anoppi on mielestäni ihan selvästi kaappijuoppo,mutta asiasta ei puhuta mieheni perheessä.Mieheni on ainoa lapsi.Anoppi on kotirouva eikä hänellä käsitykseni mukaan ole oikein ystäviäkään.Kai se kaiket päivät hengailee vaan yksin himassa.Ja juo.
Anoppi kaatuilee välillä,mutta se laitetaan milloin minkäkin syyksi.En ole uskaltanut kovin suoraan asiasta mieheni kanssa puhua,koska jo pelkkä keskustelunavaus tukahtuu yleensä siihen,että mieheni vastaa ylimalkaisesti jotain ja poistuu paikalta.
Anoppi on luonteeltaan tosi ujo,mutta ujous ei mielestäni voi selittää ihan kaikkea,kuten punaisten poskien ohella viinan tuoksua.Anoppini ei missään nimessä ole ilkeä eikä mitenkään painostava.Ei kai se ujoudessaan uskalla mulle mitään edes sanoakaan.Anoppi on lähinnä erittäin ahdistava.
Yritän välttää vierailuja,mutta yhteisen lapsen takia,mun on kai joskus myös mentävä.Muuten mulle on aivan sama,mitä akka päivät pitkät puuhaa,mutta lapsemme takia olen todella ahdistunut tilanteesta.En halua jättää anoppia ja lasta(alle 1v.)hetkeksikään kahdestaan ja ottaa päähän,kun kuulen,että mieheni on antanut anopin nostaa lapseni lattialta.Akka kun kaatuilee muutenkin...
Mutta kun asiasta ei puhuta,en uskalla suoraan mitään sanoakaan.Vihjailut miehelleni siis tyssäävät jo alkuunsa.Joskus toivon,että jokin pieni haveri sattuisi,jotta voisin avata sanaisen arkkuni ja kieltää lähikontaktit.Olenko kauhea ihminen?Itse kun en viime aikoina juuri ole vierailuilla ollut mukana,milloin mistäkin (teko)syystä en voi tilannetta myöskään kontrolloida.Toisaalta lapseni tarvitsee myös toita mummoaan,enkä haluaisi häneltä sitä kieltääkään.Anoppi tosin on tavannut lastamme muutaman kerran pienessä sievässä,eikä mieheni ole sitä huomannut.Ainakaan se ei sitä tunnusta.Ei ole edes moksiskaan,kun asiasta huomautin.Jos oma äitini toimisi samoin,niin lätty lätisisi.Anopin kanssa en kuitenkaan voi toimia samoin,koska se on niin parka ja säälittävä.Ja juuri siksi kai miehenikään ei oikein osaa asiaan suhtautua.Mitään ongelmaa ei siis ole olemassa.
Paska tilanne.
Anoppi kaatuilee välillä,mutta se laitetaan milloin minkäkin syyksi.En ole uskaltanut kovin suoraan asiasta mieheni kanssa puhua,koska jo pelkkä keskustelunavaus tukahtuu yleensä siihen,että mieheni vastaa ylimalkaisesti jotain ja poistuu paikalta.
Anoppi on luonteeltaan tosi ujo,mutta ujous ei mielestäni voi selittää ihan kaikkea,kuten punaisten poskien ohella viinan tuoksua.Anoppini ei missään nimessä ole ilkeä eikä mitenkään painostava.Ei kai se ujoudessaan uskalla mulle mitään edes sanoakaan.Anoppi on lähinnä erittäin ahdistava.
Yritän välttää vierailuja,mutta yhteisen lapsen takia,mun on kai joskus myös mentävä.Muuten mulle on aivan sama,mitä akka päivät pitkät puuhaa,mutta lapsemme takia olen todella ahdistunut tilanteesta.En halua jättää anoppia ja lasta(alle 1v.)hetkeksikään kahdestaan ja ottaa päähän,kun kuulen,että mieheni on antanut anopin nostaa lapseni lattialta.Akka kun kaatuilee muutenkin...
Mutta kun asiasta ei puhuta,en uskalla suoraan mitään sanoakaan.Vihjailut miehelleni siis tyssäävät jo alkuunsa.Joskus toivon,että jokin pieni haveri sattuisi,jotta voisin avata sanaisen arkkuni ja kieltää lähikontaktit.Olenko kauhea ihminen?Itse kun en viime aikoina juuri ole vierailuilla ollut mukana,milloin mistäkin (teko)syystä en voi tilannetta myöskään kontrolloida.Toisaalta lapseni tarvitsee myös toita mummoaan,enkä haluaisi häneltä sitä kieltääkään.Anoppi tosin on tavannut lastamme muutaman kerran pienessä sievässä,eikä mieheni ole sitä huomannut.Ainakaan se ei sitä tunnusta.Ei ole edes moksiskaan,kun asiasta huomautin.Jos oma äitini toimisi samoin,niin lätty lätisisi.Anopin kanssa en kuitenkaan voi toimia samoin,koska se on niin parka ja säälittävä.Ja juuri siksi kai miehenikään ei oikein osaa asiaan suhtautua.Mitään ongelmaa ei siis ole olemassa.
Paska tilanne.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun olet tietoinen anopin juomiseste, niin muista että olet vastuussa lapsestasi.
ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ ANNA LASTA JUOPUNEELLE!!!!
Siinä sinulle järkevä neuvo.
Sano se myös miehellesi ja kiellä jyrkästi, oli mummo tai ei. Näitä juopuneita mummoja on pilvinpimein. Jos sellaisen huomaa, niin kukaan järkevä ihminen ei anna lastaan.
Anoppi ehkä pitäsi ohjata hoitoon.
Tai sit antaa juoda, kunhan ei lasta hoitele humalassa.
Mun koko suku äidin puolelta on ollu juoppoja äitini sukupolvea lukuunottamatta.
Mummini ei ollut juoppo, mutta pappani oli. Se oli kaikkien tiedossa, mutta ei me tapailuja vältetty tän asian vuoksi. Mulla on 10 serkkua joten me kaikki tiedettiin se ja laskettiin siitä leikkiä nuorempana. Mun pappa on jo kuollu joten en osaa sanoa miten kännissä se aina oli, mut kaljaa sille piti hakea..(ala-ikäsenä..) Se oli niin harmiton pikku pappa ja se ei olis tehny pahaa kärpäsellekkään!! Joten ehkä siitä luottavainen mieli. Ja se joi aina autotallissa, ja tuli sillain myöhemmin sieltä takas, joten ei me sen kanssa niin hirveästi oltu tekemisissä sillon kun se oli kännissä.
Mummi meistä pääasiassa piti huolta jos sinne hoitoon mentiin.
Mut sun tilanteessa: en ikinä jättäis lasta hoitoon sinne!!
Et voi mitään. Kyllä miehesi sen tietää, ei vain halua sanoa mitään.
Lasta älä kuitenkaan anna anopille ikinä hoitoon. Ei koskaan.
Jää pois niistä menoista, joihin tarvitset anopin lastenlikan paikalle.
Pysy ennemmin kotona nämä muutamat vuodet, jonka lapsi on pieni.
Jos miehesi ei asiaa ymmärrä, vaan sallii humalaisen mummun nostella vauvaa, älä anna heidän olla kahdestaan mummun kanssa.
Lasta sinun on suojeltava. Ei siihen miehen lupaa tarvita, eikä sinun tarvitse edes selittää mitään.
Älä missään nimessä anna lastasi anopillesi hoitoon. Kaappijuoppo voi hyvin olla selvä, kun viet lapsesi sinne, mutta aloittaa juomisen lapsen siellä ollessa.
Meillä oli sama tilanne aikoinaan. Todella vaikea ellei jopa mahdoton tilanne. Vaikeinta olikin saada perhe (appi, mieheni ja hänen sisarensa) huomaamaan, että ongelma on todellinen.
Kerran mummo oli jo aika horjuvassa kunnossa ja otti lapsen huomaamattani mukaan saunan lämmitykseen. Mökin sauna on puulämmitteinen ja vesi piti hakea ämpäreillä merestä kivillä keikkuen. Kun tajusin, että lapsi on siellä mukana, aloin tosissaan täristä. Kysyin appiukolta, että pärjääköhän se siellä nyt sen lapsen kanssa. Oli meinaan niin ilmeistä se humalatila, etten uskonut, että tuossa kohtaa vielä leikitään niin kuin kukaan ei olisi huomannut. Appi suuttui aika tavalla ja piti minua epäkohteliaana. Mitään ei onneksi sillä kertaa lapselle sattunut.
Toisella kerralla lähdimme mökiltä porukalla kauppaan ja anoppi sanoi lapsille, että he menevät sillä aikaa meren rantaan uimaan. Lapset olivat aika pieniä (noin 2- ja 4-vuotiaita) enkä uskaltanut jättää heitä kännisen mummon valvottavaksi. Komensin lapset autoon mitään selittämättä ja voit vain kuvitella, mikä raivokohtaus siitä seurasi. En selittänyt mitään, sillä se olisi ollut turhaa. Pidin vain pääni ja otin lapset mukaan.
Tuskinpa tilanteesi on kovin helppo. Ajattele kuitenkin lastasi ja vastuutasi heistä. Jos sinä et lapsistasi pidä huolta vaikeissakin tilanteissa, niin kuka sitten pitää, kun lapsen isästäkään ei siihen ole?
Tilannetta ei muuten ollenkaan helpota se, että miehesi kieltäytyy näkemästä totuutta tai puhumasta siitä. Yritä vielä keskustella miehesi kanssa, jotta pääsisitte yhteisymmärrykseen edes siitä, että lasta ei jätetä alkoholistin hoitoon - vaikka se olisikin sitten oma äiti.
Muutenhan anopin kaappijuoppous ei sinun ongelmasi olekaan, kuten itsekin sanoit.
Miksi ehdotat, että miniä keskustelisi miehensä kanssa anopin alkoholismista? Mitä he kaksi sille voivat? Asia on selvä, kaikki tietävät, olosuhteisiin on sopeuduttava.
On turhaa avata keskustelu asiasta, joka taatusti on miehelle vaikea ja ehkä ihan tabu. Hän ei ehkä ikinä pysty siitä puhumaan eikä pääse sen yli. Turhaan kiristyvät vain välit hedelmättömässä keskustelussa.
Nuorten on järjestettävä elämänsä siten, että anopin sairaus ei siihen vaikuta. Jos hän olisi jostakin muusta syystä toimintakyvytön, ei miniän tarvitsisi koskaan perustella, miksi ei vie lasta hänelle. Mielestäni ei nytkään.
Kun lapsenhoito järjestetään ilman anopin apua muutaman kerran, niin asiasta tulee käytäntö, eikä anoppi tai appi enää edes tarjoa apuaan. Alkoholisti ei ole pitkäjänteinen ja sinnikäs. Ei häntä kauan kiinnosta asia, joka ei etene. Pian hän toteaa, ettei hänen palveluksiaan tarvita ja saattaa esittää loukkaantunutta, mutta on itse asiassa helpottunut.
ymmärryksestä ja tuesta!Kiitos!
Tänään oli anoppi ja appi käymässä.Juteltiin siinä niitä näitä,eikä anoppi ollut ottanut.Kiersin nokka pitkänä sen ympärillä oikein muutaman kierroksenkin:).Voi että mua taas ahdisti sen seura.Mut mä en nykyisin oikein noteeraa sitä mitenkään,eikä mua huvita sen kanssa mitään jutella.Olen näennäisen kohtelias,mutta en mitenkään helposti lähestyttävissä.Toimi ainakin tänään erittäin hyvin.
Lapsi oli menossa päikkäreille,kun anoppi päätti vielä hyökätä nukutettavan lapsen viihdyttäjäksi.Mieheni oli nukuttamssa,eikä tietenkään puuttunut asiaan mitenkään,vaan antoi äitinsä jutella ja lauleskella jonninjoutavia lapselle.Mulla oli ihan täysi työ pitää omat hermot kasassa,etten hyökännyt anopin kurkkuun ja huutanut sille,etteikö se jumalauta tajua,että kun lapsi on menossa nukkumaan,niin se todella menee.Eikä sinne huoneeseen tulla mitään riekkumaan ja innostamaan lasta.Nyt mä oon taas niin raivona,että voisin tappaa sen akan.Ja joka kerta sama juttu...
Mies oli taas niin tyytyväinen,kun lapsi niin tykkää mummosta.Niin varmaan...
Apua!Olis ollut kännissä,niin mä oisin heittänyt sen pellolle!
Tsemppiä myös muille,joilla mahd. sama tilanne!