Sattuu niin penteleesti....

Tiedän tunteen... Se tuska on ihan melkein kestämätöntä, kun rakas lähtee. Tässä vaiheessa et voi eikä sinun onneksi tarvitsekaan muuta kuin pitää huoli sinusta itsestäsi. Anna ajan kulua. Se ei poista muistoja, mutta ajan myötä opit elämään muuttuneen elämän tilanteesi kanssa.

On varmasti hyvin yksilöllistä kauanko kipu ja tuska jatkuvat ja tuntuvat? Oma tilanteeni tänään on, että 8 kuukautta ja 2 päivää sitten elämäni rakkaus kertoi, että hän ei enää rakasta minua naisena. Ero oli shokki ja tuli täytenä yllätyksenä.

Ja siitä muodostui elämäni kovin kokemus, josta välillä ihan tosissani epäilin etten selviä. Oli aikoja jolloin haukoin happea, tuntui että kuolen juuri tähän paikkaan ja nyt. Välillä en jaksanut uskoa että kyllä huominen tulee, tuntui niin oikeasti siltä että ei se tule.

Mutta ehkä juuri se, että todella läpikävin kaikki mahdolliset tunnetilat ja sain paljon myös kuuntelutukea ystäviltäni, ehkä nämä auttoivat eniten. Eilen tapasin exäni ensimmäistä kertaa eron jälkeen (hän oli minulle velkaa) ja se tapaaminen meni hyvin!! :-) Olen ihan sikaonnellinen siitä, että mitään suurempaa tunnekuohua ei tullut, ja että oli vaan yksinkertaisesto kiva nähdä se mies. En tosin ole haikaillutkaan häntä takaisin, vaan tiedostin heti eron alusta että me emme sitten koskaan palaa yhteen.

Toivon sinulle voimia. Keskitä kaikki sinussa oleva hellyys, rakkaus ja anteeksianto itseesi. Pidä itsestäsi huolta, syö, nuku ja ulkoile tarpeeksi. Ja annan ajan kulua. En tiedä milloin, mutta tiedän ihan varmasti, että jonain päivänä vähän helpottaa ja sitä valoa alkaa näkyä tunnelin päässä.

*Hali*

Se oli elämäsi paras ratkaisu. Älä enää pillitä!