Seurustelin 6-vuotta yhden naisen kanssa. Se on pitkä aika. Tuntuu lähes ikuisuudelta. Viisi päivää sitten meidän tiemme erosivat. Elimme etäsuhteessa eli olimme paljon erossa. Hänen opiskeli ja minä tein töitä eri kaupungeissa. Haaveilimme usein yhteisestä asunnosta ja lapsista.
Naisen mukaan hänen rakkautensa ei ole sammunut mutta ei ole enää samanlaista kuin ennen. Erosimme sulassa sovussa eikä suhteeseen kuulunut alkoholia eikä mitään muitakaan ongelmia... Ainoastaan rakkauden valo oli sammunut...
Olin valmis muuttamaan hänen asuinkaupunkiin mutta sekään ei enää auttanut. Rakastan häntä niin paljon ja ikävä kalvaa minua niin että välillä tuntuu että tulen hulluksi. Koko ajan tekee mieli soittaa hänelle ja kysyä jos voitaisiin nähdä. Saisi edes vähän aikaa halata ja saada hetkellisesti saada pahan olon pois. En ole syönyt mitään näinä päivinä, en nukkunut, töistä ei tule mitään. Ajatukset pyörivät vain hänessä...
Voiko tästä selvitä? jos edes joku voisi auttaa...
Naisen mukaan hänen rakkautensa ei ole sammunut mutta ei ole enää samanlaista kuin ennen. Erosimme sulassa sovussa eikä suhteeseen kuulunut alkoholia eikä mitään muitakaan ongelmia... Ainoastaan rakkauden valo oli sammunut...
Olin valmis muuttamaan hänen asuinkaupunkiin mutta sekään ei enää auttanut. Rakastan häntä niin paljon ja ikävä kalvaa minua niin että välillä tuntuu että tulen hulluksi. Koko ajan tekee mieli soittaa hänelle ja kysyä jos voitaisiin nähdä. Saisi edes vähän aikaa halata ja saada hetkellisesti saada pahan olon pois. En ole syönyt mitään näinä päivinä, en nukkunut, töistä ei tule mitään. Ajatukset pyörivät vain hänessä...
Voiko tästä selvitä? jos edes joku voisi auttaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
vaikka nyt tuntuu pahalta ja oikeastaan pitääkin tuntua näin käyt läpi menetystä.Pakota itsesi välillä tekemään jotain jossa et koko ajan kaipaa entistä.Liikunta auttaa vaikka onkin vanha fraasi ja ajattele miten muillakin on samoja kohtaloita.Eli netistähän löytyy näitä saman kokeneita ja vois olla hyvä vaikka kirjotella jonkun kanssa.Kuitenkin Sinä itse olet lopulta tärkein ja jos roikut edellisessä hän varmasti haluaa etääntyä enempi sillä kukaan ei halua lopulta ottaa vastuuta toisen elämästä.Seiso omilla jaloilla ja siinä menee kyllä aikaa mutta onnistut varmasti.Olen kokenut samaa ja selvinnyt eli ota vaikka hetki kerrallaan ja syö mistä pidät ja tee vain sitä mikä nyt tuntuu parhaalle.Ennenkaikkea ajattele itseäsi!Voimia ja varmasti selviät!
Kyllä siitä selviää niinku kaikesta elämässä kun ei anna periks eikä tule hulluks.
En lähtis tapailemaan naista enää kun kerran erottu on, se ei nimittäin ainakaan paranna sun oloasi - eikä hänenkään.
Päätös on tehty joten surkaa se rauhassa ohi, olkaa erossa ja eläkää sitä omaa elämäänne, täyttäkää se uudella tekemisellä ja olemisella ja itse löydetyillä harrastuksilla yms.
Kun pahimman tunnehelvetti on laantunut ja elämä uusilla urilla, sanotaan vaikka vuoden päästä, jos sitten tekee yhä mieli muuttaa yhteen niin se on sitten jo toinen juttu ja rakkauden lamppukin taas uudelleen syttynyt.
Liian aikaisin takas yhteen meneminen ei muuta mitään, sitä vaan pakenee pahaa oloaan takaisin yhteen ja sama vanha toistuu uudelleen.
ite sanoisin että anna tapaukselle aikaa reilusti ja kato sen jälkeen miltä tuntuu, mut on samaa mieltä ton näkemisen kanssa, väkisin kaveeraaminen ja "kivun" lievitys näkemisellä aiheuttaa vaan enemmän riippuvuutta, ajattele itseäsi ja suuntaa eteenpäin, kyllä se siitä, asia muuttuu hämmästyttävästi ajan kanssa
Kiitos kaikille vastanneille! Niistä oli paljon apua... Ensimmäiset neljä päivää olivat suorastaan suurta kärsimystä mutta kyllä se siitä helpottaa pikku hiljaa vaikka välillä tulee synkkiä hetkiä.. varsinkin iltaisin kun on yksin. Kyllä se siitä ajan kanssa...