Meillä on todella suuri ongelma.. Olemme seurustelleet vuoden päivät ja aina kun tulee vloppu niin mieheni juo, eli siis perjantaina ja lähtee taas lauantaina kun on herännyt.. Sitten muuten on selvillä.. Minua todella rasittaa tämä, sillä itse käyn todella harvoin. Tunnen itseni piikaksi joka odottaa miestänsä kotiin, hän juo meidän viimeset rahat..Nytkin minulla 4e rahaa ja miehellä kyllä juomiseen rahaa:(
MIES JUO
Hannah
81506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Valota miehelle ajatuksiasi asiasta seuraavan kerran kun hän on selvinpäin. Sehän ei taatusti häntä miellytä eikä hän varmaankaan ole kanssasi samaa mieltä, mutta mitä pidemmälle teeskennellään, että ongelmaa ei ole, sitä vaikeammaksi tilanne muuttuu.
Älä uhkaa tai syyllistä, pysy asiallisena ja toiveikkaana, siten pääset tilanteesta helpommalla. Anna miehen vaikka tiuskiakin, jos se hänen oloaan helpottaa, onhan se herranjumala kaamea "syytös" kun rakas väittää, että mulla on ongelma, jota mä en itse näe!
Peiliin katsominen on joskus tuskallista, mutta puolison vastuu on nostaa se peili naaman eteen silloin kun toinen on huomaamattaan ajautumassa hakoteille.
Ja älä masennu vaikka ekasta juttutuokiosta ei seuraiskaan mitään hyvää, yleensä moni retkahtaa vielä syvemmälle pyyhkeen lätkähtäessä ekan kerran päin pläsiä, mutta toivotaan, että se ongelman päivänvalossa pitäminen pikkuhiljaa avaa sun miehesi silmät näkemään, että totta se on mitä sinä väität.
Pidä siis asiaa pöydällä ja heittele aktiivisesti vaihtoehtoja viikonlopunvietonkin suhteen, jotta hänkin joutuu valinnan eteen ja näkee sen mikä vaihtoehto voittaa joka kerta. Silloin hän joutuu myös näkemään sinun petymyksesi livenä ja ellei se vaikuta häneen enää mitenkään, hän voi myös olettaa seuraukset.
Nostin kissan ja parikin pöydälle. En syytellyt tms. vaan sanoin rehellisesti miltä musta tuntuu. Hermothan sillä meni tietty, mutta saatiin sitten asiasta juteltua (parin päivän päästä kun se tuli taas nöyränä kotiin).
Kävi se kokouksissakin aikansa ja oli juomatta, mutta lopputulos oli se, että päätti kuitenkin lopullisen ryhdistäytymisen sijasta "paeta" uuteen suhteeseen ja aloittaa alusta koko rumban. Itse se siitä kärsii eikä kukaan voi auttaa jollei apua halua ja ole tosissaan. Minähän siinä pääsin helpommalla kun se lähti, mutta säälittää vaan tämä uusi tyttö, koska tiedän ettei hänellä ole vielä juuri hajuakaan miehen todellisesta luonteesta.
Riippuu siis siitä onko sun miehes tosissaan vai ei. Haluaako se oikeasti sitä elämää mitä teillä on vai ei. Big guestions... only him to solve.
joskus olen ollut suhteessa jossa mies joi melkein joka viikonloppu ja kaks päiväähän siinä vahintään kului. itse lähinnä inhosin sitä et piti lähteä heti herättyä lisää vain juomaan ja vaikka yritinkin olla välittämättä ja tehdä itselle mieluisia asioita niin mitä seurustelua se sellainen oikein on. jos miehes ei muuta tapojaan ollenkaan sun tähden niin toivon et viisastut ja alat katselemaan avarammin maailmaa ja jätät äijäs.
Olin naimissa miehen kanssa, joka joi käytännöllisesti katsoen joka viikonloppu. 10 vuotta jaksoin odottaa muutosta. Sitten päätin, että se on loppu ja erosin. Nyt on 3 vuotta siitä kuulunut ja mies ei ole muuttunut mihinkään. Minun elämäni on muttunut paljon paremmaksi, minulla on ihana uusi mies, joka ei juo. Harmi vaan, että x-miehen kanssa yhteiset lapset joutuvat tätä eroa suremaan.
No, mitä tällä halusin sanoa... Että mieti kuin pitkälle haluat mennä ja uskotko miehesi muutokseen?
Alkoholisti ei rakastamalla ja mieliksiolemalla parane, pitää vaan jättää ja unohtaa, alkuvaiheessa se voi olla suht helppoa. Itselläni on kohta 10 v kokemus alkoholistin kanssa elämisestä (20 v kaikkiaan yhdessä), joka sunnuntaiaamu olen antanut anteeksi ja uskonut että nyt hän raitistuu. Mutta ei. Itsekin olen sairastunut hänen seurassaan: masennusta, unettomuutta, seksiaddiktio, itsevihaa. Pitäisi tempautua tästä aviosta pois ennenkuin on ihan ikäloppu.
Jos ei puhe asiasta auta ja se on todellinen ongelma, ei auta muu kuin lähteä ja jättää se mies. Tiedän mistä puhun, elän alkoholistin kanssa joka lupaa joka ilta lopettavansa juomisen. Seuraavana iltana tulee taas kaupan kautta joko "vaan saunakaljojen" kanssa tai sit töissä on ollu niin raskas päivä että pakko saada "pari" kaljaa. Ellen sitten ole itse syypää siihen että täytyy taas juoda...
Motkotus ja nalkutus juomisesta on kuulemma syy juoda vielä enemmän.
Itse aion lähteä, odotan vaan että saan oman asunnon. Toki toivoisin että mies lopettaa juomisen, mutta pätkääkään en siihen luota enää.
Heips! Meillä aivan sama juttu, kuullosti kuin itse olisin tuon kirjoittanut. Oon ihan väsynyt tilanteeseen, enkä tiedä yhtään että mitä pitäis tehdä! :( Tänä aamuna purettiin kihlaus,luottamus pilalla. Mies lähti jo aamusta kuppilaan ja kävi kotona,lähti takaisin.
Suhde alkaa karata käsistä viinan takia.
Voimia sinulle! Eletään yhdessä!!
sama tilanne. Mies juo joka ikinen viikonloppu ja vähintäänkin sen kaksi päivää, ellei kolmekin. Lopettamaan kuulemma pystyisi milloin tahansa, jos vaan haluaisi. Joka viikonloppu toistuvat samat katteettomat lupaukset "en käy kuin yhdellä", tai "tänään olen selvinpäin". Tuntuu ettei enää jaksa, itsekin tässä sairastuu toisen itsekkyydestä ja välinpitämättömyydestä. Yhteistä aikaa meillä on enää tuskin nimeksikään.
Olen yrittänyt rakastaa, olla tukena, kuunnella, keskustella ja auttaa, mutta mikään ei näytä toimivan. Usein mies saa vain minut tuntemaan syyllisyyttä omasta juomisestaan (valitan liikaa, olen niuho ja vanhanaikainen kun en hyväksy miehen juomista). Ero lienee ainoa vaihtoehto kun en enää muuta ratkaisuakaan keksi.