Miten suhtaudute jättämiinne miehiin? Haikailetteko koskaan heidän perään ja mietitte minkälaista olisi vielä seurustella heidän kanssa. Kaduttaako eroaminen koskaan? Vai onko suunta aina eteenpäin --> tulevaan...
NAINEN tiedätkö itsekkään?
rantapallo
142098
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
En mieti. Ne on kaikki unohdettu! Turha sitä on menneitä jahkailla. Sitä paitsi ex:t on raivostuttavia, kun kuvittelevat, että on hyvä idea soittaa humalassa keskellä yötä ja avautua menneistä. Boring!
Tottakai joskus joku mies tulee mieleen jossakin tilanteessa, että olisikohan SITTENKIN voinut tulla jotain suhteesta. Se tulee mieleen etenkin silloin, jos on oikein ypöyksinäinen olo. Tai uuden kaverin kanssa seurustellessa mieleen tulee esim. jokin entisen mieskaverin kanssa ollut yhteinen harrastus. Esim. viimeisin mieskaverini oli harrastuksiltaan ja mielenkiinnon kohteiltaan aivan erilainen kuin minä. Silloin tuli mieleen eräs ex, jonka kanssa oli hienoa tehdä patikointiretkiä kansallispuistoissa, kuinka kivaa oli, kun meitä kiinnosti samanlaiset asiat.
Elämä on elämää. Onnekseni kuitenkaan ei ole kukaan mieskaveri jäänyt sellaiseksi tunteeksi takaraivoon, että "voi surku, haluaisin sen takaisin".
En todellakaan muistele menneitä, se minkä olen taakseni jättänyt olen jättänyt syystä ja kasvotusten, joten se siitä. Tiedän omista existäni, että ne pojat kyllä porskuttaa ilman muakin, joten en kadu enkä jossittele, että mitähän olis tullut jos.
Mitä nyt oon naisia seurannut niin naisille exät on ihan paskoja joita haukutaan jälkeen päin ja se nykyinen poikaystävä on niin lutunen ja ihana kunnes siitä tulee exä ja se onkin ihan paska.
vekkuleita nuo naiset :D
Vanha sanontahan on että "joka menneitä muistelee, sitä tikulla silmään..." *nauraa*
Menneet on menneitä, ja rehellisyyden vuoksi sanottakoon että jokaisen suhteen eteen on tehty töitä ja annettu mahdollisuuksia. Sen jälkeen jos suhde on loppunut, se on todellakin loppunut siihen. Kaikki on yritetty ja tehty. Eikä ole tarvinnut jäädä katumaan sitä mitä sanoi tai jätti sanomatta, tai mitä teki liian vähän/paljon jne.
Mun nykyinen mies muistelee exiään lämmöllä, minä taas en yhtään omiani. Miksi pitäisi uhrata enää yhtään ajatusta niille junteille? Ne eivät myöskään soittele mulle niin kuin mieskaverini exät jotka uskollisesti jaksavat raportoida tekstarilla että on nähnyt meidät kaupungilla pussailemassa, kävelyllä jne.
Säälittävää touhua.
Minun exät sentäs tietää että paluuta ei ole. ;-)
Oma vika, mitäs päästivät hyvää lihaa karkuun! Se on mun nyt juuri niin kauan että kyllästyn.
Sitten pääsee vasta haahkat haaskalle :-)
Mitäs jos mies jättääkin yllättäin sinut ja unohtaa saman tien. ;)
Varo vaan! Seuraavan kerran kun näette hän sanoo sinulle suoraan ettei haluu enää seurustella. (piste)
Ei nähdä eikä varsinkaan kuulla susta enää koskaan... (tikulla silmään joka vanhoja muistelee;)
Tietysti haikailen. Tietysti ajattelen heitä.
Tietysti muistelen heitä. Päiväkirjani ovat täynnä juttuja heistä. He ovat osa minun historiaani...joitain muistelen hyvin pahalla, joitan pahalla, joitain hyvällä, joitain erittäin hyvällä.
En unohda koskaan ihmistä joka on päässyt minua lähelle, intiimiin suhteeseen.
Haluan säilyttää välittävät, kohteliaat välit exiini, elleivät he sitten ole tunnevammaisia, sellaisiakin on eteen sattunut. Heidätkin löytää päiväkirjoistani, ajattelen heitä toisinaan, mutta en anna heidän vaikuttaa elämääni enää yhtään mitenkään.
Siksi haluaisinkin tietää, minkälaisista miehistä pidät? Miten sinut isketään? Harrastatko irtoseksiä? Millaisissa paikoissa käyt? Osoitatko itse miehelle, että olet kiinnostunut, ja mies tulee sen jälkeen iskemään sinua? Vai valkkaatko niistä, jotka sinua yrittävät? Oletko suhteen alussa etäinen vai lämpiätkö nopeasti?
Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä profilointia varten. Minä nimittäin EN halua missään nimessä enää ikinä mihinkään tekemisiin sinunlaisesi naisen kanssa, ja jos vastaat minulle, niin voit ehkä välttää joutumasta tekemisiin tämän tunnevammaisen kanssa. Kumpikin voittaa, ajattele sitä.
En ymmärrä miten voit vihata minua, ihmistä jota et edes tunne. Hieman outoa.
Luuletko että VERTAAN uutta poikaystävääni edellisiin?
Millaisista miehistä pidän? Ihan tavallisista. Lämpeistä, itsenäisistä, huolehtivaisista, uskollisista, ei-pelimies tyyppisistä. Sellainen olen itsekin.
Voin tehdä itse aloitteen tai mies tekee, samapa tuo. Jos kiinnostava mies ei itse tule luokseni voin reilusti mennä juttelemaan hänelle.
En todellakaan osaa sanoa lämpenenkä nopeasti vai en. Voin harrastaa seksiä jo ekoilla treffeillä mutta en välttämättä anna miehen tulla asuntooni kovin pian. Haluan aluksi pitää tietyn etäisyyden, sehän on vain luonnollista.
Eikä tulollaankaan-kai.
Suhtaudun "jättämiini" miehiin ymmärtäväisesti, kyllähän se vituttaa kun toinen päättää, että nyt se on loppu.
Se oli sitä aikaa se ja päätökset tehtiin senaikaisen tietotaidon mukaan. En silti koskaan kadu päätöksiäni, sille ne oli oikeat juuri sillä hetkellä ja nykyhetkessä viihdyn oikein hyvin.
Jos en viihtyis, niin varmaan muistelisin ahkerammin menneitäkin ja kultaisin muistot niinku ihminen monesti tekee. Se vaan on nykyhetken tärvelemistä, jos elää kovin intensiivisesti menneessä.
ei kaduta
olen antanut hepulle popoa, niin eiköhän siihen ole ollut painava syykin. Silloin en ole enää jälkeenpäin haikaillut peräänkään.
Ensinnäkin, miehet eivät kutsu suhdetta suhteeksi - he viittaavat siihen esimerkiksi "Se olisi sitä aikaa kun Sanna ja minä kuljettiin yhdessä". Kun suhde loppuu, nainen itkee ja uikuttaa sydänsurujaan kaikille ystävilleen. Tämän jälkeen hän kirjoittaa runon "kaikki miehet ovat sikoja" ja sen jälkeen jatkaa elämäänsä.
Miehillä on hieman enemmän vaikeuksia. Kuuden kuukauden kuluttua suhteen loppumisesta mies soittaa humalassa ex-tytölleen kolmen aikaan aamuyöllä ja kertoo vihaavansa tätä ikuisesti, mutta olevansa kuitenkin valmis ottamaan tämän takaisin jos hän suostuu tiskaamaan kuuden kuukauden aikana kertyneen astiavuoren.