jouduin minäkin niihin petettyjen tilastoihin, joihin en koskaan ajatellut joutuvani. mies kyllä tunnusti itse heti teon tehtyään ja kertoo tehneensä elämänsä pahimman virheen.
haluaisin kuulla kokemuksia tämän kaltaisista tilanteista sekä siitä kumpaan ratkaisuun päädyitte - eroon vai vieläkö jatkoitte suhdetta. mikä sai jatkamaan ja oletteko katuneet päätöstä? kuinka olette päässeet asiasta yli vai pääseekö siitä?
haluaisin kuulla kokemuksia tämän kaltaisista tilanteista sekä siitä kumpaan ratkaisuun päädyitte - eroon vai vieläkö jatkoitte suhdetta. mikä sai jatkamaan ja oletteko katuneet päätöstä? kuinka olette päässeet asiasta yli vai pääseekö siitä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
minä sain tietää vähän päälle kolme vuotta sitten, heti suraavana päivänä. Tapasinmme kahvilla kaupungissa, ja minä olin edellisiltana suunnitellut kertovani hänelle rakastavani häntä. No hänelläpä oli ollut omat hauskat meneillään muualla. Ensimmäisiä varmoja ajatuksiani oli, etten enää halunnut jatkaa hänen kanssaan. Siihen olisi pitänyt uskoa. Minä nimittäin rakastuin ja rakastin häntä hyvin syvästi, ja kärsin SUUNNATTOMASTI, kosken voinut unohtaa. Aloin jopa etsimään vikoja itsestäni koska mitään muuta järkevää syytä hänen käytökselleen en muka pystynyt löytämään. Haluaisin edelleenkin olla hänen kanssaan, koska rakastan edelleen, mutta kolma vuotta katkeruutta, vihaa, masennusta ja muuta paskaa kyllä ovat nyt kovettaneet sydämeni siinä määrin, että luulen ettei tästä erosta enää nousta. Olemme "eronneet" jo yhteensä melkein kymmenen kertaa asian takia. Viimeksi eilen. Nyt, kun itse rakastumisvaihe on loppunut, alan nähdä paremmin miten lapsellinen ja aika raukka tyyppi hän loppujen lopuksi muutenkin on. Toivottavasti tunteet eivät enää syöksähdä pintaan, ja tilanne pysyy tänä. Että parempi olisi mielestäni unohtaa ja siirtyä eteenpäin erillään. Joskus mietin, että jos hän olisi parempi ihminen noi yleensä, tuota syrjähyppelyä lukuunottamatta (oli muuten teko- ja kertomistavaltaan aika törkeä, ja kehuskeli vielä kevereilleen lapsellisuuksissaan), ja katunut aidosti, niin ehkä olisin voinut jatkaa. Mutta hän sai minut lopulta tuntemaan itseni aina verratuksi (pano oli ollut niin suurenmoinen ja menestynyt persoonakin, että oli ollut pakko päästä hinkkaamaan) ja eikä se vaan koskaan unohdu.
Mutta jokainen tilanne erilainen. Väliaikainenkin ero voisi olla hyvä, suhteen mahdollisen jatkamisenkin kannalta. Rakkaus ei kuole, mutta jos arvostus toista kohtaan notkahtaa niin kyllä lopulta se rakastaminenkin on sellaista murhenäytelmää että parempi vaan ihan pelkissä kuvitelmissa.
Minulle selvisi noin vuosi sitten, että miehelläni oli ollut jo puolen vuoden ajan suhde (myös seksisuhde) työkaveriinsa. Asia paljastui minulle ikäänkuin sattumalta, vaikka ole täysin vakuuttunut siitä, että tuo toinen nainen lähetti minulle "vahingossa" sähköpostiviestin, joka oli tarkoitettu miehelleni ja, jonka lähettäjän tunteet miestäni kohtaan eivät jääneet epäselviksi.
Suhde toiseen naiseen päättyi paljastumiseen ja olen tämän vuoden aikana tullut täysin vakuuttuneeksi siitä, että mieheni katuu aidosti tekoaan. Mutta helppoa ei ole ollut. Tunteeni kulkevat edelleen vuoristorataa. Olen ahdistunut, vihainen, surullinen, loukaantunut yms. Pari ensimmäistä kuukautta olivat aivan hirveät. Olemme puhuneet asiasta paljon ja tilanne on jo vähän helpottanut. Nyt päätimme kuitenkin, että menemme parisuhdeterapiaan, koska haluamme saada asian kokonaan käsiteltyä. Uskomme vakaasti, että selviämme tästä.
Voit olla tyytyväinen siitä, että miehelläsi oli selkärankaa itse kertoa uskottomuudestaan. Jos kyse oli vain yhdestä kerrasta, ole siitäkin tyytyväinen. Vielä vuosi sitten en olisi uskonut sanovani näin, mutta nyt kun joudun selviytymään sen tosiasian kanssa, että mieheni on pettänyt minua pitempään, ajattelen, että olisi helpompaa, jos kyse olisi ollut "vain" yhden yön -jutusta.
Jos kumpikin haluatte selviytyä pettämisestä ja jatkaa yhdessä, te onnistutte. Helppoa se ei ole ja työtä saatte tehdä, mutta se kannattaa. Älä usko sokeasti niitä, jotka vakuuttavat teitävänsä, ettei suhteellanne ole enää mahdollisuutta. Minä tiedän, että siinä voi onnistua.
Myös minulle mieheni tunnusti itse,tapauksesta on nyt reilut puoli vuotta.Olemme olleet naimisissa yli kymmenen vuotta ja ehkä suhteemme oli ajautunut jonkinlaiseen itsestään selvyyteen.
Tapahtunut olikin melkoinen herätys meille molemmille.
Anteeksi antaminen ja unohtaminen ei ole helppoa mutta onneksi mieheni on kärsivällisesti jaksanut keskustella asiasta silloin kun olen halunnut ja yhdessä olemmekin monet kerrat itkeneet ja keskustelleet ja keskustelleet.
Me emme halunneet luopua yhteisestä tulevaisuudesta vaan päätimme vanheta yhdessä ja nykyään suhteemme voi paremmin kuin aikoihin,myös seksielämä on nautinnollisempaa,vaikka alkuun luulin,etten enää ikinä miestäni halua.
Älä luovuta,jos suhteenne on muilta osin kunnossa. Töitä jatkaminen vaatii teiltä kummaltakin,mutta mieti,olisitko kuitenkaan onnellisempi yksin.
Vastaavanlaisia herätyksiä en enää missään tapauksessa kaipaa enkä tietenkään voi vannoa,etteikö niin joskus kävisi, mutta se,että mies aidosti katuu tekoaan auttaa uskomaan ja luottamaan.
Keskustelkaa asia puhki ja juttele jonkun hyvän ystäväsi kanssa myös,se auttaa pahimman yli.
Ikävä asia, mutta uskonettä vieraan lihanmakuun päässyt mies että nainen pettää uudelleen!!!
!!!
Petin vaimoani 15 vuotta sitten. Mitä hyvää siitä elämääni sain? En mitään! Seksikin vaimoni kanssa on läheisempää ja upeampaa. Taisinpa pönkittää omaa itsevarmuuttani, ja loukkasi samalla vaimoani.
Suhteemme kävi läpi kovan kriisin. No, siitä on selvitty jo vuosia sitten. Olemme onnellisesti yhdessä, enkä sittemmin ole pettänyt. Nyt arvostan itseänikin -en tarvitse pönkittäjiä.
Tiedän myös muita, jotka ovat tapojaan muuttaneet. Erityisesti yhden ainokaisen virheen tehneet monesti tajuavat ja oppivat kuinka turhaa se on. Ja kuinka paljon se naista loukkaa.
Yhä olen pahoillani teostani, vaikka aikaa on kulunut näin paljon.
Meillä tuosta tragediasta alkaa olla aikaa vuoden verran, ja suru alkaa vihdoin hellittää. Tänä päivänä ajattelen, että tein parhaan mahdollisen päätöksen kun en antanut suhteemme kaatua yhteen virheeseen. Meissä kun oli muuten niin paljon hyvää.
Paradoksi: Luottamus ei vahvistu uudelleen muuten kuin (...yllätys yllätys...) luottamalla. Vaikeaa oli aluksi päästää miestä lähtemään yksin minnekään, mutta luottamukselle täytyy antaa mahdollisuus. Eikä tämä tarkoita sitä että sulkisi silmänsä tapahtuneelta ja olisi kuin sitä ei olisi tapahtunut. Puhua täytyy, ja paljon!
Mikään yksittäinen teko tai sana ei tässä asiassa auta. On vain mentävä eteenpäin päivä kerrallaan.
Mutta jos uskot että suhteenne on pelastamisen arvoinen, anna sille mahdollisuus!
Paljon voimia tulevaan - päädyit sitten mihin ratkaisuun tahansa!
sinulle sentään miehes kerto ite eikä itse tarvinnut saada tietää sitä muualta.
Miten suhteenne voi nyt, jatkoitteko yhdessä vai päätittekö erota?
Me jatkettii vaikka vaikeeta on ollu välillä.. En tiedä onko tää oikee ratkasu edelleenkää, mutta päivä kerrallaa.