kummene.. vaikka totta kai kummenee jo siksi, että se sitten syntyvä on minun biologinen esikoiseni enkä tiedä niistä hormoneista, väsymyksistä jne. mitään. Mieheni kanssa olemme kuitenkin hyviä keskustelemaan ja ottamaan asioista selvää, joten eiköhän pahemmistakin ole selvitty...
Hyvää syksyä perheeseenne :)
Neuvo!!!
Mulla ittelläni oli hirvee äitipuoli!!!! Se vaa hakkas mua mut en usko et olet sellainen... Okei, meitä muksuja loukkaa se et faija on eronnut äidistä ja sitte tuo uuden muijan himaa... Me saatetaa tiuskii uudelle tulokkaalle mut ei tarkoteta sitä henk.koht.!!!! Tärkeint on et älä pyydä sinua kutsuttavan äitipuoleksi koska muksu kokee että yrität viedä oman äidin paikan!!! Äläkä ole liian mukava äläkä ilkeä koska silloin hän saattaa alkaa pitää sinusta mutta se pitäminen purkautuisi vihana sinua kohtaan eikä yhteyttä synny teidän välille... Onhan se hyvä että poika alkaa pitää sinusta mutta se muuttuu vihaksi ilman oikeita lähestymis keinoja!!!!! Ole oma itsesi ja pidä periaitteistasi kiinni, jos huudattaa niin huuda koska me muksut kyllä huomataa jos esittää maailman ihanint ihmist... Älä lepertele liikaa äläkä ostele tavaroita ilman hyvää syytä...
Toivottavasti vähä autto... mailaa!!!!
hoitaa talousasiat kuntoon, ennen kaikkea keskinäinen testamentti. Nuorikin mies voi kuolla esim. auto-onnettomuudessa, ja silloin on varmasti ex käpälät ojossa kahmimassa mitä suinkin voi lapsukaisensa nimissä!
-
ennen kuin kritisoit, niin koe itse - ole ollut jo kolme vuotta oikeudessa, jäin nuorena leskeksi, ja puolisoni "ex" haluaa lisää rahaa - minun on kuulemma kohtuuden nimessä ostettava pojalle asunto, oma asuntoni on vasta 75% minun, loput pankin. Revi tästä...