Ajattelinpa kysäistä muilta kaksilahkeisilta tätä miettimääni pientä asiaa, että mitä olisitte tehneet tässä tilanteessa?
Minulla oli syntymäpäivä jonkin aikaa sitten ja päivä sattui perjantaille. Mies kysyi aikaisemmin, mitä toivon lahjaksi, mutta mielestäni en tarvi yhtään mitään. Aikansa kyseltyään sanoin, että ihana lahja olisi sellainen, että saisin nukkua yhden täyden yön ja aamulla saisin nousta valmiiseen aamiaispöytään, jossa lapset ja isäntä olisivat hyväntuulisina. Mies on siis töissä, minä vielä hoitovapaalla, nuorin 1-vuotias joka joskus öisin valvottaa ja vanhempi lapsi eskarissa. Synttäriä edeltävänä päivänä mies kysyi taas lahjatoivetta. Annoin saman vastauksen ja lisäsin vaihtoehdoksi, että jos lapset saisi perjantaiksi mummolaan ja järkkäämme kynttiläillallisen kahdestaan. Vaihtoehtona käy myös pari lasia viiniä ja hyvä elokuva sohvalla kuherrellen, kun lapset ovat menneet nukkumaan eikä mummoakaan näin tarvitse vaivata.
Tuli perjantai, aamusuukkoa antaessaan mies toivotti hyvää syntymäpäivää ja töistä tullessaan toi pullon viiniä. Viini jäi juomatta, kun miehen piti ajoissa päästä nukkumaan seuraavan aamun aikaisen ylösnousun vuoksi. Aamulla mies lähti harrastuksiinsa (ns.puolipakollinen meno) koko päiväksi ja tuli illalla myöhään kotiin - saunaan - ja nukkumaan. Näin se viikonloppu sitten meni.
En haluaisi narista ja vaatia, mutta jäi vähän synkkä mieli, kun miehelle yhteisen ajan järjestäminen ei näköjään ole yhtään niin tärkeää kuin meille naisille, vai? Mielestäni en liikoja vaatinut, vaikka miehen mielestä jokin materialahja olisi varmasti ollut helpompi toteuttaa. Päivät pyörivät miehellä työn merkeissä ja minulla kotia lapsia hoitaessa, joten pieni hetki kahdestaan toisen merkkipäivänä ja tietäen toisen sitä haluavan, ei luulisi olevan noin hankalaa.
Enpä ole asiasta viitsinyt vihoitella, mutta ihan pienesti tuli mieleen, olisiko joku ihannemies maailmassa hoitanut tilanteen toisin.
Minulla oli syntymäpäivä jonkin aikaa sitten ja päivä sattui perjantaille. Mies kysyi aikaisemmin, mitä toivon lahjaksi, mutta mielestäni en tarvi yhtään mitään. Aikansa kyseltyään sanoin, että ihana lahja olisi sellainen, että saisin nukkua yhden täyden yön ja aamulla saisin nousta valmiiseen aamiaispöytään, jossa lapset ja isäntä olisivat hyväntuulisina. Mies on siis töissä, minä vielä hoitovapaalla, nuorin 1-vuotias joka joskus öisin valvottaa ja vanhempi lapsi eskarissa. Synttäriä edeltävänä päivänä mies kysyi taas lahjatoivetta. Annoin saman vastauksen ja lisäsin vaihtoehdoksi, että jos lapset saisi perjantaiksi mummolaan ja järkkäämme kynttiläillallisen kahdestaan. Vaihtoehtona käy myös pari lasia viiniä ja hyvä elokuva sohvalla kuherrellen, kun lapset ovat menneet nukkumaan eikä mummoakaan näin tarvitse vaivata.
Tuli perjantai, aamusuukkoa antaessaan mies toivotti hyvää syntymäpäivää ja töistä tullessaan toi pullon viiniä. Viini jäi juomatta, kun miehen piti ajoissa päästä nukkumaan seuraavan aamun aikaisen ylösnousun vuoksi. Aamulla mies lähti harrastuksiinsa (ns.puolipakollinen meno) koko päiväksi ja tuli illalla myöhään kotiin - saunaan - ja nukkumaan. Näin se viikonloppu sitten meni.
En haluaisi narista ja vaatia, mutta jäi vähän synkkä mieli, kun miehelle yhteisen ajan järjestäminen ei näköjään ole yhtään niin tärkeää kuin meille naisille, vai? Mielestäni en liikoja vaatinut, vaikka miehen mielestä jokin materialahja olisi varmasti ollut helpompi toteuttaa. Päivät pyörivät miehellä työn merkeissä ja minulla kotia lapsia hoitaessa, joten pieni hetki kahdestaan toisen merkkipäivänä ja tietäen toisen sitä haluavan, ei luulisi olevan noin hankalaa.
Enpä ole asiasta viitsinyt vihoitella, mutta ihan pienesti tuli mieleen, olisiko joku ihannemies maailmassa hoitanut tilanteen toisin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei siihen ihannemiestä olisi tarvittu, vaan joku joka selvien vihjeidesi jälkeen olisi valinnut nähdä hiukan vaivaa päivän verran sinun vuoksesi. Mutta kai yhden viinipullon ostaminen oli hänelle helpompaa, ja tuli vähemmän menojen tielle.
Ärsyttävää käytöstä. Ymmärrän että on kiireitä, mutta jos ne eivät ole elintärkeitä, kyllä niitä voisi järjestellä ympäriinsä yhdeksi päiväksi.
Sinun miehesi sentään toivotti hyvää syntymäpäivää sinulle.
Itse haluaisin vain onnen toivotuksen edes tekstarilla tai suullisesti, muuta minun mieheni ei toivottanut millään lailla päivääni..
niin tekee anoppinikin poikaansa kohtaan.
ei omena kauas puusta putoa.
Alkuperäinen kirjoittaja pyysi MIESTEN kommentteja viestiinsä, vai..?
yhteinen aika ei ole oikeastaan lahja sanan perinteisessä mielessä. Ja kyllä varmaan sen järjestäminen olisi vaatinut vaivaa. Etenkin kun siellä on varmaan ollut aamulla lähtö hirvimetsälle. (On muuten oikeasti sitovaa hommaa)
Mutta kieltämättä vähän typerästi toimittu. Ellei sitten miehesi tiedä että et kuitenkaan saa nukuttua hyvin ja pitkään.
Itse toivoisin hoitaneeni tilanteen kutakuinki näin. Leffa videovuokraamosta, viini viileään mutta piiloon. Olisin luvannut nukuttaa lapset ja antaa sinun nukkua hyvin ja pitkään. (toivottavasti muksut olis nukahtanu ajoissa) Sit laittanu viinin valmiiksi ja leffan pyörimään ja herättänyt sinut pyjamabileisiin....
Aamulla olisin voinu järkätä aamupalan valmiiksi ja jättäny vielä kortin. pöydälle, mut siitä huolimatta olis se puolipakollinen meno vieny mennessään....
Ei välttämättä kaikista hienointa herätä väsyneenä koska muksut on nukkunu hyvin ja nousevat ajoissa, mut olis kai se ollu tyhjää parempi.
Been there done that, olen itse tehnyt saman mokan useammankin kerran. Että jos se yhtään lohduttaa niin ei miehesi ole tuossa suhteessa ainutlaatuisen huono. Hyvä ettet tuosta ole vihoitellut mutta taitaa asia edelleen rassata...
Älä jätä hommaa painamaan mieltäsi, järkätkää se kahdenkeskinen ilta heti kun mahdollista. Jollei miehesi tunnu saavan aikaiseksi niin järjestä asia itse: kaiken järjen mukaan tuo on kuitenkin palkitsevaa molemmille. Samalla voi ystävällisesti (sic) vihjaista että katsos nyt miten mukavaa on olla ihan kahdestaan ja että tällaista syntymäpäivälahjaa kaipasit.
Nev