Olen eroamassa avioliitosta, jossa pari alaikäistä lasta. Omaisuutena on asunto, pörssiosakkeita ja kummallakin puolisolla osuus jakamattomaan perintöön. Avioehtoa ei ole. Kysymyksiä:
1. Kuka ratkaisee lasten huoltajuuden ja millä perusteella, jos vanhemmat eivät pysty sopimaan asiasta?
2. Miten elatusvelvollisuusmaksu määräytyy ja joutuuko sitä maksamaan siltäkin ajalta, kun lapset ovat maksajan luona?
3. Voiko yhteishuoltajuutta hakea, vaikka toinen puoliso ei olisi siihen halukas?
4. Omaisuus puolitetaan, mutta lasketaanko omaisuuden arvo käyvän vai verotusarvon mukaan?
5. Kuka osittaa omaisuuden ja millä perusteella omaisuus jaetaan?
6. Lasketaanko omaisuuden arvo avioeron hakupäivän tilanteen mukaan vai minkä hetken mukaisesti?
7. Jos toinen puoliso hakee eroa ilmoittamatta toisella, koska viimeistään ja mistä toinen puoliso saa siitä tiedon?
1. Kuka ratkaisee lasten huoltajuuden ja millä perusteella, jos vanhemmat eivät pysty sopimaan asiasta?
2. Miten elatusvelvollisuusmaksu määräytyy ja joutuuko sitä maksamaan siltäkin ajalta, kun lapset ovat maksajan luona?
3. Voiko yhteishuoltajuutta hakea, vaikka toinen puoliso ei olisi siihen halukas?
4. Omaisuus puolitetaan, mutta lasketaanko omaisuuden arvo käyvän vai verotusarvon mukaan?
5. Kuka osittaa omaisuuden ja millä perusteella omaisuus jaetaan?
6. Lasketaanko omaisuuden arvo avioeron hakupäivän tilanteen mukaan vai minkä hetken mukaisesti?
7. Jos toinen puoliso hakee eroa ilmoittamatta toisella, koska viimeistään ja mistä toinen puoliso saa siitä tiedon?
Vastaukset 11
Vanhimmat
No olipa hyvin formuloitu kysymys :-)
Vaikka yleensä vastaan pelkästään kysymyksiin joihin melko yksiselitteiset vastaukset (kuten tämä) liikoja siihen henkiseen puoleen puuttumatta ... niin toivottavasti olette tarkkaan harkinneet ja pohtineet päätöstä, ja miettineet yhdessä miten ero vältettävissä … vaikeata ja surullista se on aina.
Ja sitten kysymyksiisi:
1. Kuka ratkaisee lasten huoltajuuden ja millä perusteella, jos vanhemmat eivät pysty sopimaan asiasta?
Lähtökohtana on että te sovitte siitä, kuin lasten elatuksesta ja tapaamisista … sopimuksenne vahvistatte avioerohakemuksen liitteenä, tai vahvistutatte sen lastenvalvojan kautta. Ellei sopua synny, käräjäoikeus määrää nuo … kuultuaan teitä ja sosiaalitoimen tekemän olosuhdeselvityksen perusteella.
2. Miten elatusvelvollisuusmaksu määräytyy ja joutuuko sitä maksamaan siltäkin ajalta, kun lapset ovat maksajan luona?
Elarit ihan miten sovitte keskenänne, määräytymisestä pistän ”vakivastaukseni” tähän loppuun … minusta ei voi yksoikoisesti sanoa ettei elareita makseta ajalta kun lapsi etävanhemmalla jos lähi hoitaa esim. koko vaatehuollon … mutta silloinkin minusta ruokamenot vähennetään (ellei lähi laita eväitä matkaan). Toisaalta, joillakin todella kaikki kulut jaetaan, ja vuoroviikoin tapaamiset (siis 50/50) jolloin joskus perusteltua ettei elareita makseta lainkaan. Riippuu siis täysin tilanteestanne ja miten sovitte.
3. Voiko yhteishuoltajuutta hakea, vaikka toinen puoliso ei olisi siihen halukas?
hmmmm ... aika erikoinen tilanne. Luulenpa ettei ... ja parasta olisi olla hakematta, jos joskus etä tulee toisiin ajatuksiin, voihan sen muuttaa. Tosin, hänelle syytä tehdä selväksi mistä luopumassa.
4. Omaisuus puolitetaan, mutta lasketaanko omaisuuden arvo käyvän vai verotusarvon mukaan?
Jos ihan tarkkoja ollaan, ei sitä puoliteta … vaan molempien nettovarallisuudet tasataan tasingolla yhta suuriksi. Hieman saivartelua, ja lopputuloksen kannalta yleensä ”pistetään puoliksi” lähellä totuutta …
Käyvän arvon mukaan ositetaan omaisuus. Ja osituksesta pistin myös ”vaki vastauksen” tähän loppuun.
5. Kuka osittaa omaisuuden ja millä perusteella omaisuus jaetaan?
Yleensä puolisot tekevät yhdessä ositussopimuksen (ja erottelusopimuksen), vähintään luetuttavat lakimiehellä (muotoseikat tärkeitä, jottei tule veroseuraamuksia turhaan), allekirjoittavat minkä vahvistaa kaksi todistajaa ... ja se on siinä.
Jos monimutkaisempi pesä, voi olla hyvä ottaa lakimies mukaan kun sovitaan. Huomaa, ettei esim. toisen nimissä olevia kahta autoa ”jaeta” (vaikka saman arvoiset) ellei omistaja sitä tahdo (vaikka vaatisit), MUTTA niiden molempien arvo mukana hänen nettovarallisuudessa ja vaikuttaa tasinkoon (mikä viimekädessä maksetaan vaikka rahalla)
Sitten se ikävä vaihtoehto (ja kallis), haetaan käräjäoikeudesta pesänjakaja, joka ensin ottaa osuutensa päältä ja jakaa … tähän joudutaan ellei muuten päästä sopuun ja sopimukseen.
6. Lasketaanko omaisuuden arvo avioeron hakupäivän tilanteen mukaan vai minkä hetken mukaisesti?
Miten sovitte … mutta jos tarkkoja ollaan (lain mukaan) osituspäivä on kun käräjäoikeuteen on jätetty avioerohakemuksen eka vaihe (siis, jo ennen kuin harkinta-aika ilmoitettu alkaneeksi). Sen jälkeen hankittu omaisuus tai otetut velat eivät mukana osituksessa kun netto-omaisuuksia lasketaan ... elleivät puolisot toisin sovi.
7. Jos toinen puoliso hakee eroa ilmoittamatta toisella, koska viimeistään ja mistä toinen puoliso saa siitä tiedon?
Yksin haettaessa avioeroa toinen saa tiedon parin viikon sisällä. Se tapahtuu niin, että käräjäoikeudesta tulee hänelle allekirjoitettavaksi ”vastine” (johon ei mitään vastattavaa ellet ole pistänyt vaatimuksia jo erohakemukseen esim. lasten huoltajuudesta ja elatuksesta) … hänen se allekirjoitettava ja pistettävä palautuskuoressa postilaatikkoon. Harkinta-aikaa, tai lopullista eroa ei voida tuomita ennen. Ellei allekirjoita, loppupelissä haastemies tulee kertomaan mistä kysymys … mutta oikeudella oltava varma tieto että ”erotettava” tietää että hänestä eroa haetaan.
************************************
ELARIT
I VAIHE - määrä
Homma lähtee siitä, että määritetään lapsen / lasten elatuksen tarve. Ei helppo harjoitus, etenkin kun elarit sovitaan yleensä siihen asti kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Totta, murrosikäisen menot 4 vuotiasta suuremmat … mutta päivähoitomaksuja ei ole – jälleen yksilöllistä (suuretko ao. maksut, vai onko lainkaan). Toisaalta, usein etävanhempi ”sponssaa” elareiden ulkopuolelta aikuistuvaa lastaan ja tämän menoja. Lasten elatuksen tarve voidaan määrittää ainakin kolmella tavalla, ja ainakin yhdellä väärällä:
a) Lasketaan omien tenavien todelliset kulut (paras etenkin jos esim. kroonisia sairauksia tms.). Jos joku tarvii ”elareiden laskukonetta" ja ymmärtää Excel ohjelma aika hyvin, niin laittaa mailia [email protected]
b) Jos laiskottaa niin yksi vakiintunut standardi tuntuu olevan 450 e/kk per lapsi (tutkimus muistaakseni kolmihenkisen perheen lapsen "kustannukset" tasattuna 18 vuodelle etelä Suomessa). Siitä vähennetään lapsilisä ja esim. "sossun" prosentit (sovelletaan toimeentulotuen määrittämisessä useampi-lapsisessa perheessä, ks. http://www.varma.fi/NR/rdonlyres/09D8723F-D281-45A2-B64 9-4CB2DAD63B3A/0/MuuToimeentuloturva.pdf)
350 + 350 x 0,95 + 350 x 0,90 = 998 ekee (eli 998/3 = 333 e/kk keskiarvona per lapsi)
Siitä voidaan keskustella, pitääkö äidin saama yh-lisä ottaa huomioon lapsen eduksi (vähentää ao. summalla tuota 450 euroa) vai huomioida äidin tulona (koska lakkaa jos äiti solmii uuden parisuhteen).
c) Vanhentunut "rangaistusluonteinen" tapa laskea elarit olivat 10% etävanhemman BRUTTO tuloista -- siihen ei minusta ketään elatusvelvollisen pitäisi velvoittaa, mutta tahtoessaan toki niin voi sopia … olkoonkin ettei tuo ”kaava” mitenkään lähde lapsen tarpeista, vaan etävanhemman toimentulosta (jonka vaikutettava kyllä elatuksen jakamiseen).
II VAIHE - jako
Kun yhteinen käsitys saatu lapsen elatuksen tarpeesta, sitä aletaan jakamaan vanhempien kesken. Vanhempien maksukyky yleensä lasketaan nettotulojen suhteena. JOSKUS se antaa epäoikeudenmukaisen tuleman … jos vaikka hyvätuloinen elatusvelvollinen on joutunut velipojan valuuttalainan takaajana suuriin lyhennyksiin, ei nettotulot anna käsitystä mikä hänen maksukyky pakollisten menojen jälkeen. Toisaalta, oikeudessa viimeistään tuomari huomaa jos elatusvelvollinen heikkoon maksukyynsä vedoten vaatii pieniä elareita, ja on esim. ”kikkaillut” kulut kovin suuriksi, vaikka tehnyt edellisellä viikolla asuntolainansa maksuohjelman ”vuodessa veks”-malliseksi.
Mielestäni on kohtuullista että elareista vähennetään tapaamisten aikana syntyviä kuluja (eli ruoka) ... mutta niiden laskemisen ei pitäisi olla vaikeata. Tapaamisen muita kuluja voidaan jakaa vaikka tapaamissopimuksessa (etä vastaa ”viemisestä”, lähi ”palautuksesta”).
Yleensä ei suositella ”könttämaksua” elareista (eli sekoitetaan vanhempien ositus ja lasten elatus), mikä ei tietenkään estä vanhempia näin sopimasta. Tämän summan määrittäminen jos mikä kahden sovussa eroavan aikuisen asia, yksikään tuomioistuin Suomessa ei tällaista ratkaisua tee.
Minimi elareille voi olla nolla euroa. Ajattelepa äitiä joka Nokian tiedotusjohtaja ja optio-ohjelmassa, isä sekatyömies. Tulee ero, yli 12 vuotiaat tyttäret haluavat jäädä äidille ... et kai kuvittele että yksikään lastenvalvoja suosittaisi tai tuomari määräisi 120 elareita per naama isälle??? Kysymys vanhempien maksukyvystä osallistua lasten elatukseen (jotain 0 ja 100% välillä, mutta EI yli). Mutta, JOS elarit tässä esimerkissä jostain syystä kuitenkin vahvistettu 120 euroon, eikä etä niitä pysty maksamaan … niin ”ilman tarveharkintaa” lain mukaan veronmaksajien se lähivanhemmalle tilitettävä!
III VAIHE - vahvistaminen
Lasta koskevat sopimukset (elatus-, tapaamis-, ja huoltajuussopimus) voidaan vahvistaa jo erohakemuksessa. Edellyttää tietenkin että ao. sopimukset osataan ja tahdotaan tehdä ko. vaiheessa. Tai myöhemmin lastenvalvojalla, muitakin keinoja voi olla. Vahvistaminen ei ole pakollista, mutta elareiden osalta lähivanhemman (ja lapsen) etu, tapaamisten osalta etävanhemman etu (ja lapsen).
Lastenvalvoja tai ”kunta” ei määrää elareita, vaan vahvistaa tai auttaa vanhempia pääsemään sopuun (ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin lastenvalvojankin vahvistama sopimus kiertää oikeuden kautta ”byrokratian rattaissa)). Ellei sopua synny niin sitten käräjille, missä elarit lähes poikkeuksetta laihaa sopua huonommat (toinen kokee maksavansa liikaa, toinen ettei saa tarpeeksi) ... joten kympeistä ei kannata mennä tuomarin eteen.
”nollas” VAIHE – lapsen etu
Tällä kai olisi pitänyt aloittaa. Surullisen usein elari-keskusteluissa niiden kohde unohdetaan … oma lapsi. Toisaalla joskus vaaditaan tai määrätään kohtuuttomia elareita jotka katkeroittavat etävanhemman ja tekevät tapaamiset joskus hyvinkin askeettisiksi isän yksiössä. Tai elatusvelvollinen pinnaa maksuista, tai pimittää tuloja mitkä vaikuttaisivat hänen oikeudenmukaiseen osuuteensa. Tai, elareita ei käytetä siihen mihin kuuluu – lapseen, ja elatusvelvollinen ostaa lapselle uudet kengät tapaamisellaan kun ei vanhoilla voi enää kulkea, maksettuaan myös elarit. Vastaavia muita ikäviä esimerkkejä varmasti osataan keksiä tai kertoa.
Joten, koettakaa eroavat/eronneet vanhemmat keskenänne hakemaan sopu elareihin, ja sovussa myös muuttamaan niitä jos aihetta syystä tai toisesta. Mutta hyvä olisi edes itselleen perustella vaatimuksensa elareiden määrästä, maksaa tai saa sitä. Ja vilpittömästi miettiä ovatko ne oikeudenmukaiset, jokaiselle osalliselle (lapsi, etä ja lähi).
:::::::::::::::::::::::::
Ihan aluksi, ei ositussopimuksen tekemiseen juristia yleensä tarvita ”sopuisassa erossa”... kohtuullisen pohjan saat vaikka minulta ( [email protected] ) ... mutta se kannattaa luettaa juristilla ennen allekirjoitusta. Se ei paljoa maksa, mutta voi mm. veroseuraamusten kautta maksaa sen "satkun pari" takaisin moninkertaisesti.
Ja ellei sopua ala syntymään, niin juristia alkaa tarvitsemaan teistä kumpainenkin. Ja se oikeuden määräämä pesänjakaja sitten "viimeinen" keino, jos laihankin sovun yrittämisestä näyttää muuten syntyvän "kohtuuttomuus" / "laittomuus" toiselle.
Mutta, sovitellen ... ei sanellen ... ja vaikka tekemäsi ehdotuksen pohjalta on minusta hyvä tapa edetä.
Sitten käytännön termistöön.
Perustietoa aiheesta saa täältä: http://www.info.tampere.fi/eta/laki1/aviojako.html
Älä sekoita ajatuksissasi osittamista ja erottelua, ne ovat kaksi eri asiaa. Ensin ositetaan -- eli lasketaan ne nettovarallisuudet (omaisuus miinus velat). Ja sitten katsotaan suurellako tasingolla "puntit menevät tasan"
Ehkä esimerkki auttaa:
Yhteistä: 200.000 EUR talo (sisältää irtaimiston), asuntovelkaa 100.000 EUR
Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, autolainaa 20.000 EUR
Nainen: 10.000 EUR säästötilillä
Miehen netto-omaisuus on :
200000/2 + 40000 + 50000 – 100000/2 – 20000 = 120.000 EUR
Naisen netto-omaisuus on :
200000/2 + 10000 – 100000/2 = 60.000 EUR
Jotta netto-omaisuudet saadaan yhtä suuriksi pitäsisi vaadittaessa miehen maksaa 30.000 EUR naiselle, jotta ”puntit tasan” … siis 90.000 EUR jäisi lopulta molemmille (puolet avio-oikeuden piirissä olevasta omaisuudesta).
Jälleen, mökki on ja pysyy miehen omaisuutena, kuin autokin, ja velkavastuu omasta velastaan. Miten tasinko suoritetaan on sovittavissa … viimekädessä vaikka riihikuivana rahana ellei muuta sopua synny. Mutta vaikka kuinka mökkiä vaimo vaatisi, niin ei saa. Tai mies ”päättää” kuitata tasinkonsa autolla ajokortittomalle rouvalle, niin ei onnistu.
Noh niin, nyt on siis ositus saatu tehdyksi. Seuraavaksi aletaan jakamaan. Jos vaimo tahtoo asunnon, ja näin sovitaan … lasketaan homma näin:
Asunnon velaton arvo on 100.000 EUR, josta puolet miehen omaisuutena … se siis ”ostettava”, kuitataan ensin 30.000 EUR tasingot pois tässä, maksettavaa jää vielä 20.000 EUR. Sitten nainen antaa 10.000 EUR säästöt. Hmmm … jostain tarvitaan vielä 10.000 EUR ukolle. Tätä varten nainen ottaa uutta velkaa. Ja vot, talo hänen …
Hetkinen !! Entäpä se 100.000 asuntovelka ?? Mies ei enää omista osuuttaan 200.000 EUR talosta, tuskin tahtoo olla velkavastuussakaan sen veloista. Eli, ositussopimusta vastaan pankki hakee uudet lainhuudot talolle (nainen 100% omistajaksi), ja tehdään uudet lainapaperit missä nainen ottaa koko jäljellä olevan 100.000 EUR lainan vastattavakseen, ja mies vapautuu velkavastuusta samalla. TÄHÄN ”osuuteen” on oltava pankin suostumus, ja kyse käytännössä uudesta lainoituspäätöksestä omine riskikartoituksineen ja hakemuksineen.
Tarkistetaanpa menikö ositus ja erottelu oikein, eli miltä nettovarallisuudet näyttävät kun kaikki yllä kuvattu sovittu ja tasingot kuitattu pois (molemmilla pitäisi olla edelleen se puolet 180.000 EUR avio-oikeuden piirissä olevasta varallisuudesta):
Yhteistä: Ei ole
Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, nyt 20.000 EUR exän suorittamaa osuutta ”velattomasta” talosta pankkitilillä, edelleen se 20.000 EUR autolaina
Nainen: talo 200.000 EUR, koko vanha velka 100.000 hänelle, uutta ”lunastusvelkaa” 10.000 EUR. Miehelle maksettu talosta 20.000 EUR (mihin hupeni ne 10.000 säästöt)
Miehen netto-omaisuus on :
40.000 + 50.000 + 20.000 – 20.000 = 90.000 EUR
Naisen netto-omaisuus on :
200.000 – 100.000 - 10.000 = 90.000 EUR
Eli NYT vasta on tehty sekä ositus, että erottelu. Ja tulos täsmää, molemmilla se 90.000 EUR omaisuus joka kuuluukin, kun nyt ”eriteillä” ja ”hopiat kahrees kasaas”.
Ja sitten se varainsiirtovero. Tässä esimerkissä pesän ulkopuolisia varoja on käytetty 10.000 EUR, josta pitäisi maksaa varainsiirtovero. Eli fiksumpaa olisi ollut että mies olisi ottanut laajakuva TV:n ja Juhani Palmun taulut talon irtaimistosta ”maksuna” talosta (esimerkissäni kun 200 kEUR sisälsi irtaimiston), jolloin naisen ei olisi tarvinnut ottaa uutta velkaa.
Toivottavasti selvensi laskentaa. Mutta otan hyvin yksinkertaisen esimerkin.
Yhteistä:
Asunto, arvoltaan 110.000 EUR jos nyt myytäisiin. Asuntovelkaa jäljellä 100.000 EUR.
Huonekalut yms. yhteisesti hankittu, arvoltaan 20.000 EUR
Yhteistä velkaa (auto) 8000 EUR
Miehellä, auto 10.000 EUR, mopo 6.000 EUR josta lainaa 4.000 EUR
Naisella "ei mitään" (omissa nimissään yksin)
Miehen netto-omaisuus on :
110000/2 + 20000/2 + 10000 + 6000 – 100000/2 - 8000/2 - 4000= 23.000 EUR
Naisen netto-omaisuus on :
110000/2 + 20000/2 – 100000/2 - 8000/2 = 11.000 EUR
Jotta netto-omaisuudet saadaan yhtä suuriksi pitäsisi vaadittaessa miehen maksaa 6.000 EUR naiselle, jotta ”puntit tasan” … siis 17.000 EUR jäisi lopulta molemmille (puolet avio-oikeuden piirissä olevasta omaisuudesta).
Nyt on ositettu, sitten ruvetaan erottelemaan.
Mies päättää myydä autonsa ja kuitata osuutensa velasta pois, siis 10.000 – 4.000 … jäljelle jäävän 6000 EUR hän antaa puolisolleen tasingon kuittaamiseksi. Tasingolla exä luonnollisesti maksaa osuutensa autovelasta pankille, ja 2000 EUR jää ”huvituksiin”.
No sitten jäi se asunto vielä ... jos toinen sen tahtoo, niin otettava laina kokonaan itselleen ja maksettava toiselle jo maksettu osuus (tai arvonnousu) ... tässä esimerkissä 10.000/2
Mies ehdottaa että kuittaa tuon myös irtaimistolla, se sopii exälle.
Tehdäänpä tarkastuslaskenta:
Nyt miehen netto-omaisuus on :
110000 + 5000 (irtaimisto) + 6000 – 100000 - 4000 = 17.000 EUR
Nyt naisen netto-omaisuus on :
0 + 15000 (irtaimisto) + 2000 (rahaa tasingosta) = 17.000 EUR
…näin tämä menee jos tarkasti tehdään.
Varainsiirtoveroa ei tarvitse maksaa, saati lahjaveroa, koska pesän/osituksen ulkopuolisia varoja ei olla käytetty, yhteinen netto-omaisuus pysynyt koko harjoituksen ajan 34.000 EUR:ssa.
Noh, mikään ei estä saavaa osapuolia luopumasta tasingon vaatimisesta, tai osuudestaan maksetusta velasta. Silloinkaan ei veroseuraamuksia suuntaan tai toiseen.
Mitä sitten takaajiin tulee, niin koko lainapäätös tehdään uudelleen !! Jos vanhat takaajat tahtovat jatkaa, niin näin olkoon … mutta pankki tekee uuden lainoituspäätöksen (katsoo voitko hoitaa lainan tuloillasi yksin), ja samoin takaajat pohtivat haluavatko taata tämän uuden lainan. Eli, ei lainoja noin vain siirrellä kokonaan toiselle…
...vastauksestasi, selkeytti lähtökohtia paljon. Ilahduttavaa, että jaksoit nähdä vaivaa kysymystulvani eteen :))
http://www.om.fi/17900.htm
http://www.om.fi/17901.htm
http://lskl.asiakas.org/showPage.php?page_id=43#sopimus
http://eroperhe.net/
http://www.yyl.fi/eroamassa.htm
...linkeistä. Etenkin tuo lastensuojelun keskusliiton tiedoite valaisi asiaa hyvin lasten kannalta, jotka kuitenkin ilman omaa syytään joutuvat tilanteesta kärsimään.
3. Voiko yhteishuoltajuutta hakea, vaikka toinen puoliso ei olisi siihen halukas?
Tuo kysymys kuulosti vaan vähän hassulta - tarkoitatko ehkä sitä, että puolisosi haluaisi itselleen yksinhuoltajuuden? Lähtökohtaisestihan eron sattuessa esim. sosiaaliviranomaiset katsovat, että yhteishuoltajuus olisi lapsen kannalta suositeltavin vaihtoehto. Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että vanhempien yhteistyö sujuu ilman aivan ylivoimaisia riitoja, keskinäistä kiusaamista tai kusetusta (sorry ilmaus, mutta sellaistakin on aika paljon).
Monasti voi käydä niin, että ero raatelee vanhempia keskinäiseen/toispuoleiseen kiusaamiseen, jolloin esim. huoltajuudesta, tapaamisista, asuinpaikasta tai elatusmaksuista kehkeytetään käsikassaroita toista vastaan. Ja lapsihan siinä sitten viattomana kärsii.
Jos siis haluat vaikuttaa edelleen lastasi koskevaan päätöksentekoon, sinulla on oltava yhteishuoltajuus. Jos puolisosi hakee oikeusteitse yksinhuoltajuutta, ei silloin auta muu kuin lähteä vastaprosessiin. Mutta kannattaa yrittää sopimusteitse hoitaa asiat niin pitkälle kuin mahdollista. Kääjöinti on vaan tulehduttaa vanhempien välejä entuudestaan.
Käräjille lähtiessä kannattaa sitten ehdottomasti hakea pätevä perheoikeuteen perehtynyt asianajaja yksityiseltä sektorilta.
... että yksinhuoltajuus olisi vastapuolelle helposti saatavissa. Saadakseen yksinhuoltajuuden on toisen osapuolen annettava todellakin vahvaa näyttöä siitä, että olet sopimaton huoltajaksi. Esim. vakava mielenterveydenhäiriö, alkoholiongelma, väkivaltaisuus yms. seikat kuuluvat tähän kategoriaan. Ota ihmeessä selvää, mitä nuo käsitteet ykisn- ja yhteishuoltajuus pitävgät sisällään - linkkejä ketjussa jo näyttää tulleen. Avioero on henkisesti elämän raadollisimpia kriisejä, ja silloin saattaa helposti tulla nakitetuksi ellei ota itse selvää asioista.
Niin sitä ihminen joskus lukee kysymyksen aivan nurinkurisisesti *häpeää* ... tuotahan a.p. varmaan tarkoitti (eikä sitä ettäkö etävanhempi EI tahdo yhteishuoltajuutta, mitä lähi olisi toivomassa)
Lähtökohtana on ehdottomasti yhteishuoltajuus, ja tarvitaan yksinhuoltajuutta vaativalta melko vahvat näytöt sille, miksi lapsen etu olisi nimenomaan yksinhuoltajuus. Tapaamiset ja huoltajuus silti ovat kaksi eri asiaa.
Mutta, jos MOLEMMAT vanhemmat katsovat että yksinhuoltajuus on paras, niin sekin tietty OK.
...puolisoni on useaan otteeseen uhkaillut minua vievänsä lapset luotani ja vaativansa lastemme yksinhuoltajuuden itselleen vaikka oikeuden kautta kustannuksista välittämättä. En tosin ole aivan varma, onko hän tosissaán vai käyttääkö vain suuttuessaan lapsia lyömäaseenaan minua vastaan. Itse olen edelleenkin yhteishuoltajuuden kannalla. Minusta se olisi kaikille osapuolille paras ratkaisu. Lapset tarvitsevat molempia vanhempia heidän mahdollisista heikkouksista huolimatta.
...ja rohkaisustasi. Etukäteen ottamalla asioista selvää on tuleva helpompi kohdata.
...yksinhuoltajuudella on käsittääkseni aika tavallista silloin, kun toinen osapuoli tuntee tulleensa loukatuksi. Silloin hän nimenomaan käyttää lapsia hyväkseen ikään kuin kostaakseen vastapuolelle.
Tuosta uhkailusta ei todellakaan kannata olla huolissaan ellet ole ansioitunut aikaisemmassa viestissä kuvaamallani tavalla. Uho on uhoa ja tarkoitettu ehkä saamaan sinut pelotetuksi toimimaan hänen tahtonsa mukaan. Pysymällä itse rauhallisena, provosoitumatta uhkailuista ja ottamalla asioista mahdollisimman tarkkaan selvää vältät kaikista parhaiten pahimmat karikot, mihin erokriisi saattaa johtaa. Ja nimenomaan lasten kannalta on hyvä, jos edes toinen osapuoli pyrkii pitämään päänsä selvänä.
...kun kerran asioista tietäviä tuntuu olevan paikalla:
1. Onko perheen yhteinen asunto jossain erityisasemassa omaisuutta jaettaessa. Toisinsanoen, onko asunnon (ok-talo) pääasiassa rakentaneella ja rahoittaneella tai vaihtoehtoisesti mahdollisen yksinhuoltajuuden saaneella jokin etuoikeus taloon?
2. Otetaanko pörssiosakkeissa mukana oleva myyntivoitto (siis hankintahinnan ja tarkasteluhetken myyntihinnan erotus) ja sen veroseuraamus omaisuuden tasauksessa huomioon?