Kolme vuotta olen kaivannut vain yhtä ihmistä, hänen näkemisensä saa pään sekaisin viikoksi. Kukaan muu ei ole mitään, yritä tässä nyt sitten selittää, miksi olen edelleen sinkkuna. Kukaan ei perhana ymmärrä sitä tuskaa, kun vaan yksi ja ainoa tuntuu oikealta..
No, hän ei tiedä, että tunteeni ovat näin voimakkaita. Kunnioitan hänen uutta parisuhdettaan, vaikka salaa toivon, että meistä vielä aikanaan tulee jotain. Kuka voisi heilauttaa taikasauvaa, ja lopettaa tämän menneisyydessä roikkumisen?? Korvikkeita kyllä löytyisi, mutta onko reilua sitten "hengailla" jonkun kanssa, kun tietää, ettei voi rehellisesti rakastaa häntä?
No, hän ei tiedä, että tunteeni ovat näin voimakkaita. Kunnioitan hänen uutta parisuhdettaan, vaikka salaa toivon, että meistä vielä aikanaan tulee jotain. Kuka voisi heilauttaa taikasauvaa, ja lopettaa tämän menneisyydessä roikkumisen?? Korvikkeita kyllä löytyisi, mutta onko reilua sitten "hengailla" jonkun kanssa, kun tietää, ettei voi rehellisesti rakastaa häntä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kirjoitin juuri tuonne 'roikkuminen' ketjuun pidemmästikin miksi ei kannata odottaa silloin kun toivoa ei ole.
Olet jo tarpeeksi odottanut. Jos hän sinut haluaisi, hän olisi jo tullut. Kylmä totuus. Ei kannata hukata ja tuhlata omaa elämäänsä odottamiseen. Jos teidät on toisillenne joskus myöhemmin elämässä tarkoitettu, niin se sitten tapahtuu joka tapauksessa. Siihen saakka elä nyt hyvä ihminen sinäkin täysillä, niinkuin hän uudessa parisuhteessaan tekee.
Meillä on vain tämä yksi elämä.
Uskon voimakkaasti niin että jos jotkut on tarkoitettu pariksi niin se sitten tapahtuu. Joskus on myös niin että miehen ja naisen täytyy ensin saada tahoillaan elämänkokemusta voidakseen olla sitten onnellisia yhdessä.
"Jos rakastat, annan rakkauden mennä.
Jos se tulee takaisin, se on aitoa.
Jos se ei tule, sitä ei koskaan ollutkaan. "
Voimia!
Musta tuntuu myöskin, ettei kukaan muu exäni rinnalla ole mitään. Se vain on valitettava tosiasia. Viesti häneltä, tai hänen näkemisensä saa jalat alta. Sellaisessa olotilassa on mahdotonta yrittää saada "uutta kalaa koukkuun", kun tietää, että suhde saattaisi murtua yhteen ainoaan tekstiviestiin "unelmakumppanilta".. Joo, mitä tässä selittelemään.. muuta kuin, että ihan ymmärrettävää, että joku tuntee noin.
Hei,
olen kokenut samanlaisia fiiliksiä kuin sinä. Ymmärrän todella hyvin miltä sinusta tuntuu. Oma kaipaukseni ex:ääni kesti lyhyen, mutta tunnetasolla rajun suhteemme jälkeen yli kaksi vuotta. Olin suhteemme aikana 23-v. ja mies oli eronnut vaimostaan puoli vuotta aiemmin. Hän jätti minut toisen naisen vuoksi ja nöyryytti minua monella tavalla. Oli todella hirveää, että rakkauteni häneen säilyi, vaikka hän raastoi sydämeni rinnastani. Oli hirveää nähdä hänet uuden naisensa kanssa, varsinkin kun nainen asui lähellä omaa asuntoani. Joka kerta tuntui, että puukolla vedettäisiin syvältä rinnasta. Samanaikaisesti vihasin ja kaipasin häntä. Olin niihin aikoihin todella pohjalla, söin ja juhlin liikaa, kun yritin unohtaa kaiken.
Minulla tunnekoukusta eroon pääsemisessä auttoi totaalinen paikan vaihdos puoleksi vuodeksi - lähdin ulkomaille opiskelijavaihtoon, mikä katkaisi rajusti napanuorat menneeseen. Sain ulkomailla paljon uutta: uusia ystäviä, uutta ajateltavaa. Jos olisin nähnyt edelleen ex:äni ja hänen naisystävänsä opiskelukaupungissamme, olisi tuska vain jatkunut.
Suosittelen sinulle paikkakunnan tai jopa maan vaihtamista joksikin aikaa, jos se vain on mahdollista. Niin saa etäisyyttä ja voi nähdä menneet tapahtumat uudesta näkökulmasta. Lyhyemmästä matkastakin voi olla apua, mutta suosittelen rajumpaa irtiottoa. Olet oikeassa siinä, että kannattaa selvittää omat tunnekuohunsa ensin, mitään kestävää uutta suhdetta tuskin voi sitä ennen rakentaa. Pahimmassa tapauksessa voisit vain haavoittaa jotakuta toista pahasti.
Jollakin tasolla kaipaan vieläkin ex:ääni, vaikka elän hyvässä ja rakkautta täynnä olevassa parisuhteessa jo kuudetta vuotta. Suhteestani ex:ään kulunut pian 10 v. ja silti joskus huudan tuuleen hänen nimeään.... mutta olen ajatellut niin, että elämä ja menneet kokemukset jättävät ihmiseen omat arpensa ja se täytyy vain hyväksyä.
Voimia ja jaksamista sinulle!
En ole sinusta pätkääkään kiinnostunut. Lopeta vikinäsi ja jatka elämääsi narttu!
ikävästi sanoit tuolle kirjoittajalle.Ethän edes tiedä oliko tuo kirjotus sinulle!!
Sinä vaikutat ihmiseltä joka et ansaitse ketään!!
En oikein usko, että sinua kovin moni kaipaisi..? Törkyturpaisuus näet ei olisi nostattanut helliä tunteita kovinkaan monessa ihmisessä...
Haluan vaan että tuo jatkaa omaa elämäänsä. Välillä asiat pitää sanoa vain todella suoraan, että menee perille.
sinuun, totta. Mutta tässä tilanteessa et voi tietää kenestä on kysymys, joten kannattaisi pitää vain omista asioistaan huolta...
Pidä sinä se ruma turpasi kiinni. Olen juuri tuo kyseinen henkilö