Kysymykset on tarkoitettu teille, joille on määrätty bentsolääkkeitä (xanor, diapam, opamox, jne.) paniikkiin tai ahdistukseen.
1. Ehdotettiinko teille minkäänlaista psykoterapiaa, ja jos ehdotettiin, menittekö sinne?
2. Määrättiinkö teille bentsojen lisäksi muita lääkkeitä?
3. Saitteko lääkkeet yleislääkäriltä, vai "pöpilän" psykiatrilta. Jos saitte psykiatrilta, määrättiinkö teidät sinne yleislääkärin kautta?
Kysyn siksi, koska nykyään olen saanut kuulla lääkärien vapaamielisestä bentsojen määräämisestä. Tapauksia, joissa potilas on mennyt terveyskeskuksen lääkärille sanomaan, että nyt ahdistaa ja tämän jälkeen saanut reseptin isoon pakkaukseen bentsoja.
1. Ehdotettiinko teille minkäänlaista psykoterapiaa, ja jos ehdotettiin, menittekö sinne?
2. Määrättiinkö teille bentsojen lisäksi muita lääkkeitä?
3. Saitteko lääkkeet yleislääkäriltä, vai "pöpilän" psykiatrilta. Jos saitte psykiatrilta, määrättiinkö teidät sinne yleislääkärin kautta?
Kysyn siksi, koska nykyään olen saanut kuulla lääkärien vapaamielisestä bentsojen määräämisestä. Tapauksia, joissa potilas on mennyt terveyskeskuksen lääkärille sanomaan, että nyt ahdistaa ja tämän jälkeen saanut reseptin isoon pakkaukseen bentsoja.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Käydäkseni nuo kysymykset kohdittain läpi, niin katson asiakseni esittää seuraavaa:
esikysymys: käytän oxepam citalopraami
1) EI, kerrottiin ettei määrärahat riitä nyt tällähetkellä.
2) kyllä, eli nuo SSRI-lääkkeet todeten, että kestää aikansa ennen kuin ne alkaa vaikuttaa
3) aineet kirjoitti ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön lääkäri (rovaniemellä), joka sittemmin rutiininomaisesti uusi pamireseptin lisäten annosta,
eli vastaus tuohon viimeiseen kysymykseesi on, että olen viimeiset 10 vuotta, eli keväästä 1995 ollut oxepamien orja (saatana kun en tajunnut silloin mitä mahdollisuuksia on) vaikka hakeuduin YTHS:n lääkärille saadakseni apua psyykkisiin ongelmiini, jotka itse hyvin tiedostin. Ongelmat liittyivät yleiseen jännittyneisyyteen ja ahdistuneisuuteen jotka haittasivat opiskeluani tai pikemminkin kykyäni osallistua opetustapahtumaan. Kun kävin myöhemmin (vastaanottoajat olivat lähinnä sanunnaisia ja riippuen Oululaisesta keikkalääkäristä joka sattui kulloinkin olemaan vuorossa) uudelleen vastaanotolla, niin määrättiin vain suurempia annoksia pameja.
Nimim. Pottuuntunut kaikkiin legureihin.
Itsehän niitä pameja syöt, vai käykö se lekuri tunkemassa ne suuhun? Kaikki on omasta tahdosta kiinni.Jos oikeesti haluat ne lopettaa, niin vähennät pikkuhiljaa ja lopetat.Ei ole lääkärin vika jos et halua syödä lääkkeitä ja silti syöt. Eikä se jos et ota selvää, mitä suuhusi laitat, yksinkertaisesti vaikka kysymällä. Lääkäri on tehnyt vain työnsä. Miksi edes menit sinne? Viet uskottavuutta potilailta, jotka oikeasti tarvitsevat lääkitystä, tuolla turhalla ruikutuksella.
Typeryyttä oli kirjoituksessasi paljon ja siitä paistoi täysin se ettet ollut ymmärtänyt lainkaan edellisen kirjoittajan asiaa.
Käytössäni oli jo aiemmin Paroxetin ja tarvittaessa Oxamin. Lääkäri vaihtoi lääkkeeni, koska en ole depressiivinen. Tarkoitus oli saada minut nukkumaan yöt. Eli siis 10 päivässä Paroxetin "alas" ja Miaxan tilalle ja lopetusoireita helpottamaan Xanor 50mgx2.
Tässä vastaukset:
1. Ei ehdotettu. Olin lääkärin (uusi minulle) luona 1/2 tuntia, jonka aikana hän teki diagnoosin kysymyksellä: "millainen lapsuus sinulla oli"? (Olin niin äimänä, että vastasin...) Ja sitten reseptit kouraan...
2. Miaxan 30mg ja nosto 60mg:aan myöhemmin.
3. Mielenterveystoimiston ylilääkäriltä.
(taisi olla aineissa itsekin)
Kävin eilen MTT:ssa näyttäytymässä. Kuukausi sitten alkoi tämä lääkevaihto. Kysyin terapeutilta (ei tämä sama lääkäri siis), että minkäköhän takia minusta tehdään bentso-riippuvainen? Vastaus: "Xanor auttaa kestämään Paroxetinin lopetusoireet" (huimaus ja "sähköiskut").
Olen jutellut monen kanssa, ja he sanovat, että Xanorista saa samanlaiset oireet, jos yrittää lopettaa sen. Siis koukusta koukkuun!! En ymmärrä!!
Kysyin myös ylilääkäriltä, mitä tapahtuu jos juon sixpäkin ja otan sen ilta-Xanorin. Vastaus: "tulee humalaan" (ja naurua päälle).
Jos en olisi ns. vanha konkari näissä kuvioissa, olisin varmasti kohta sekakäyttäjä!!!!
EDESVASTUUTONTA!
Nyt pari päivää ilman mitään lääkkeitä, ei ainakaan vielä mitään muutosta olossa. Ensi viikolla soittaa toinen lääkäri, katotaan mitä koukkuja se ehdottaa.. ;D
Ongelma siis unettomuuden kautta tuleva ahdistus ja vitutus. Paniikkihäiriö ollut 20 v. Vuosia oireettomana, nyt n. 3 vuotta ajoittaisia, lähinnä yökohtauksia. Päivällä lieviä, jotka saan hallintaan vielä.
Olen käyttäny Xanoria 10vuotta, liian pienellä annoksella minkä takia olen joutunu usein avittamaan vaikutusta viinalla, esim lähtiessäni jonnekkin matkalle.
Kokemukseni mukaan lääkärit nimenomaan Suomessa EI määrää helposti bentsoja, ei varsinkaan Xanoria mikä on älytöntä koska se on ehdottomasti paras lääke ahdistukseen ja akuuttiin paniikkikohtaukseen. SSRI-lääkkeet on p-seestämonessakin mielessä, niiden vaikutusta saa odottaa viikkoja ja kun ne alkaa vaikuttaa, niin huomaankin jo olevansi latteatunteinen. Nytkään en esim kovin helposti itke, enkä ole kovin tunteellinen, nauran kyllä paljon.Jos alkaisin noita SSRI-lääkkeitä syömään pelkään että naurukin kuolisi ja kaikki muu herkkyys joka on minulle tärkeetä; olen luovien hararastusten ihminen, tarvitsen inspiraatiota, tarvitsen myös rakkautta.
Lääkärit ei oo edesvastuuttomia, vaan määrää bentsoja ihan asiallisesti. Pillereiden väärinkäyttö ja lääkärin kusetus ei onnistus kovin helposti.
Alkuperäiselle kysyjälle sanoisin että se nyt on ihan samantekevää onko sen alkuperäsen respan kuka kirjottanu.
Psykoterapiaa mulle suositeltiin, ja menin siihen leikkiin mukaan. Eipä ois pitäny; ne luupäät mursi mun identiteettini sillon 17 vuotta sitte sellaseen kuntoon et osan elämästäni onnistu pilaamaan, sillon -80-luvulla "jollon joka neljäs suomalainen hyötyis psykoterapiasta" kuten silloin medioissa mainostettiin.
Lähinnä sanoisin että joka neljäs suomalainen oli niin fiksu ettei menny mihkään terapiaan alistumaan kaiken maailman junttipsykiatrin ja nuorten elämää ymmärtämättömien psyk.sair.hoitajien moralisoinneista ja mustavalkosesta ajattelusta.
Xanor on ollu hyvä lääke, suoranainen siunaus mulle. Saisinpa sitä vaan lekurilta riittävästi (2 x 0,5 mg päivässä ei riitä). Joudun siis välillä kärsimään pienistä viekkareista. Ja kyllä, Xanorin vierotusoireet on kovat, jopa pahemmat ku pollen,nekin on koettu ja siedettävästi meni viikko-pari, ensiks hirveetä,sit helpotti, motivaatio oli kova. Tosin jos sitäkin ainetta sais vaikka apteekista,voisin vielä vaikka käyttääkin.
Miks tosta lääkekoukusta aina vaahdotaan?Mitä veen välii sillä on jos jostakin riippuvainen? Kylhän niit pillereit pystytään tekee lääketehtaassa lisää, halpojakin ne on eikä pahempii sivuvaikutuksii. Eikä sitä tolee tartte nostaa, käyttää vaan päivittäin vakioannoksensa.
Aamen, halleluujaa!
1) aloitin samalla terapian (yksityisellä)
2) SSR-lääke, omalla kohdallani Cipralex
3) Varasin itse ajan yksityiselle psykiatrille.
sain xanoria ja seroxsat mielialalääkettä masennuksen ja paniikkihäiriöihin,10vuotta sitten ,omalta psygiatriltani,vuoden ajan kävin terpiassa.ja vieläkin näytillä tarpeen vaatiessa,mutta onneksi olen niistä parantunut ja nyt ovat vain estolääkkeenä pitämässä pois paniikit, ja elän hyvin sosiaalista elämää jota ilman terpiaa ja lääkkeitä en olisi pystynyt,
Lääkitys,mut nyt aloitan xanorin 0.5mg aamuisin.Aiheuttaako se riippuvuutta?on hirveen jännittynyt olo,auttaako siihen?väsyttääkö?
sehän on bentzo ja kaikki bentzot aiheuttavat enempi vähempi riippuvuutta.
Alpratsolam ei väsytä samalla tapaa kuin esim. Diapam,Oxepam jne.
..miten asia sinua liikuttaa? Ei kai ole sinun asiasi määrätä, kuka syö näitä niin parjattuja ja asiasta tietämättömien kammoksumia, mutta oikeissa, keskivaikeissa ja vaikeissa ahdistustiloissa ja paniikkihäiriössä erittäin tehokkaaksi havaittuja, bentsodiatsepiineja, jotta pystyisi elämään edes jollakin tavalla normaalia elämää. Mikä on "vapaa-mielistä" lääkkeiden määräämistä?! Onko se sinulta pois, jos joku saa edes jollain tavalla tasapainoa elämään? Vai elätteletkö jotain hullua kuvitelmaa maailman parantumisesta ja lääkkeiden käytön vähentymisestä sillä tavalla, että lääkärit määräisivät vähemmän lääkkeitä? Ajatteletko todellakin niin naiivisti, että kuvitelet lääkkeiden syömisen johtuvan jostain lääkärin allekirjoittamasta paperinpalasta? Siis, että näitä lääkkeitä syötäisiin sen takia, että lääkäri määrää. Eiköhän niitä syödä ihan oikeisiin vaivoihin, ja pahoihin sellaisiin. Paniikkikohtaukset ja ahdistuneisuushäiriö ovat nyky-yhteiskunnan sivutuote ja henkinen syöpä, mikä pahimmillaan johtaa kuolemaan eli itsemurhaan.Kumman valitsisit, elämän ja bentsoriippuvuuden (lääkkeet pystyy kyllä lopettamaan sitten, kun on oikea aika ja haluaa ne todellakin lopettaa eikä tarvitse niitä enää), vai partaterän ja kylpyammeen tai köyden tai heroiiniriippuvuuden tai alkoholisoitumisen..Todellakin; MIETI! Ajattele aivoillasi, jos sellaiset kerran omaat.Tosi on, että et voi edes pahimmissa painajaisissa kuvitella etkä tietää millaista on PANIIKKIHÄIRIÖN KANSSA ELÄMINEN. Sillä silloin et tuollaisia kyselisi.Toivon vain ja hartaasti sen teenkin, ettet omassa elämässäsi pysty millään tavalla vaikuttamaan toisten ihmisten lääkkeenkäyttöön, lapsellinen maailman parantaja-omatunto tässä raadollisessa tosi maailmassa ei varmaankaan ymmärtäisi tehneensä mitään väärää saati PAHAA, vaikka löytäisi parhaan ystävänsä hirrestä. Xanor ja Alprox ovat ensimmäisiä Suomessa markkinoille tulleita paniikkihäiriöön tarkoitettuja lääkkeitä, bentsoja kyllä, ja näin ollen sivuvaikutukset ja pitkäaikaisen käytön haitat tiedetään. Toisin, kuin näillä mielettömiä summia maksavilla serotoniinin takaisinottajilla, mielialalääkkeillä, joiden mainoslauseena on ei aiheuta riippuvuutta, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Terapiaa ehdotetaan aina, eli siis erikoissairaanhoitajan kanssa juttelua. Tosin jos todella on kiinnostunut terapiasta hoitomuotona se varmasti toimii ja löytääkin toimivan terapiamallin, varsinkin jos on rahaa. Mutta yksistään se ei toimi koskaan, pahentaa mieluuminkin. Jotta pystyy ajattelemaan, käsittelemään asioita ja tarvittaessa unohtamaankin, täytyy pystyä ensin rauhoittumaan, mikä ei edellä mainitussa tilassa onnistu ilman lääkitystä. Paniikkikohtaukset ja ahdistuneisuus johtavat hoitamattomina noidankehään joka vie vääjäämättä hulluuteen, psykoosiin.
Mikä on pöpilä? Oletko sieltä kotoisin, vai mitä..en nyt oikein ymmärtänyt. Tynnyrissä kasvanut kuitenkin, epäilemättä. Yleisen sairaanhoidon piiriin kuuluvalle psykiatrille saa odottaa kuukausia pahimmillaan, joten varmaankin on ihan järkevää ja oikein, että myös yleislääkäri on kyllin pätevä kirjoittamaan reseptin. Psykiatrille täytyy silti mielellään varata myös aika ja lääkärit sitä yleensä aina myös kehottavat tekemään. Tietysti taas eri asia jos on rahaa.
Miksi mielestäsi on vapaamielistä määrätä rauhottavia potilaalle, jolla on ahdistusta. Toivon, että ajattelet asiaa. Siis AJATTELET.Onko ahdistus kenties niin vähäpätöinen asia mielestäsi, ettei siihen tarvita lääkkeitä? Entäs jos sattuukin omalle kohdallesi? Onko käväissyt mielessä? Tälläiset häiriöt ovat kylläkin riippuvaisia ajattelusta. Iso pakkaus, pieni pakkaus..isot aivot, pienet aivot.Ja sitten vielä kysymys, mitä kenellekään kuuluu toisten ihmisten asiointi lääkärissä, reseptit ja lääkkeiden syönti. Jos yrität tämän yhdistää huumeongelmaan, niin kerrotaanpa sekin, että ihmisellä on luonnostaan itsesuojeluvaisto ja lääkkeet hommataan kyllä. Jos ei lääkäristä niin sitten muualta. Sillä tavalla nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa. Tosin uskaltaisin väittää, että amfetamiini mistä tahansa hankittuna on pahempi vaihtoehto, kuin muutama Xanor päivässä lääkärin määräämänä. Tai kiljun juominen aamusta iltaan. Olen tosin törmännyt lääkäriin, joka käski hakea lääkkeet muualta, mutta tämä tohtori ei myöskään huomannut kallonmurtumia otsassa ja murskautunutta poskipäätä, eli löytyyhän niitä lääkäreitäkin joka lähtöön.Mielentilan häiriöt ovat sairauksia siinä missä muutkin,ihmetyttää vähättelevä asenteesi. Täytyykö kaiken aina sattua itselle ennen, kuin ymmärtää miltä toisista tuntuu? Missä on empatiakyky? Ja en sitten ole mikään kävelevä kemikaali, vaikka mielestäni on parempi, että lääkäri määrää eikä itse.Toivottavasti tajusit edes jotain.
täyttä asiaa,harvemmin saa täältä asiallisia vastauksia,asia on juuri noin kuin kirjoitit!1
Ymmärsit kysymyksieni tarkoitusperän vallan väärin.
"Miksi mielestäsi on vapaamielistä määrätä rauhottavia potilaalle, jolla on ahdistusta."
Nimenomaanhan tässä "vapaamielisessä" lääkkeiden määräyksessä ongelma on se, että ne, joilla on paniikkia ja ahdistusta, eivät pääse hoitoon, vaan saavat reseptin diapamiin tai xanoriin, ja sitten kiitos ja näkemiin. Ei hoitoa, ei kyselyä voinnista, ei tarjota terapiaa... ei mitään. Resepti lääkkeisiin, ja paniikkihäiriöisen vaivoja ei edes viitsitä kuunnella, kun on niin kiire.
Ja edellä mainittu tilanne on tietysti rauhoittavien lääkkeiden "viihdekäyttäjille" optimi. Voi käytännössä marssia lääkärille ja käskeä määräämään xanoria tai diapamia.
Olen kuullut, että tälläiseksi olisi mennyt. Siksi tiedustelin, niiltä, joille näitä on määrätty, että onko asia tosiaan noin.
"Mitä asia sinua liikuttaa, mitä se sinulle kuuluu...."
Yhteiskunnan sosiaali- ja terveystoimen menettelytavat ovat meidän kaikkien yhteisiä asioita. Jos kohdalleni sattuu joskus vaikkapa Burnout, joka onkin ollut lähellä, olisi kiva saada tietää, mitä on edessä. Eli mielenkiinnosta kysyin.
"pöpilä" on lempinimi sairaalajärjestelmän psykiatrian osastolle. Muita nimiä ovat "hullujenhuone", "tempputalo", "ässöödee". Rakkaalla lapsella on monta nimeä =)
"...niin parjattuja ja asiasta tietämättömien kammoksumia, mutta oikeissa, keskivaikeissa ja vaikeissa ahdistustiloissa ja paniikkihäiriössä erittäin tehokkaaksi havaittuja, bentsodiatsepiineja, jotta pystyisi elämään edes jollakin tavalla normaalia elämää."
Tässä kohtaa voin tunnustaa rikkoneeni lakia. Vuosia sitten olin äärimmäisen stressaantunut hermoraunio, teki mieli itkeä, johtuen silloin vallinneista vaikeista työoloistani, ja työuupumus ja epävarmuus tulevaisuudesta sai minut repimään hiuksia päästä. Eräs tuttavani, jolle oli määrätty 2 milligrammaisia xanoreita, antoi minulle yhden sellaisen, ja minä söin sen. Kaikki paha olo katosi, "vanne" lähti pään ympäriltä, ja koko olotila normalisoitui.
Molemmat rikoimme lakia, mutta rikos on jo vanhentunut. Pointti on kuitenkin se, että tiedän ainakin sen, miten Xanor vaikuttaa. En siis mielestäni lukeudu näihin lääkkeiden kammoksujiin.
Ja muuten hra/rva One, luettuani jyrkkäsävyisen viestisi, en epäile yhtään, että sinulle olisi määrtty lääkkeitä tarpeettomasti. Jos olit ottanut Xanorin tuota kirjoittaessasi, minun mielestäsi nykyinen annoksesi pitäisi tuplata. (Tämä oli sitten huumoria, älä sen vuoksi ainakaan ala itseäsi viiltämään, tässä kohtaa kuuluu sitten hymyillä :D)
vaikka olen kärsinyt unettomuudesta kohta 2 vuotta paniikkihäiriöistä 5 vuotta ja masennuksestakin vuosien varrella,lääkärini ei määrää minulle mitään apuja.eikä laita lähetettä mtt:hen..ei anna lääkitystä ei mitään,vähättelee asiaa vain..sellaisia lääkäreitä jyväskylässä riittää,vaikka niitäkin olisi ketkä helposti niit bentzoja määrääkin....et joudun hommaan lääkityksen ite muualta.