Tiedän. Et mua kaipaa, etkä mua maailmaasi halunnut. Yritin, mutta en oikein tehdä osannut. Olla Oikeanlainen. Turhauduin. Mielipahaani murehdin. Aikaa mennyt kohta kolme vuotta. Odotin. Et tullut, joten täyttä totta tarkoitit. Loppuun asti toivoin väärin ymmärtäneeni. Ymmärsin väärin, silloin kun oli oikein. Ymmärsin oikein, silloin, kun oli väärin. Nyt vain ymmärrän, vaikka mitään en tiedä.
Mikä on totuus? En saa tietää sitä koskaan. Nyt haluan tietää ainoastaan, saanko ketään, koskaan?!Mistä löytäisin hänet, joka minutkin huolisi?
Mikä on totuus? En saa tietää sitä koskaan. Nyt haluan tietää ainoastaan, saanko ketään, koskaan?!Mistä löytäisin hänet, joka minutkin huolisi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Veit sanat suustani..Kolme vuotta on piiitkä aika, itse murehdin eniten sitä, että meneekö tässä vielä kolme seuraavaakin vuotta? Mä olen kohta jo "vanha" ja mistä löytäisin jonkun, jonka minä huolisin kaiken tämän vuosien piinan jälkeen? Ei ole helppoa. Taas yksi perjantai, joka menee ajatellessa ja murehtiessa mennyttä ja tulevaa.
Älkää ystävät hyvät antako elämänne valua hukkaan!!! Kolme vuotta on todellakin riittävän pitkä aika surra ja nyt on aika siirtyä eteenpäin! Huomenna menette tapaamaan kavereita ja keksitte muuta ajateltavaa.
Elämää ei ole se mitä on jo eletty, ja se mitä tulevaisuus tuo. ELÄMÄ on tässä ja NYT!!! Sinun, teidän, minun elämämme ovat juuri nyt ja tässä!
KUKAAN ei ole sen arvoinen, että häntä surressa pitää antaa oman elämän valua ohi ja kiikkustuolissa ei ole mitään muisteltavaa! Jos sinne kiikkustuoliin koskaan pääsee. Työkaverini kuoli eilen täysin yllättäen. Hän oli juuri täyttänyt 40v.
Voimia ja kaikkea hyvää.
Saavuttamaton kohde muuttuu pakkomielteeksi. Sitä voi kestää kauan.
Ihminen alkaa rakastamaan omaa unikuvaansa Hänestä, ei enää sitä todellista ihmistä. (Koska ei häntä tunne.) Tyyppi voi olla todellisuudessa kuinka paska tahansa, mutta se ei selviä koskaan, joten aivan totta - aikaa tässä tuhlataan...
Kiitos empaattisista ja ystävällisistä sanoistasi. Olen pahoillani työkaverisi puolesta.
Joskus sitä vaan vajoaa itsesääliin ja alkaa muistelemaan menneitä. Pitäisi oppia rohkeammaksi ja tehdä itse valintoja, sen sijaan, että antaa aina elämän/sattuman valita puolestaan.