Yksin.Aina ja jatkuvasti.Ei läheisyyttä ei lämpöä.Ei keskusteluja ei kinastelua.Haikeita katseita onnellisten parien perään.Sydäntä raastavat kuulumiset tutuilta, niiltä varatuilta joilla se oikea jo on.Heidän kaikki ihanat hetkensä.En haluaisi kuulla.
Maukas illallinen kynttilän valossa.Rauhallinen tuokio takkatulen lämmössä.Ja levolle puhtaiden lakanoiden väliin.Yksin.
Maukas illallinen kynttilän valossa.Rauhallinen tuokio takkatulen lämmössä.Ja levolle puhtaiden lakanoiden väliin.Yksin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kaljaa.
eikä juuri kukaan vaivaudu vastaamaankaan sinulle.
Kuule hyvä mies, ota rohkeasti kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen, mutta älä ole liian innokas tai päälle käyvä.
Kyllä Suomenmaassa on paljon naisiakin, jotka haaveilevat "sen oikean" löytämisestä. Katsele ympärillesi, sellainen voi löytyä lähempää, kuin arvasitkaan. Hanki harrastus, jossa tapaat ihmisiä, niin saat uusia tuttavuuksia, ja kenties löydät oman rakkaan.
Paistaa se päivä vielä risukasaankin. :)
onnellinen löytäessään tuollaisen miehen. Eikä ne varatutkaan aina ole niin onnellisia, kuin miltä näyttää...
mutta myös yhdessä voi olla yksin.en minäkään ketään löytänyt,moni löysi minut mutta minä en ottanut.ikisinkuksi minua sanoivat,tulevaksi vanhaksi piiaksi.ja sitten se kolahti kertaheitolla,sinkkuudesta en ole tiennyt enää pariin vuoteen.odotus palkitsee ja muuta vastaavaa..odotin minäkin omaani,mutta kun se sitten löytyi niin mikäs siinä oli ollessa.siihen sitten vielä se,että se löytyi kaveripiiristä.kaikki on mahdollista,älä vaivu epätoivoon.jakselemista!
Minäkin luulin jo, että saan "nauttia" yksinäisen naisen romanttisista hetkistä ihan yksinäni. Laitoin kuitenkin profiilin treffeihin. Alkoi tulla viestejä, chattailtiin, puolen tusinaa tapaamista, jotka jäivät siihen yhteen kertaan. Toivoni olin jo menettänyt täydellisesti, kunnes aloin kirjoitella mukavan tuntuisen miehen kanssa, tavattiin kerran, toisen ja kolmannenkin. Nyt ollaan oltu muutama kuukausi yhdessä ja päivä päivältä tuntuu paremmalta. Tämä on onnea! Joten kannattaa kokeilla sinunkin, älä suotta jää toimettomana odottelemaan prinsessan saapumista ovellesi.
Samoin mettivä nainen täällä.
Lapset onneksi ovat olemassa mutta läheisyyttä
aikuiseen ihmiseen, mieheen kaipaan.
Syksyn pimeydessä tuppaa tuntumaan entistä
yksinäisemmältä.
Olen sosiaalinen ja puhelias mutta jostakin
johtuen ilmeisen "kranttu" ja odotan sen
oikean kohdalle osumista.
Siihen asti näin: Ei tarvetta toisen huomioimiseen, Ei tilivellosuutta siis kenellekkään (lapsille joistakin asioista kuitenkin), ei tarvi miettiä ulkonäköäkään joka hetki jos itsellä vaan hyvä olla.
Saa nukkua leveesti. Kahvia keitellä vähemmän
ja voi myös käyttää huoletta kauhtuneita kalsareitakin.
Kukaan ei ole mustasukkainen, eikä jäkätä jos
juot pari pulloa olutta. Vaikka vetäisit äimänkäet
ja oksennat matolle.
Itse tietysti jotuu siivoamaan (ehkä joutuis vaikka olis kumppanikin).Ei riitelyä.
Harvoin sitä kuitenkaan pariskunnatkaan ihan auvoista elämää elelee...sulassa sovussa.
...mutta totta on että
elämässä aika niukasti romantiikkaa.
Ainoa tapa on lukea romantinen kirja tai
katsoa elokuva ja sehän se lämmittääkin
omaa mieltä =)
mitenkä, onko siihen joku syy olla yksin eli onko joskus sattunu jtn vai eikö ole vain oikee kolahtanu???