Taas menin ja ihastuin varattuun naiseen. Että näin. En saa häntä mielestäni ja on kokoajan sellainen tunne, että vain hän kelpais mulle. Ymmärrätte varmaan. Toivottavasti.
Parempi olla sinkkuna...
Parempi olla sinkkuna...
Parempi olla...
...sinkku
3589
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun vaan olis tajunnu aiemmin, että sinkkuna on parempi. Sinkkuhan mä olenkin ollu, mutta..
Viime syksynä tapasin miehen. Ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä eikä edes sen kummempaa kiinnostusta tältä suunnalta, mutta niin se vaan meni, että se ilta oltiin yhessä. Ajattelin ja luulin, että jäisi vain siihen yhteen iltaan, kun miehellä kuitenkin oli "oma" nainen ja lapsikin.
Juujuu, tiedän..mä olen paska. Mutta niitten suhde oli kulissia, yhessä lapsen takia. Eihän sillä mulle ollu mitään merkitystä, koska aattelin, ettei mitään pitempää juttua tule, kuin se yksi ilta.
Mutta mies halusi toisin. Juttua jatkettiin, nähtiin, soiteltiin, tekstailtiin. Ja ihastuttiin.
Mä jopa ajan mittaan rakastuin.
Jaksettiin melkein vuosi, nyt mies sanoi, että parempi kun ei pidetä enää yhteyksiä. Eletään molemmat omaa elämäämme tahoillamme. Ironista, että vasta äskettäin hän erosi lapsensa äidistä, eikä ollut mitään syytä enää salailla mitään.
Syytä en tiedä..MUTTA SATTUU SAATANASTI!!!!
Nii-in...hän on se ainut joka kelpaa. Kelpaisi..En mä edes halua ajatella muita miehiä.
Nyt siis täysi sinkku. Sielu repaleina..
niin siinä käy, että *lainarakkaudesta* joutuu joskus maksamaan tosi kovan hinnan... mutta minkä sille pienelle sydämelle voi...
Mä jo melkein uskoin olevani ainoa jolle on käynyt näin. Mun tarinani on vastaava, sillä erotuksella, et aluksi en tiennyt seurustelevani varatun miehen kanssa. (Mies esitteli ittensä eronneena). Kun totuus valkeni olin jo aivan liian rakastunut. Sitäpaitsi hän selitti asian niin, että valehteli koska on jokatapauksessa eroamassa... No. Eroa hän kuitenkin vetkutteli ja aloin jo luulla, ettei sitä tulekaan. Lopulta kuitenkin tuli ja siinä hötäkässä sain kenkää minäkin. Enkä mä ymmärrä enään mistään mitään....
Siinä vaiheessa kun totuus varattuna olosta varmistui olin jättämässä hänet. Muutaman kuukauden ajan hän joutui vakuuttamaan rakkauttaan ja sitä, että tiesi minun olevan "se oikea" eikä ole epäilystäkään siitä, että me menemme naimisiin jne jne. Lopulta hän sai minut vakuuttumaan. Miten on mahdollista, että mieli muuttuu niin päinvastaiseksi?? Voisko joku selittää. Mä kun en todellakaan ymmärrä enään yhtään mistään mitään.