Heikot kahvisadot kahdessa suurimmassa kahvintuottajamaassa, Brasiliassa ja Vietnamissa, ovat saattaneet maailman kahvivarastot lähes ehtyneeseen tolaan. Toisaalta kahvin hinta on toipunut takavuosien romahduksesta, mikä voi olla köyhille kahvin tuottajille, tai ainakin rikkaille kahvin välittäjille, hyvä asia. Toisaalta herää kysymyksiä.
Eilen - useampaankin otteeseen - sain ruokalassa lihaa (kebab). Ja sitten nautin aterioinnin hintaan kuuluneen kahvin jälkeen eräässä toisessa ruokalassa, soittoruokalassa, kaksi tuopillista mallasjuomaa (III), ja minä näin, ja katso:
Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan.
Ja kahvin hinta uhkasi nousta. Ja minä kovin ihmettelin, josko vastaisuudessa "ilmestyskahvit" enää sisältyvät tietyissä ruokaloissa ateriain hintaan. Toivottavasti.
Me suomalaiset olemme "ykkösiä" vain yhdessä asiassa tässä maailmassa: kahvin kulutus henkeä kohden. Tämä on ymmärrettävää, sillä Suomessa ei tuoteta lainkaan raakakahvia kulutettavaksemme. Me olemme tässä tyypillisessä globaalisuhteessa maailmanmarkkinoiden armoilla, mitä tulee raakakahvin hintaan. Toisaalta, myös muut ovat meidän armoillamme, viljelemässä meille huimausainetta hintaan, jolla ei tule edes toimeen.
Mutta on se epäreilu kahvi vain perkeleen hyvää!
Eilen - useampaankin otteeseen - sain ruokalassa lihaa (kebab). Ja sitten nautin aterioinnin hintaan kuuluneen kahvin jälkeen eräässä toisessa ruokalassa, soittoruokalassa, kaksi tuopillista mallasjuomaa (III), ja minä näin, ja katso:
Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan.
Ja kahvin hinta uhkasi nousta. Ja minä kovin ihmettelin, josko vastaisuudessa "ilmestyskahvit" enää sisältyvät tietyissä ruokaloissa ateriain hintaan. Toivottavasti.
Me suomalaiset olemme "ykkösiä" vain yhdessä asiassa tässä maailmassa: kahvin kulutus henkeä kohden. Tämä on ymmärrettävää, sillä Suomessa ei tuoteta lainkaan raakakahvia kulutettavaksemme. Me olemme tässä tyypillisessä globaalisuhteessa maailmanmarkkinoiden armoilla, mitä tulee raakakahvin hintaan. Toisaalta, myös muut ovat meidän armoillamme, viljelemässä meille huimausainetta hintaan, jolla ei tule edes toimeen.
Mutta on se epäreilu kahvi vain perkeleen hyvää!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä epäreilu/reilu kahvi on minusta pikemminkin taivaallisen kuin perkeleen hyvää, eikä tämä ole mitään rienausta, koska eikö myös kahvi ole - sopivasti annosteltuna - Jumalan lahja meille siinä, missä moni muukin hyvä asia?
Jos kahvi olisi perkeleen hyvää, en voisi sitä Jumalaan ja Jeesukseen uskovana nauttia, mutta sen ollessa taivaallisen hyvää, voinen sen tehdä syyllistymättä perkeleen (paholaisen) tukemiseen?
En ole keittänyt yksin vain itselleni koskaan. Siis asiana ei kovin tärkeä. Join taannoin liikaakin firman ilmaisautomaatista ja jouduin olemaan ½v. ilman vatsanpolttojen siivittämänä. Nykyisin kahvia ostaessani on kriteerinä 'halvin' ja keitoksen maun voi säätää määrää muuttamalla.
t. Atte
On silkka makuasia, tahtooko pitää epäreilua kahvia, joka on joka tapauksessa erittäin hyvää, perkeleellisen hyvänä vaiko taivaallisen hyvänä. Kumpaankaan ilmaisuun ei liity mitään reinausta sinänsä. Kahvi - sopivasti annosteltuna - on Jumalan lahja meille siinä missä moni muukin asia; perkelekin on ikäänkuin Jumalan lahja meille ja sitä kautta Jumalan lahja meille on myös perkeleen hyvä kahvi, johon sisältyy kiihottava "kielletyn hedelmän" aromi.
Tänäänkin tuota mainiota, päihdyttävää juomaa nautin muutaman kupillisen. Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään.
Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa.
Eli niin kuin perkelekin on Jumalan lahja meille, pitää meidän odottaman vuoteen 3005 päästäksemme kanssansa jälleen bilettämään. Tai sitten ne tuhat vuotta voidaan käsittää suhteellisena käsitteenä, vähän niinkuin "tuhatvuotiset" valtakunnat. Eli ensi viikonloppuna taas!
Eli et näyttäisi olevan kovinkaan tarkka kahvisi laadusta/merkistä, mutta jos juot sitä vähemmän, ei tuolla liene sitten niin suurta väliä. :)
Jos päiväni alkaa "huonolla" kahvilla tai en saa sitä lainkaan, ei päivä tunnu ikään kuin käynnistyvän ollenkaan, tai sitten erittäin huonosti. Minulle hyvä kahvi merkitsee siis myös päivän aloituksen onnistumisen edellytystä.
Olenpa kanssasi pitkälti samaa mieltä, ja halusin vain kokeilla, mihin tuo perkeleellisen ja taivaaallisen vastakkainasettelu täällä johtaisi, ja johtihan se johonkin. :)
Totta on sekin, että Jumala antoi aikanaan saatanalle tiettyjä toimintavapauksia, joten sikälikin hän on meille Jumalan lahja, vai pitäisikö sanoa lahja ja vastavoima. Enkä minäkään tässä mikään pyhimys ole, enkä ehkä (enää) sellaiseksi halua pyrkiäkään, koska enhän siihen kuitenkaan pysty. En sitä paitsi ole oikein vakuuttunut luostarimaisesta pyhityksen tarpeesta, vaan näkisin mieluummin uskon ikään kuin toimivan myös käytännössä ja luostarielämän jonkinlaisena eskapismina eli todellisuuspakona ainakin pitempään harjoitettuna. Toki pahan maailman poissulkeminen ja jonnekin rauhaisaan paikkaan vetäytyminen on joskus tarpeen, mistä erilaisten retriiittienkin lisääntynyt suosio osaltaan kertonee, mutta itse en ole tuntenut ainakaan vielä toistaiseksi vetoa osallistua yhteenkään sellaiseen. Saan nimittäin olla tarpeeksi hiljaa kotonakin, ja muualla haluan jutella ihmisten kanssa olematta itsetarkoituksellisesti hiljaa. Mutta jokainen valitkoon näissä asioissa oman tiensä, eli se, mikä sopii ehkä jollekulle, ei välttämättä toimi ainakaan sellaisenaan jonkun toisen kohdalla!
Varsin erikoiselta, ei kuitenkaan pahalta maistuvaa kahvia. Ihmettelin makua, ja emäntä sanoi sen olevan JuhlaMokkaa. Eli minusta tuntuu vahvasti siltä, että keittämisen yksityiskohdat vaikuttavat enemmin kahvin makuun kuin laatu/hinta.
Tuo edellinen on minun, vaikk'en huomannut kirjautua sisään!
ompi isossa massassa halvempi tuottaakkin kuin raahata jotain papua ympäri planeettaa. ja kysyppä sotaratsuilta jotta luistiko luksi.
että näin.
Kyllähän suomalaisilla kaukopartiolaisilla aikoinaan sivakointi sujui, mutta rauhan ajan piristykseen vaikuttaa "vauhti" kyllä aika kovalta ratkaisulta. Toisaalta, tuon tuottaminen ei järin kummallisia laboratiorioita vaadi ja tätä kautta ei tarvitsisi "raahata jotain papua ympäri planeettaa", mutta enpä taida uskaltaa.
Jo pelkkä kahvi ilman jaloa viinaakin voi pistää paskat housuun. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen. Mitenköhän kävisi "vauhtipäissä"? Vai olenko sittenkin vain kofeiiniyliherkkä tapaus?
niin saatat todella olla hieman yliherkkä tapaus. Mutta tästä saisi hyvän markkinointivaltin, kahvipaketi ja vaippapakkaus yhteishintaan.