Minä olen tavannut aivan ihanan naisen, jonka kanssa olemme todellisia sielunsukulaisia. Tunne on molemminpuolinen. Asiassa on kuitenkin yksi mutta ja iso sellainen; minä en kaikesta huolimatta halua alkaa seurustelemaan siitä syystä, että minä olen alkoholisti. Siis olen ollut muutaman kuukauden kuivilla, kiitos AA:n ja auttavien ihmisten, mutta pelkään pahoin, että jonain päivänä ratkean uudestaan ja en todellakaan halua, että tämä ihana ihminen on silloin näkemässä minua siinä alennustilassa.
Olen kertonut hänelle asiasta ja hän on sanonut, että ei sen väliä, että hän tukee minua mutta mielestäni se ei olisi oikein häntä kohtaan sellainen elämä millaista se minun kanssani olisi. Saattaa kuulostaa hieman pessimistiseltä mutta jokainen joka on alkoholisti tietää mistä minä puhun. Tapaamani nainen ansaitsee paremman kumppanin.
Olen kertonut hänelle asiasta ja hän on sanonut, että ei sen väliä, että hän tukee minua mutta mielestäni se ei olisi oikein häntä kohtaan sellainen elämä millaista se minun kanssani olisi. Saattaa kuulostaa hieman pessimistiseltä mutta jokainen joka on alkoholisti tietää mistä minä puhun. Tapaamani nainen ansaitsee paremman kumppanin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oletko keskustellut naisen kanssa kunnolla asiasta? Siis alkoholismista ja elämästä alkoholistina ja alkoholistin puolisona. Tietääkö hän minkälainen tulevaisuus kanssasi olisi ratkeat sitten tai et, mitä se pahimmillaan, raadollisimmillaan voi olla? Salailut, piilottelut, valehtelu, mahdolliset rahaongelmat yms. Ymmärtääkö hän varmasti sen mitä tarkoittaa, että olet koukussa viinaan koko loppuelämäsi etkä koskaan parane? Oletko kertonut hänelle asiat totuudenmukaisesti ja avoimesti?
Luulen, ettei nainen todella ymmärrä mistä on kysymys, jos hän sanoo ettei sillä ole väliä. Keskustele asiasta naisen kanssa ja varmista, että hän ymmärtää mistä on kyse ennen kuin teette mitään päätöksiä tulevaisuudesta. Se, että olet alkoholisti ei välttämättä ole este parisuhteelle, mutta se asettaa teille kummallekin tiettyjä vaatimuksia. Jos lopulta sitten päätätte yrittää yhdessä niin toivon teille kummallekin kaiken sen onnen ja kärsivällisyyden, rakkauden ja uskon toiseen ihmiseen, mitä vain ikinä voi saada.
En usko, että hän oikeasti ymmärtää mitä alkoholistin kanssa eläminen pahimmillaan voi olla vaikka kovasti vakuutteleekin, että on minun tukenani taistelussani alkoholismia vastaan, tuli mitä tuli. Siis, minä olen alkoholisti ja olen sellainen lopun elämääni vaikka en ikinä enää joisi pisaraakaan. Kuitenkin, vaikka olen muutaman kuukauden ollut kuivilla niin viinapiru tunkeutuu pään sisälle laulamaan seireenilaulujaan ja joka päivä täytyy tehdä se päätös, että ei oteta.
Mielestäni ei ole reilua sitoa toista ihmistä loppuelämäksi asiaan, joka koskee vain minua ja on minun yksityinen sota pääni sisällä. Vaikka sydämeni särkyykin niin tiedän, että näin on parempi.
Ratkaisusi on mitä todennäköisimmin tässä tapauksessa oikea, jos sinusta noin tuntuu.
Älä kuitenkaan rankaise itseäsi tai muita loputtomasti vain sen takia, että olet alkoholisti. Olet sinäkin onnea elämääsi ansainnut vaikka se sinusta ehkä ei juuri nyt siltä tunnukkaan. Sen aika tulee vielä, kun (toivon niin) olet päässyt jaloillesi ja saanut elämääsi järjestykseen. Olen hyvin hyvin iloinen puolestasi vaikka 2 kuukautta onkin vielä niin lyhyt aika toipumisen tiellä.
Ex-mieheni kävi omasta tahdostaan AA:ssa, mutta ei kuitenkaan koskaan ottanut sitä tosissaan. Harmi hänelle, koska toivoin itsekseni, että hän pystyisi ryhdistäytymään itsensä takia.
Emme eronneet kuitenkaan viinan takia. Hän joi harvemmin, mutta kun ryyppäsi, niin rahaa kyllä paloi. Eron syynä oli vieraat naiset ja niistä valehtelu. Pitkä, tumma, komea, ruskeat silmät joten naisia riitti ja paljon, niitä sillä riittää edelleenkin.
Sinä vaikutat sen verran moraaliltasi terveeltä, että uskon sinun pärjäävän alkoholismisi kanssa kyllä. Kun olet tosissasi voi kumppani vierelläsi olla uskomaton tuki, kun päämäärä on sama. Sinä ansaitset rakkautta ja oikeuden rakastaa. Muista se.
VOIT pysya alkoholista erossa! Ystavinani on useita entisia alkoholisteja ja he paastyaan ensiaskelten ylitse-- ensin paivan, sitten toisen - viikon - kuukauden - vuoden - toisen vuoden jolloin halu tarttua viinatuhoajaan on jo haipynyt.
Tee aivan selvaksi itsellesi haluatko rakastetun ja kunnon elaman vai viinan, tuhon ja kuoleman.
Pure alkoholittomuus jokaiseen kehosi atomiisi niin tiukasti etta siita tulee osa jokapaivaista elamaa. Olet rehellisesti ansainnut hyvan elon, tee mita tahaansa se vaatiikin (jatkuva AA, tukiryhmat jne.)etta saat nuo ensimmaiset raittiit vuodet taaksesi.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Juomisesta toipuminen ei aiheuta mitään hyvää parisuhteelle. Voittehan aina olla ystäviä, kuten varmaan olettekin. Voithan ottaa elämäsinaisen tukijoukkoihisi, mutta pitää hänet kuitenkin turvallisen etäällä. Voithan ottaa hänet motiiviksesi kuntoutua, tälläisen ihmisen voit saada mikäli pysyt erossa alkoholista.