Olin eräänlaisessa suhteessa erään omanikäiseni, 22v miehen kanssa n vuoden. Vietimme viikonloput yhdessä, viikot tekstailimme ja soittelimme. Välillä oli pidempi taukoja ettemme olleet juuri muuta kuin kavereita (juttelimme jne) mutta koko tuona aikana oli olla vaikeaa huomaamatta sitä kuinka mies oli minusta kiinnostunut!
Syy miksei suhteestamme kehittynyt ikinä mitään vakavempaa oli se että suhteemme alussa en uskonut jutusta tulevan mitään, koska pelkäsin sitoutua paikkakuntalaiseeni mieheen. Olen pyöreä, kiusattu, ja pienehköllä paikkakunnallani kaikki tuntevat minut ulkonäöltäni ja haukkumanimiltäni. Harvempi ihminen tuntee paremmin...
Kun minä olisin ollut sitten valmis yrittämään suhdetta, uskoin siihen että mies olisi kuullut jo siinä vaiheessa kavereiltaan kaikki haukkumanimeni, muttei ilmeisesti välittänyt niistä pätkän vertaa... Mies halusikin pitää suhteemme samalla linjalla kuin aiemmin.
Tajusin kyllä hänen kavereidensa haukkuvan minua... ja se laittoi välillä koville myös "mieheni". Tiesin ja huomasin hänen käytöksestäänkin että joidenkin kavereidensa seurassa hän käyttäytyi toisin minua kohtaan kuin ollessamme kaksin. En halunnut hänelle häpeää...
Mutta jossain vaiheessa kun hän enemmän ja enemmän halusi salata juttuamme... Kiivastuin, hermostuin, tunsin itseni hyväksi käytetyksi... Haukuin häntä hyväksikäyttäjäksi ja kaikkea muuta :(
Sen jälkeen en ole saanut mieheltä anteeksi, hän ei halua puhua, eikä olla missään yhteyksissä... törmätessämme olen hänelle ilmaa. Jos yritän mennä juttelemaan normaalisti, hän vain pelleilee...
Tapahtuneesta on mennyt yli puolivuotta.
Nyt olen huomannut tämän jätkän olevan se pahin haukkuja! En usko hänen nimittelevän ulkonäöstäni, mutta olen huomannut hänen puhuvan kavereilleen tyyliin kuin hän olisi itse se joka on "keksinyt" minun olevan idiootti (tms). Hän yrittää olla se "pää" joka levittää kaikille sanaa minusta...
Miksi näin? Miksi mies ei vaan voi antaa olla?
Miksi hän ei voi myöntää rohkeasti yhdellekään meillä olleen mitää juttua?
Syy miksei suhteestamme kehittynyt ikinä mitään vakavempaa oli se että suhteemme alussa en uskonut jutusta tulevan mitään, koska pelkäsin sitoutua paikkakuntalaiseeni mieheen. Olen pyöreä, kiusattu, ja pienehköllä paikkakunnallani kaikki tuntevat minut ulkonäöltäni ja haukkumanimiltäni. Harvempi ihminen tuntee paremmin...
Kun minä olisin ollut sitten valmis yrittämään suhdetta, uskoin siihen että mies olisi kuullut jo siinä vaiheessa kavereiltaan kaikki haukkumanimeni, muttei ilmeisesti välittänyt niistä pätkän vertaa... Mies halusikin pitää suhteemme samalla linjalla kuin aiemmin.
Tajusin kyllä hänen kavereidensa haukkuvan minua... ja se laittoi välillä koville myös "mieheni". Tiesin ja huomasin hänen käytöksestäänkin että joidenkin kavereidensa seurassa hän käyttäytyi toisin minua kohtaan kuin ollessamme kaksin. En halunnut hänelle häpeää...
Mutta jossain vaiheessa kun hän enemmän ja enemmän halusi salata juttuamme... Kiivastuin, hermostuin, tunsin itseni hyväksi käytetyksi... Haukuin häntä hyväksikäyttäjäksi ja kaikkea muuta :(
Sen jälkeen en ole saanut mieheltä anteeksi, hän ei halua puhua, eikä olla missään yhteyksissä... törmätessämme olen hänelle ilmaa. Jos yritän mennä juttelemaan normaalisti, hän vain pelleilee...
Tapahtuneesta on mennyt yli puolivuotta.
Nyt olen huomannut tämän jätkän olevan se pahin haukkuja! En usko hänen nimittelevän ulkonäöstäni, mutta olen huomannut hänen puhuvan kavereilleen tyyliin kuin hän olisi itse se joka on "keksinyt" minun olevan idiootti (tms). Hän yrittää olla se "pää" joka levittää kaikille sanaa minusta...
Miksi näin? Miksi mies ei vaan voi antaa olla?
Miksi hän ei voi myöntää rohkeasti yhdellekään meillä olleen mitää juttua?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Haukuit häntä hyväksikäyttäjäksi. Se jos mikä loukkaa jos kaveri on aidosti pitänytkin sinusta. Kysymys on siis siitä, että tämän episodin jälkeen hän päätti ettei enää halua jatkaa kanssasi. Sait siis kenkää. Ja nyt sitten kun aikaa on kulunu, hän on päässyt jaloilleen ja pystyy naureskelemaan jo asialla. Sinä puolestasi voisit nyt myös tehdä samoin. Naureskelu ja paskan puhuminen kyllä loppuu kun tunteet tasaantuu, mutta loukkaus on ollut ilmeisen syvälle osunut, joten...
Tiedän :(
Monesti silloin luulin ettei hän oikeasti välittäsi minusta, mutta nyt tämän puolen vuoden aikana olen todella tajunnut miten hän käyttäytyy kun EI OLE kiinnostunut!
Naureskelemaan? Todistelemalla kavereilleen sitä mikä idiootti olen? Sitä kuinka hän pitää minua maailman kamalimpana akkana. Hän käyttäytyy ja esittäytyy kavereilleen aivan kuin hän olisi se joka on "keksinyt" mikä minä oikeasti olen! Hänen kaverinsa haukkuivat minua hänelle aiemmin, ja yrittivät käännyttää hänet minua vastaan, nyt hän "käännyttää" näitä samoja kavereitaan minua vastaan!
Voinko koskaan saada anteeksi :(
Vikaa hänessä, koska alunperin pelkäsi muiden mielipiteitä siitä että olette yhdessä.
Vikaa sinussa, koska todella ilmeisesti loukkasit hänen tunteitaan, vaikkakin syystä kyllä hermostuit.
Minusta tuntuu että tuo loukkauksesi vain antoi hänelle tekosyyn lopettaa tämän 'hävettävän', syystä tai toisesta, tytön kanssa hengailun. Mutta koska kommenttisi kuitenkin sattui, hän sitten maksaa takaisin noin.
Parempi unohtaa hänet, ja vaihtaa paikkakuntaa jonnekin missä sinulla ei ole tällaista historiaa taakkanasi?
Tässä pitkän ajan saatossa olen yhden jos toisen kerran miettinyt ja pyöritellyt mielessäni asiaa, häntä, hänen käytöstään, omia tekojani, sanojani...
Todella usein olen tullut siihen tulokseen että hänen kaverinsa tämän pilalle menneen suhteen takana ovat, enemmän tai vähemmän...
Enkä itsekään ole keksinyt muuta ratkaisua kuin tuon juuri minkä mainitsit, että hän käyttää tekosyynä suuttumistaan päästä minusta eroon, vaikka oikeasti on kyse aivan muusta...
Välillä tuntuu että hän on jo unohtanut sen mikä häntä alunperin vaivasi, ajan myötä hän on vain alkanut nälvimään enemmän ja enemmän. Ikäänkuin eläisi jossain paineessa ja jännityksessä.
Olen yrittänyt hänelle olla mukava, avoin, en päällekäyvä...Mutta hän torjuu kaikentuon vain tylyillä kommenteillaan. Ehkä vain odotan ja uskon että hän "väsyy ja luovuttaa" ja pystyy puhumaan minulle.
En tiedä kuinka saisin hänet avautumaan parhaiten?
Olen kyllä vaihtamassa paikkakuntaani töiden takia. Se paikkakunta vain sattuu olemaan sama kuin missä "mieheni" opiskelee :s Tosin sen verran suuri että en usko että sattumalta törmäämme ikinä!
Olen miettinyt sitäkin että antaisiko tuo toinen paikkakunta minulle ja tälle miehelle toisen mahdollisuuden? Ilman hänen kavereitaan ja ilman ympäristön aiheuttamia paineita... aloittaa kaiken, aivan kaiken alusta!
Jos luin viestisi oikein ja ymmärsin sen niin sanoisin et unohda tuollainen ukkeli.
Hän käytti sinua hyväksi ja jos näin ei ollut niin hän valitsi mielummin ystäviensä näkökannan ku omat tunteensa. Hän ei ollut suhteen jatkumiseen kykenevä.
Muutenkin antaisin sinulle sellaisen vinkin et karista harteiltasi nuo kaikki haukkumiset ja nimityksest mitä sinä olet kuullut et kuitenkaan ole niiden arvoinen vaan ne kuuluisi niille haukkujille. He ovat niitä surkeita ihmisiä ja ongelma tapauksia jotka eivät osaa toisesta hakea mitään hyvää. Älä välitä lainkaan siitä mitä ympärilläsi on tapahtunut vaan elä omaa elämääsi eteenpäin ja uskon et jossain kohtaa törmäät siihen mieheen jolle eivät mitkään haukkumiset merkitse mitään
Olen itse kokenut saman asian joskus nuoruudessani ja ottanut vaan itselleni opiksi asiasta. Haukkujat ovat niitä selkärangattomia ihmisiä.