Hei,
olen eronnut lapseni isästä. Isä tapaa lastaan säännöllisesti joka toinen vkonloppu, hyvä sinänsä! Mutta tapaaminen on outo kun hän vie lapsen aina mummolle hoitoo, jatkunut nyt yli vuoden. Hän käy myös tänä samaisena vkonloppuna pe ja la iltoina baarissa. Krapuloissaan selviytyy sitten joskun puoleltapäivin lapsen luo. Hän ei vietä lapsen kanssa kahdenkeskistä aikaa ollenkaan. Lapsi on vajaa 4 v. Olen myös antanut mahdollisuuden tavata lasta useamminkin. Hän ei ole tätä käyttänyt. Kääntää asian niin, että se on minun auttamista. Me olemme vajaa 40-kymppisiä vanhempia. Nyt tilanne on siinä, että lapsi ei näe isäänsä ennenkuin hän alkaa ottamaan itse lapsesta vastuuta. Tämä on inhottavaa ja raskasta. Olen pyytänyt, että voisimme jutella mutta hän ei suostu. Totaalinen pattitilanne. Miten nämä erot voivat olla vaikeita?
olen eronnut lapseni isästä. Isä tapaa lastaan säännöllisesti joka toinen vkonloppu, hyvä sinänsä! Mutta tapaaminen on outo kun hän vie lapsen aina mummolle hoitoo, jatkunut nyt yli vuoden. Hän käy myös tänä samaisena vkonloppuna pe ja la iltoina baarissa. Krapuloissaan selviytyy sitten joskun puoleltapäivin lapsen luo. Hän ei vietä lapsen kanssa kahdenkeskistä aikaa ollenkaan. Lapsi on vajaa 4 v. Olen myös antanut mahdollisuuden tavata lasta useamminkin. Hän ei ole tätä käyttänyt. Kääntää asian niin, että se on minun auttamista. Me olemme vajaa 40-kymppisiä vanhempia. Nyt tilanne on siinä, että lapsi ei näe isäänsä ennenkuin hän alkaa ottamaan itse lapsesta vastuuta. Tämä on inhottavaa ja raskasta. Olen pyytänyt, että voisimme jutella mutta hän ei suostu. Totaalinen pattitilanne. Miten nämä erot voivat olla vaikeita?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuli mieleen, että ehkä lapsen isä haluaa antaa vain sinulle aikaa olla viikonloppu ilman lasta, kun kerran niin on sovittu.
Tuo muu voi sitten olla onnetonta surkuttelua, eli olet hänelle aito rakkaus ja hän yrittää eteenpäin viinan voimalla.
Jos ei sulle vittuile niin ikävä miehellä sinua on.
Kyllä se lapsi tarvii ne molemmat vanhemmat... Vaikee sanoa mits, kun ei tiiä taustoja...Mä just kirjotin tonne toiselle osastolle tämmösen. Kertoo ainakin sen mitä minä olen mieltä, eroista, ja lapsista, ja kuinka ne on kaks eri asiaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000113&posting=22000000011108360
suoraan,että lapsi viettää tietyt viikonloput tai ajanjaksot hänen luonaan.Yritä saada mummo ymmärtämään tilanne ja korosta,että hän saa siis jatkossakin tavata lastasi.Sopikaa myös,että kun lapsi on mummon luona,silloin häntä ei isälle anneta.
Kun äijä jää pois välistä,on silloin todennäköisempää,että alkaa omaa käytöstään miettiä kuin se,että kaikki jatkuu ennallaan.Ehkäpä mummokin uskaltaa nousta poikaansa (?) vastaan,kun tietää,että saa jatkossakin olla lapsenlapsensa kanssa.
Vaihtoehtona saattaa olla,ettei isä enää lastaan halua,jos äitinsä ei katso,mutta sitten tuleekin jo miettiä,kumpi on huonompi asia:se,että lapsi on menossa isänsä luokse ja onkin mummolla.Vai se,että näkee isäänsä vähemmän tai ei lainkaan.Eipähän ainakaan näe isäänsä krapuloissa tai kännissä.
Mulle tuli sama mieleen, kun tuolle toisellekin vastaajalle. Lapselle on varmaan tosi tärkeää, että hän tapaa mummoaan. Jos sulla on hyvät puhevälit mummon kanssa, niin koita keskustella hänen kanssaan asiasta. Toki on mahdollista, että mummo asettuu lapsensa puolelle, mutta koita mahdollisuksien mukaan välttää tällaista vastakkainasettelua. Lapsi saattaa kyllä kokea tilanteen niin, että hän menee ikäänkuin isän luo, mutta mutta isä sysää hänet mummolle ikäänkuin pois jaloista ja tieltä. Tässäkin suhteessa olisi parempi, jos lapsi olisi alunpitäenkin menossa mummolaan ja saisi siellä myös sitten olla. Isä voisi tulla myös sinne ja viettää aikaa lapsen kanssa, toivottavasti ei kuitenkaan päissään tai krapuloissaan. Olisi kyllä tärkeää, että lapsi saisi olla ihan isänsä kanssa oikeastikin, mutta siihen ei taida oikein olla suoria keinoja vaikuttaa. Muuten, kuinka tervetullut lapsi on mummolaan ja kuinka tervetulleeksi hän kokee itsensä siellä?
Sellainen tulee mieleen, että kun lapsi on kotona, niin kyseleekö hän isäänsä ja millainen on tilanne kun hän on lähdössä isänsä luokse? Onko hän innoissaan tai edes positiivisilla fiiliksillä? Onko hän omasta mielestäänkin menossa isän luo vai puhuu jo suoraan mummolaan menemisestä?
Hei,
kiitos viesteistä. Kysyin meidän isiltä, istuuko hän kapakassa ns. elämän tyhjyyden vuoksi ja hän vastasi kyllä. Hän ei ole alkoholisti eikä tapaa lastaan humalassa. Minä olen nyt yrittänyt keskustella hänen kanssaan kaikista asioista ja se on tuottanut tulosta. Asiat ovat paremmalla mallilla. Hän on tavannut lastaan paljon eikä ole vienyt häntä mummolle. Itse asiassa me lähdemme koko perhe yhdessä vähän lomailemaan.