toivoton tilanne

Kuinkahan kauan sinun tatyy jatkaa ennenkuin uskot etta te oleet nelikko. Sina, miehesi ja hanen vanhempansa. Ts. he tulevat aina olemaan tiiviisti kuvioissa mukana.

On oma valintasi haluatko tuollaisen perhe-elaman ja hanen kanssaan vai vain yhden miehen ja sen ainoan kanssa.

Jos odota vielä 5 vuotta ja elätte sitten "omaa elämäänne" odotellen, jota ei ehkä tule olemaankaan, kadut- siksi pidä nyt puolen vuoden tuumaustauko, että kertakaikkiaan , ette tapaa ja katso sitten uusin silmin. Ikävä tulee, mutta asiat loksahtavat paikoilleen, katsot tilannetta kauempaa ja näet miten miehesi reagoi tilanteeseen.
Puolivuotta nyt on lyhyt aika , mutta epäonnistumisen riski vähenee.
Kyllä sinä yksin selviät ja tapaat vaihteeksi muita vanhoja tuttuja , pesäntekoon ei ole nin kiire.

Kuulostaa pahalta... Viisi vuotta on pitkä aika olla yhdessä. Ja te ette ole edes vielä päässeet siihen vaiheeseen, että olisitte muuttaneet yhteen. Mies on jo sen ikäinen, että voisi hyvin muuttaa pois kotoa! Oletko puhunut miehelle siitä (vakavasti)? Siinä voi kyllä olla riskinsä, että jos hän muuttaa vanhempiensa helmoista suoraan sinun luoksesi.

Toivoa voi ehkä vielä olla, mutta voi olla aika vaikeata. Jos vanhemmat vielä kontrolloi hänen tekemisiään vaikka muuttaisi pois kotoa. Mutta ensimmäiseksi pitäisi saada hänet muuttamaan ja katsoa sitten mitä tapahtuu. Jos et vielä halua luovuttaa. Mutta älä odota liian kauan, jos näyttää siltä ettei hän aio muuttaa. Sinua voi kaduttaa, että odotit liian kauan.

poika ei tule koskaan olemaan sinun puolellasi, asettuakseen vanhempiaan vastaan, äitinsä tuskin luovuttaa pojastaan..me on oltu kimpassa 20 vuotta, ja joka kerta kun puolisoni nyt vanhemmiten helvetinmoisten tappelujen säestyksellä , pitääkin minun ja lapsemme puolia, tämä nainen saa kivistystä heti syränalasta.. ja pojat on syyllistämällä kasvatettu ja itse joskus mieheni tunnustaa että äitinsä on ikäväihminen. mutta vain heikkona hetkenä.
etsi itsenäinen mies! poika antakoon äitinsä valita vaimonsa..mun mies valitsi ja piti minut ja enää en ole anopin kanssa missään tekemisissä..
nainen inhoo minua ja jopa panettelee lapsenlastaan, joka on muutes tyttö, poika lapsi ei olisikaan ollut niin isouhka..noin niinkuin ykkösnaisena poikansa elämässä.

Miehesi on minun poikani ikäinen. Olisko syytä nyt muuttaa jo omaan asuntoon. Olisin tosi huolissani jos poikani edelleen lorvisi minun nurkissani aikuinen mies!! jotakin on pahasti vinossa...riippuvuus suhde?

Poikani poikkeaa usein ohimennen luonani, mutta jos tuntikaupalla vierailee minun pitää jo häntä hoputtaa vaimon ja lasten luo. Poikani elämä ja tulevaisuus on vaimo ja hänen lapsensa. Toki olen onnellinen, että auttaa minua esim. rempassa.

Otappa Sarita asia puheeksi.Olet kuitenkin tuntenut hänet jo monta vuotta. Ehdota miehellesi omaa asuntoa ja mahdollisesti katselet tilannetta sen jälkeen kun hän on muuttanut yksikseen asumaan.Ehkäpä sama homma jatkuu...
Miehesi on pakko tehdä valinta joko sinä tai äiti. En tarkoita, että välit vanhempiin ei saa olla läheisiä mutta rajansa kaikella.
Eteenpäin on mentävä.

Onnea sinulle!