Mua henk.koht. ärsyttää tällainen yleistäminen että kaikki pettää ennemmin tai myöhemmin ja tilaisuuden tullen ja läpä lässyn lää. Mun mielestä sillä vaan heikot ihmiset perustelee omaa selkärangattomuuttaan. Kyllä suhteessa on jotain pahasti pielessä, jos siitä ei saa kaikkea, mitä miehen ja naisen välillä fyysisesti tarvitsee olla. Ihminen ei ole eläin siksi, että meillä on syy-seuraus-suhteiden käsityskyky ja myös niin snaottu itsekontrolli. Jos luovumme tästä kyvystämme emme ole kuin karvattomia eläimiä. Haahuillessaan parisuhteen ulkopuolella voi satuttaa rakastamaansa/rakstamiaan ihmisiä, rikkoa perheitä, levittää mukavia ylläreitä jne. Tärkeintä suhteessa ei ole rakkaus vaan luottamus.
Parisuhde on vapaavalintainen olotila, jos kaipaa jotain muuta voi siitä luopua, avioliitostakin luopuminen on luterilaisen uskonnon ja nykyisten lakien mukaan aivan mahdollista, joten mikään ei siis ole pysyvää ja stabiilia ilman omaa tahtoa. Itselle ei todellakaan tulisi mieleen hummailla jonkun muun kuin oman miehen kanssa, tai jos tekisi mieli niin en eläisi parisuhteessa. Piste.
Ja voi on meitä koeteltu.... väliin leikkaajia riittää vaikka kuinka, vaikka baarissa tunkisi sormustaan vonkaajan silmämuniin kiinni, vonkaajat ja väliin kiilaajat ovat epätoivoisia ja aggressiivisiakin, mutta kun tietää olevansa onnellinen ja tasapainoinen ei edes tee mieli. Yhdessä on kestetty armeijat, työkomennukset ulkomaille, etc. Nytkin olen ollut koko kesän yksi ja ei edes tunnu missään. Kavereiden kanssa ollaan käyty bailaamassa, mutta vaikka ympärillä pyörisi minkälainen supersankari joka lupaa maailman parasta seksiä, tie käy loppuillasta kotiin yksin. En yksinkertaisesti keksi tilannetta jossa pettäisin. Joku voi nyt ajatella, että kirjoittaja on noita-akka jolla on varaa sanoa noin, kun on sanut yhden miehen kiikkiin, niin ei edes uskalla unelmoida paremmasta... mut joo... jokainen ajatelkoot mitä haluaa....jonkun mielestä ne noita-akatkin voi olla aika mukiinmeneviä.... : )
Parisuhde on vapaavalintainen olotila, jos kaipaa jotain muuta voi siitä luopua, avioliitostakin luopuminen on luterilaisen uskonnon ja nykyisten lakien mukaan aivan mahdollista, joten mikään ei siis ole pysyvää ja stabiilia ilman omaa tahtoa. Itselle ei todellakaan tulisi mieleen hummailla jonkun muun kuin oman miehen kanssa, tai jos tekisi mieli niin en eläisi parisuhteessa. Piste.
Ja voi on meitä koeteltu.... väliin leikkaajia riittää vaikka kuinka, vaikka baarissa tunkisi sormustaan vonkaajan silmämuniin kiinni, vonkaajat ja väliin kiilaajat ovat epätoivoisia ja aggressiivisiakin, mutta kun tietää olevansa onnellinen ja tasapainoinen ei edes tee mieli. Yhdessä on kestetty armeijat, työkomennukset ulkomaille, etc. Nytkin olen ollut koko kesän yksi ja ei edes tunnu missään. Kavereiden kanssa ollaan käyty bailaamassa, mutta vaikka ympärillä pyörisi minkälainen supersankari joka lupaa maailman parasta seksiä, tie käy loppuillasta kotiin yksin. En yksinkertaisesti keksi tilannetta jossa pettäisin. Joku voi nyt ajatella, että kirjoittaja on noita-akka jolla on varaa sanoa noin, kun on sanut yhden miehen kiikkiin, niin ei edes uskalla unelmoida paremmasta... mut joo... jokainen ajatelkoot mitä haluaa....jonkun mielestä ne noita-akatkin voi olla aika mukiinmeneviä.... : )
Vastaukset 12
Vanhimmat
ASIAA Gem!!!
Olipas mukava lukea terveitä ajatuksiasi kaiken tämän tuuban keskellä, jota täällä henkisesti keskenkasvuiset viljelee.
Olen aivan samaa mieltä siinä, että oleellista on luottamus ja toisen kunnioitus. Sitä "rakastan, rakastan" soopaa saa jokainen tunneköyhä kusipää (mies/nainen) suustaan ulos, mutta tekojaan ei sillä pysty muuksi muuttamaan. On kyse sitten yhden illan jutusta, jurrista tai vaikka pitemmästä pettämisestä....oleellista on, että toista ihmistä on petetty, loukattu ja satutettu pahimmalla mahdollisella tavalla mitä toiselle, "rakkaalle" ihmiselle voi tehdä.
Jos nämä vieraan perässä kohkaavat sääliöt kerran astuisivat toisen housuihin ENNEN tekojaan....
Vieraan nussiminen....se mitään vaadi saati herätä minussa minkäänlaista arvostusta - päinvastoin. Uskollisuus ja oman kumppanin kunnioittaminen saa taas hattuni nousemaan!!
Tsemppiä!!
viestisi! Siis ihmisellä pitää olla selkärankaa ja periaatteita. Ilman niitä on aika hukassa, josta täällä on osoituksena nuo uskottomuuden syiden puolustelut (perusteluiksi ne on liian kepeitä).
Selkäranka, tahdon lujuus ja moraali...
Mitä ne sitten oikein ovat?
Jos jollakulla ei moisia ole, minkä sille voi? Saunan taa ja kuula kalloon? Pyöreään koppiin?
Uskottomuutta on vaikea perustella, juu... siksi se on epämoraalista, koska sille ei ole hyväksyttäviä perusteita. Kehäpäätelmää täällä siis vain hurskaasti pyöritetään.
Auttaako moralisointi ketään? Entä tuomitseminen? Ehkä olisi syytä lopettaa hurskastelu ja selittely, ja ruveta miettimään voisiko tilannetta jotenkin parantaa. Olkaan niin kilttejä, ettette sano ettei voi. Sen jälkeen osapuilleen puolet avioliitossa elävistä on toivottomassa tilanteessa. Miten siis ehkäistä syrjähyppyjä, ja miten toipua niistä ja korjata haavoja?
Hm. Syrjähyppyjä voi ehkäistä kehittämällä ITSESSÄÄN juuri uskollisuuden periaatetta. Eipä juuri muulla tavoin. Ennaltaehkäisy on kuitenkin helpoin tie: haavojen paikkailu ON äärimmäisen vaikeaa.
Hei!
Olisin itse voinnut kirjoittaa tuon viestin, ehkä vielä 3 vuotta sitten. Olen kuitenkin muuttunut.. elämään on tullut paljon harmaita sävyjä mustan ja valkoisen väliin. En kuitenkaa ole mikään vapaan seksin/suhteiden kannattaja. Jokaisella on vain oma elämänsä, se yksi ainoa.
Minä en omista miestäni eikä hän omista minua. Minä en "kulu" siitä jos minä kokeilen uteliaisuuttani ja elämänhaluani tyydyttäessäni seksiä jonkun toisen kanssa .. ei myöskään mieheni. Ihminen on kuitenkin tunne-eläin ja hienotunteisuus on kaiken a ja o. Voi tietenkin ajatella että seksisuhde voi johtaa johonkin muuhun..näin voi teitenkin käydä.. mutta sekin on valinta. Ei ihastuminen ole halitsematon tila...
Olin uskollinen 23vuotta, avioliitossa. Olen edelleen onnellisesti naimisissa ja rakastan miestäni. Tein teitoisesti selvin päin uteliaisuuttani, (kypsymättömyyttäni?? )tutkimusmatkan vieraan miehen syliin ja se oli mukava ja mieltä (kin) lämmittävä kokemus.
Elämä on elämistä varten, kaikella on aikansa...
Ei missään ole kirjoitettu, että pitäisi saada kaikki. YLimääräisen tavoittelussa voi tippua lattia jalkojen alta. PItäisi ymmärtää, että onni on tässä ja nyt eikä odottamassa ehkä nurkan takana vielä suurempana. Yksi hyvä suhde on arvokas ja enemmän mitä monilla on, joten miksi ottaa riski sen pilaantumisesta ahnehtimalla lisää "kokemuksia"?
Miksi tässä maailmassa minkään ei pitäisi riittää? Miksi aina pitää olla enemmän, nopemmmin ja isompaa??? Onkohan tässä se syy, miksi me nykyajan ihmiset olemme niin onnettomia että onnea pitää hakea pillerien ja muiden pseudojuttujen avulla.
Kun parisuhteessa elävät oikeasti rakastavat ja vaalivat toisiaan, ja käyttävät energiansa suhteen kehittämisen ja kasvattamiseen, myös seksin ihmemaa on omassa makuuhuoneessa ja mitään maustetta ei tarvitse lähteä hakemaan summamutikassa ulkopuolelta... siis tätä palstaa lukiessa on kyllä käynyt ilmi, että seksi on syy suuressa osassa suhteen ulkopuolista haahuilua....ja musta se on ainakin huonoin syy lähteä merta edemmäs kalaan....(ja helpoimmin ratkasitavissa suhteessa..)
Näinhän se on nähtävä.Rakkausenergia parisuhteesta todella katoaa tai ainakin vähenee jos lähtee virittelemään rinnakkaissuhteita. On suurta itsepetosta jos hokee itselleen "kyllä minusta vielä rakastajallekin riittää - toisen kanssa oleminen ei vähennä rakkautta mieheeni". Se on nimittäin yhtä pätevä selitys kuin "olin humalassa ja näin pääsi käymään".
Jos haluaa enemmän kokemuksia ne kokemukset löytyy siitä omasta siipasta.Niitä voi sanoa oikeiksi koska ne tarvitse mitään selittelyjä.
Kiitos, Gem....
Kirjoituksesi pisti miettimään omaa suhdettani ja sen tärkeyttä. Ei kuitenkaan siinä mielessä et olisin pettäjä...
Viisasta tekstiä, ihana huomata että joillain ihmisillä on noin upeita ajatuksia näissäkin keskusteluissa....
Hyvää kesää =)
kunpa näin ajattelevia olisi ennemmän.fiksu olet.onnea elämässä eteenpäin:)
no älä käy lukemassa tätä palstaa jos se pahalta tuntuu..
ps.oletko varma että olette yhdessä kestäneet?;)
Niin, tossakin totta enemmän kuin puolet mutta kun yllättäen törmäätkin ihmiseen joka on henkinen sielunkumppanisi ja henkilökemiat kolahtavat niin on hyvästä parisuhteesta ja yhteisestä taipaleesta huolimatta..saattaa olla vaikeampi välttää karikko kuin "tavallisiin vonkaajiin" törmätessä..
Nou hätä jos oma ukko tai akka on henkinen sielunkumppani ja kemiat toimii ja miksi olisi valinnut toisenlaisen?