Liian myöhään?

periksiantamaton kirjoitti:

Tää on tää tavallinen tarina, joita täältä voi lukea niin usein. Aluksi suhteessa kaikki meni hyvin mutta sitten tuli ongelmia ja minä suorana ihmisenä sorruin riitelyyn ja sitä kautta mustasukkaisuuteen. Aluksi en edes tajunnut mistä tämä kaikki johtuu mutta nyt kun tilanne on se, että olen saanut lähtöpassit olen ymmärtänyt syvimmät syyni asioille. Tunteeni olivat niin vahvat ja ovat edelleen, mitä en ole kokenut aikaisemmin naista kohtaan. Olen elämässäni aiemmin joutunut seuraamaan hyvin läheltä kuinka parisuhteessa toista on huijattu ja lopulta huijattu on joutunut kärsimään toisen petollisuudesta. Tällaiset asiat ovatkin alitajuntaisesti ohjanneet minua nykyisessä suhteessani eli olen turvannut selustaani ja pelännyt itse joutumasta huijatuksi. Nyt kun toinen on kylmennyt minua kohtaan olen herännyt ja tunnistanut omat sisimmät tunteeni häntä kohtaan. Rakastan häntä yhä edelleen ja se, että en voi enää osoittaa sitä hänelle tuntuu erittäin pahalle. Olen koettanut vielä puhua hänelle asiasta mutta kun olemme useammin jo olleet tilanteessa jossa hän puhuu eroamisesta,ei tällä kertaa ole asioiden selvittelyllä ollut merkitystä. Asumme vielä yhdessä mutta hän on ilmoittanut minulle takarajan lähtöpäivälleni. En haluaisi tämän päättyvän näin mutta kun en saa enää yrittää selvitellä asiaa. Mitä pitäisi tehdä? Lähteä ja surra vai taistella onnemme puolesta. Hänen tunteensa elävät vielä minua kohtaan vaikka hän tehokkaasti piilottaa ne. Kertokaa minulle jotain tavallisuudesta poikeavaa koska tulen niin surulliseksi lukiessani noita muiden vastaavia juttuja.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä