Heips!
Voiko toinen nainen olla koskaan onnellinen? Mitä sillä voi ikinä saavuttaa?
Tuskallinen päätös edessä vaikka kyse onkin pelkästä seksistä? Miten hemmetissä sitä saa pidettyä seksin pelkkänä seksinä??
Voiko toinen nainen olla koskaan onnellinen? Mitä sillä voi ikinä saavuttaa?
Tuskallinen päätös edessä vaikka kyse onkin pelkästä seksistä? Miten hemmetissä sitä saa pidettyä seksin pelkkänä seksinä??
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kokeiltu on ja huonosti kävi. Mies otti ja ihastu pahemman kerran. Ite en, joten jouduin lopettamaan siihen.
Jos sä oot ihastunu, niin lopeta. Ois se kyllä viisasta muutenkin. Oma on aina oma eikä tarvii sählätä salassa.
Se on tutkittu asia, että ihminen on sillälailla rakentunut olento. Saman partnerin kanssa usein harrastettu seksi vie tuohon lopputulokseen,
helpoin juttu on pitää seksi pelkästään panemisena. Hyvä kikka on sellainen, että harrastat sitä sellaisen kanssa, jonka kanssa ei helvetissä alkaisi seurustelemaan. toisena naisena homma voi varmasti olla raskastakin, tosin riippuu mitä olet hakemassa?
Itsellä jatkunut salasuhde jo puoli vuotta. Myönnän että olen rakastunut ja varattukin sanoo välittävänsä minusta paljon. Olen yrittänyt lopettaa suhdetta mutta aina kumminkin otan yhteyttä. Olen miettinyt että mikä se on rakkautta...se että kaipaa kun hän ei ole paikalla ja se että on niin onnellinen kun saa olla hänen kanssaan vaikkakin aikaa on aina niin vähän. Olemme kyllä yhteyksissä tekstiviestein ja puheluin.
Varattu jäi kiinni suhteesta kuukausi sitten ja puoliso tietää että suhde on jatkunut kauan. Mutta silti mitään ei ole tapahtunut. Haluaisin olla hänen kanssaan enemmän mutta odotanko turhaan...?
En tiedä mitä tehdä asian suhteen. Hänellä on lapsi mikä vaikeuttaa eroa. Luulen jos lasta ei olisi niin hän olisi eronnut ajat sitten. Jos olisin tiennyt kuinka paljon surua tämä suhde minulle tuottaa niin en olisi tähän ryhtynyt mutta nyt olen koukussa häneen. Mutta mielestäni seksiä ei voi pitää pelkkänä seksinä kuin yhden illan jutuissa. Tunteilleen ei voi mitään ja toivon että loppujen lopuksi tässä käy hyvin. Saa nähdä...
lapsi ei ole kenenkään eron este, jos ei ukko
lentänyt heti pihalle ei se lennäkään.
Minunkin ukkoni jäi kiinni ,emmekä ole eroamassa.
Tuo toinen nainen vaan ruikuttaa ja ruikuttaa
jatkuvasti mieheni perään.
Laittaa imeliä viestejä "kulta minulla on ikävä sinua" ja "haluan kainaloosi" .
Sanoinkin miehelle ,että on vapaa lähtemään ja laitoin viestin myös kakkoselle,että olkaa sitten
julkisesti yhdessä jos tosiaan olette niin tärkeitä toisillenne.
Jos Tuula luit tämän, niin ryhdistäydy ja etsi itsellesi mies, joka haluaa olla kanssasi, eikä vaan käydä salaa nussimassa sinua.
Minä en heitä miestä ulos, mutten myöskään pidä väkisin, ei ketään voi väkisin luonaan pitää.
On vaan sen verran vuosia mittarissa, että tiedän
joka suhteessa sen "toisen" joskus olevan kuvioissa, se on sitä elämää,joíllekin tulee ero
jotkut pystyvät sopimaan asiat.
" Varattu jäi kiinni, mutta mitään ei ole silti tapahtunut." Voi helvetti, voiko enää dorkempaa ämmää olla.
"...puoliso tietää että suhde on jatkunut kauan. Mutta silti mitään ei ole tapahtunut...?"
Tuskin tapahtuukaan.
Eräs tuttavani on seurustellut perheellisen miehen kanssa jo viisi vuotta (vaimo on tietänyt jo yli kolme vuotta). Eikä todentotta odota mitään muuta. Sopii hänen elämäntyyliinsä (pystyy menemään ja tulemaan kuten haluaa. Lähtemään vaikka puoleksi vuodeksi Espanjaan, jos sattuu huvittamaan.) Toinen tuttavani on yrittänyt ns. puhua hänelle järkeä sanomalla, että maailma on täynnä vapaita mukavia miehiä.. mutta kun ei matsaa niin ei.
Näissä asioissa onkin yksi hassu juttu. Suhde varattuun kannattaa lopettaa jos haluaa jotain muuta kuin suhteen varattuun... Ymmärrätkö?
Itse olen vaimo ja uskon ja toivon, että mieheni ei alennu toisiin naisiin. Toisaalta olemme vapaa-ajat aina yhdessä, joten voi kai olla huoletta. En usko, että ns. "toiset naiset" voivat olla onnellisia. Hehän ovat vaan korvike ja miehet pomputtelevat heitä miten haluavat. En voisi itse alentua vikittelemään naimisissa olevia perheellisiä miehiä. Hävettää näiden "sutturoiden" puolesta...
Haluan kertoa sinulle vaimo, että olen ollut toinen nainen viimeiset puolitoista vuotta ja onnellisempi kuin ikinä ennen elämässäni, jota on kertynyt tähän mennessä yli neljänkympin. En vikitellyt miestä, rakastuin niin että meni jalat alta kertalaakista - ja samoin häneltä. Ja kuukautta myöhemmin, kun emme kestäneet olla erossa enempää, ryhdyimme suhteeseen. Ihan yhteisellä päätöksellä.
En tunne olevani korvike milleen, pikemminkin olen se mitä miehen elämästä muuten puuttui. Hän ei pomputtele minua mitenkään, olen tavattavissa silloin kun minulle sopii, hän silloin kun hänelle sopii. Kumpikaan ei tunne itseään halvennetuksi tai hyväksikäytetyksi; todennäköisemmin siihen olisi miehellä enemmän syytä kuin minulla, hänhän tässä enemmän joutuu vaivaa näkemään asioita järjestelläkseen.
Voin jollain tasolla ymmärtää, että sinua hävettää minun puolestani, mutta "sutturaa" se ei minusta tee silti. Olen ollut tälle miehelle uskollinen koko suhteen ajan ja tulen olemaankin. Eikä minua hävetä ollenkaan olla onnellinen siitä, että minua rakastetaan ja että minun rakkauteni otetaan onnellisena vastaan.
Voi olla, että onnestani puuttuu jotain, mikä tekisi siitä täydellisen, ainakin sinun mielestäsi. Kenenpä onnesta ei toisaalta puuttuisi, aina jotain, jonkun mielestä?
Oletko jo suhteen tuossa vaiheessa hyväksynyt sen, että naisen kohtalo on tyytyä vähempään kuin mies eli ikään kuin palvella miestä? Olen sata varma, että mies harrastaa seksiä myös vaimonsa kanssa, kertoopa hän sinulle mitä tahansa. Vain sinä olet uskollinen, ei mies. Sinulla on varmasti oma tärkeä roolisi miehen elämässä, mutta lauseesi "olen se mitä miehen elämästä muuten puuttui" kuvastaa paljon. Olet olemassa vain täytteenä, täyttämässä tiettyä mukavaa osaa hänen elämässään.
Minua ei hävetä sinun puolestasi, mutta säälin sinua. Veikkaan, että jokainen ihminen on perso pyyteettömälle rakkaudelle, niin myös sinun miesystäväsi. Valitettavasti voisit olla melkein kuka tahansa itsensä ja omat tarpeensa unohtava ihminen ja silti täyttäisit tuon kolon miehen elämässä.
uskollinen kumppani.
Ihan uteliaisuuttani kysyn, että sattuuko todellakin sinua vähemmän se, että rakastamasi ihminen ei ole sinulle "uskollinen" kuin mitä oletetaan sen koskeva sitä petettyä puolisoa?
Tätä ajatustasi en ymmärrä..
Miehellä on siis olemassa tietyt asiat ja tietty ihminen, mistä ei halua luopua. Sitten on jokin juttu, josta mies kokee olevansa paitsi ja sinä korvaat sen puutteen. Onko tästä nyt kamalan pitkä matka korvikkeeseen?
Täydellistä onnea ei todellakaan ole olemassa, kun täydellisyyttä tai onnellisuutta sen enempää ei kyetä määrittelemään. Pettäjä voi kohdella puolisoaan rinnakkaissuhteesta huolimatta niin, että hänkin kokee olevansa onnellinen. Eikä meistä kukaan voi siihenkään mennä sanomaan, että hänen onnensa ei olisi täydellistä. Emme voi myös kyseenalaistaa pettäjän tunteita puolisoa kohtaan. Sanotut sanat eivät ole totuus, ne sisältävät vain mahdollisuuden, että asia olisi niin..
Ymmärsit vähän väärin.
Ensinnäkään mies ei väitä minulle, ettei hänellä olisi seksiä vaimonsa kanssa. Olen vain sanonut, etten välitä siitä kuulla. Kun he kuitenkin töittensä takia asuvat eri paikkakunnilla viikot, oletan ettei sitä kuitenkaan ainakaan enempää ole kuin meidän välillämme. Mikä taas ei tarkoita sinänsä yhtäänmitään.
Toisekseen kyse ei meidän suhteessamme ole ollenkaan pelkästä seksistä vaan rakkaudesta. Siitä että viihdymme yhdessä ihan kaikkea muutakin harrastaen, nauramme samoille vitseille vaikka puhelimessakin, ymmärrämme toisiamme ammatillisissa asioissa kun on samantapaiset työpaikat.
Ja tästä seuraa, että loppupäätelmäsi "melkein kuka tahansa täyttäisi tuon kolon miehen elämässä" on väärä. Rakkaus ei ole kenellekään meistä mikä tahansa asia eikä kuka tahansa löydä rakkautta kenen tahansa kanssa. Tai sitten me olemme jotenkin poikkeuksia - ja sitä en sentään usko. :)
Mutta parhaat kiitokseni kommenteista, valitettavasti en voi tämän enempää jatkaa kun on tuota muutakin elämää. Varmaan teilläkin on.
Ehkäpä mies kuitenkin lähtee nyt viikonlopuksi oikean perheensä pariin. Et kai häiriköi heitä ja heidän yhteistä ihanaa perheviikonloppuaan?!? =)
Nauti onnestasi äläkä hae hyväksyntää täältä palstalta, joka koostuu 87-prosenttisesti katkerista ja mustasukkaisista naisista.
Älä murehdi, mitä palstan ämmät ajattelevat sinusta. He eivät ajattele sinua, vaan itseään. Ja omia pelkojaan ja pettymyksiään.
Ihanaa viikonloppua!
Mitä pelkäät, kun leimaat omilla aivoillaan ajattelijat katkeriksi? Jos on eri mieltä, on katkera sinun mielestäsi? Pitäisikö tällä palstalla vain tukea toisia, vaikka on täysin eri mieltä.
Olen itse petetty puoliso, mutten ole tällä hetkellä eli pitkän ajan kuluttua pettämisen paljastumisesta vilpittömästi sanoen yhtään katkera. Petetyn puolison kohtalo on minulle vain yksi rooli elämässäni. Sen lisäksi olen äiti, nykyisen mieheni rakastettu, työssäkäyvä (ja kohtuullisen urankin tehnyt) nainen. Mutta sen voin vilpittömästi sanoa, että minua pettänyt mieheni oli koko ajan seksi- ja rakkaussuhteessa minuun, vaikka hänellä oli toinenkin nainen. Hän myös halusi jatkaa avioliittoamme vielä pettämisen paljastuttua. Itse asiassa olimmekin naimissa melkein vuoden pettämisen paljastuttua. Mieheni oli myös se, joka sanoi, että toinen nainen oli tärkeä, muttei sellainen nainen, jonka kanssa hän haluaisi jakaa elämänsä, kun meidän suhteemme loppuu. Salasuhde oli vain täytettä/korviketta siihen arkeen, jota elämä tuntui muuten olevan. Mieheni ei koskaan syyttänyt minua syrjähypystään, vaan siihen ajoi myös muut seikat kuin epäonnistuminen meidän parisuhteessamme. Toki jokaisessa pitkässä suhteessa on aallonpohjansa, mutteivat kaikki petä silti.
Erottuamme mieheni ei jatkanut suhdetta toisen naisen kanssa. Tämä on fakta. Sen suhteen olemassaolon suola oli nimen omaan "juhla". Naimisissa oleva mies (varmaan myös nainen) on sen verran realisti, ettei hän välttämättä ajattele jakavansa arkea salasuhteeseen ryhtyvän ihmisen kanssa.
Silloin, kun tunteet alkavat kulkea omia teitään (huomaat rakastuvasi, vaikket halua) niin on vain kaksi vaihtoehtoa: Erota heti tai odottaa, että elämä muuttuu helvetiksi ja erota sitten.
Päätin lähettää pienen vihjeen lopettamisesta miehelle sekä poistaa kaikki hänen lähettämänsä viestit puhelinnumeron puhelimestani (tosin puhelinnumero on vielä jossain tallella mutta kuitenkin). Nyt joka kerta kun puhelin soi tai saan viestin, hyppää sydän kurkkuun mutta toistaiseksi turhaa.
Tutustuin mieheen yli vuosi sitten, näimme pari kertaa ja sitten lähdin toiselle puolelle Suomea kokonaiseksi vuodeksi. Unohdin miehen totaalisesti muiden aktiviteettien takia mutta kun tulin takaisin, muistin taas, miten "ihana" mies oli. Miten siis voin nyt unohtaa hänet kun ne muut aktiviteetit puuttuu eikä kukaan täällä vedä vertoja hänelle kuitenkaan? Koskaan eikä ikinä. =(
uusia aktiviteetteja! Jos olet jo kerran unohtanut miehen, kykenet uudelleen samaan. Never say never...
Olen onnellinen toinen nainen jo viidettä vuotta. Ja onnellisempi kuin koskaan, koska nyt oma pää kestää jo sen, että meistä ei ollut "oikeaksi" pariksi. Vaimo tiesi suhteesta suhteen alkuvaiheessa. Nykyisestä tilanteesta en tiedä, tietääkö vai eikö. Seksipainoitteinenhan suhteemme on aivan varmasti, mutta kyllähän siinä on näin pitkän ajan jälkeen jo tunteetkin mukana. Seksi pysyy vain seksinä yhden yön keikoissa - mielestäni.
Jos ryhdyt toiseksi, niin silloin on parempi heti hyväksyä, että olet todellakin kakkossijalla. Perhe ja vaimo menee aina ohi kaikissa valinnoissa, jos valitsemaan joutuu. Lainamies on lainamies ja tässäkin järjestelyssä on hyvät puolensa.