lost in

Jälleen ypöyksin. Tämmöstä tilannetta ei ole aikoihin olltukaan. Pitkään olen ollut siinä mielessä onnekas sinkku että on ollut joku luottoystävä jota kutsua kullaksi ja jonka kanssa leikkiä pariskuntaa silloin kun sitä läheisyyttä eniten tarvitsee. Se on tehnyt todella hyvää vaikkakin harvoin oltaisiin nähty. Pitänyt mut järjissäni.

Mutta nyt, olen tilanteessa jossa eniten tarvitsisin toista eikä ketään ole. Kaikki mun voimat on mennyt eikä ole mitään mistä sitä ammentaa. Halinalle on poissa, alkoi seurustelemaan (ja vielä viitsii valittaa mulle parisuhdeongelmistaan).

Yksin ei tule lähdettyä yhtään minnekään ja vaikka menisin, tuskin kukaan tulisi juttelemaan paitsi viimeisen toivon toivossa. Tämä on nähty, en vedä miehiä puoleeni sillä en omista jalat alta vievää ulkonäköä. Luonnetta kyllä olisi ja todella paljon annettavaa, minusta saisi luotettavan ja rakastavan aivan varmasti.

Mutta kuten sanottu, miehet ei tule juttelemaan sillä pääkaupunki on vetovoimaisemman näköisiä naisia täynnä ja täällä keskitytään aika pitkälti ulkonäköön. Sen olen huomannut.

Pitää siis yrittää jaksaa tämä kiireinen ja stressaava syksy yksin. Toki on kaverit ja perhe mutta ymmärrätte kai ettei mikään voi korvata ihmisen läheisyyttä ja helliä hetkiä. Niistä se voima tulee millä jaksaa epämiellyttäviä asioita.
7779
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Hanki jokin projekti tai harrastus.

Itse petyttyäni naisiin ja jäätyäni yksin hankin itselleni omakotitalon. Siinä riittää korjattavaa ja laitettavaa niin, että ikävät ihmissuhdeasiat unohtuvat.

Seuraavaksi taidan perustaa puutarhan, pari omenapuuta voisi olla kiva ja tietysti mansikkamaa...

Äänestä

En ole koskaan seurustellut ja täytän sentään 25 v ensi viikolla. Hellyyttä sain viimeksi pikkutyttönä. Olisi kyllä tosi kiva jos löytäisin poikaystävän, joka halisi ja pusuttelisi minua. Baarissa mulla on kyllä mukavasti vientiä, mutta ketään sopivaa en ole vielä löytänyt. Yhdenillanjuttuja en harrasta, enkä ole koskaan edes suudellut. Ala- ja yläasteella tyttökaverini löysivät ihastuksia luokastamme ja kävivät treffeillä niitten kanssa, kävelivät käsi kädessä luokkaretkellämmekin. Minulle ei löytynyt ketään kiinnostavaa eikä sellaista ole vieläkään kohdalle osunut. Olen siis vielä "14-vuotiaan tasolla" näissä seurusteluasioissa, en ole edes pitänyt poikaa kädestä kiinni. Mutta yhden asian olen tehnyt aika hiljattain: istunut pojan sylissä (sinnekin piti puoliväkisin vetää, en olisi muuten rohjennut mennä :) ja antanut pusun pojalle (en tosin suulle). Istuisin mieluusti useamminkin jonkun sylissä, mutta siitä jutusta ei tullut mitään. Kait minä vielä jonain päivänä löydän sen oman kullan ja pääsen syliin istumaan ja vielä enemmänkin... :)

Äänestä
  • Oletko sä söpö vai ruma sit?

    Äänestä

  • qwdww kirjoitti:

    Oletko sä söpö vai ruma sit?

    En rupea itse ulkonäköäni arvioimaan, mutta on minua sanottu sekä söpöksi, nätiksi että kauniiksi.

    Äänestä

Menet vaan rohkeasti juttelee jollekin mikä vaikuttaa olevan yksin, tuskin petyt paljoa.

Äänestä

Eli sulla on kaksi itseä, yksi luuseri ja yksi voittaja.

Maanis-depressiivisyyttä?

Äänestä

vastaappas sähköpostiini samassa tilanteessa mies.
mistäs päin olet,ikäsi.kerro itsestäsi minulle kerron sit sinulle kahden kesken sähköpostilla...
tehdään kaksi ihmistä onnelliseksi..tositarkoituksella.kiva mies.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


stress kirjoitti:

Jälleen ypöyksin. Tämmöstä tilannetta ei ole aikoihin olltukaan. Pitkään olen ollut siinä mielessä onnekas sinkku että on ollut joku luottoystävä jota kutsua kullaksi ja jonka kanssa leikkiä pariskuntaa silloin kun sitä läheisyyttä eniten tarvitsee. Se on tehnyt todella hyvää vaikkakin harvoin oltaisiin nähty. Pitänyt mut järjissäni.

Mutta nyt, olen tilanteessa jossa eniten tarvitsisin toista eikä ketään ole. Kaikki mun voimat on mennyt eikä ole mitään mistä sitä ammentaa. Halinalle on poissa, alkoi seurustelemaan (ja vielä viitsii valittaa mulle parisuhdeongelmistaan).

Yksin ei tule lähdettyä yhtään minnekään ja vaikka menisin, tuskin kukaan tulisi juttelemaan paitsi viimeisen toivon toivossa. Tämä on nähty, en vedä miehiä puoleeni sillä en omista jalat alta vievää ulkonäköä. Luonnetta kyllä olisi ja todella paljon annettavaa, minusta saisi luotettavan ja rakastavan aivan varmasti.

Mutta kuten sanottu, miehet ei tule juttelemaan sillä pääkaupunki on vetovoimaisemman näköisiä naisia täynnä ja täällä keskitytään aika pitkälti ulkonäköön. Sen olen huomannut.

Pitää siis yrittää jaksaa tämä kiireinen ja stressaava syksy yksin. Toki on kaverit ja perhe mutta ymmärrätte kai ettei mikään voi korvata ihmisen läheisyyttä ja helliä hetkiä. Niistä se voima tulee millä jaksaa epämiellyttäviä asioita.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu