Onpa tilanne edennyt miehen hallitsemattoman viinankäytön vuoksi siihen, että omia asuntoja katsellaan. Nyt alkaa olla tuo henkinen tasapainokin kunnossa, kun on jo pitempään ollut tämä prosessi meneillään. Rikottuja lupauksia, valehtelua, ja äskeisessä keskustelussa tuli esille oikein kunnon syyllistäminenkin miehen osalta; "Jos sinä suhtautuisit rennommin, ei olisi mitään ongelmaa." "Mikä siinä on pahaa jos vähän ottaa?" (ei ole tod. mistään vähäisestä otosta kyse) Sitten hän kysyi, miksen suhteen alussa stressannut hänen viinankäytöksestään. Totesin, että silloin hän oli ok humalassa, ei sen kummempi kuin selvänäkään. Ja muistutin että sen ensimmäisen sekavuuskohtauksen jälkeen olen stressannut.. ja siitäkin hän syytti minua. Kun lähdin baarista kävelemään kun hän joi lisää. Se oli siis minun vikani. Totesin, että hän rikkoi lupauksensa.. ja yhtäkkiä hän (taas vaihteeksi) ymmärsikin itse olleensa syypää.
Nykyään on alkoholin vaikutuksen alaisena sekaisin, valehtelee, ei ymmärrä humalatilaansa sinä hetkenä. Seuraavana päivänä katuu kovasti ja sanoo olevansa tyhmin ja on vannonut raittiuttakin.. nuo lupaukset ja katumukset katoavat muutamassa päivässä muutamaan viikkoon.. ja, tässä ollaan.
Todella tyhmää että muilta osin täydellinen suhde kaatuu viinan käyttöön. Mutta sehän kertoo vain sen, minkä verran miehelleni merkitsen. Kalja on tärkeämpää. Jospa hän sitten mäyräkoiran kanssa ostaa sen talon ja tekee ne lapset..
Voisin jaksaa jos hän myöntäisi ongelman ja hakisi apua. Mutta myöntää sen vain juomista seuraavana päivänä, sitten kuvaan tulee selitykset/syytökset.
Sanoin hänelle, että jonain päivänä joudut kohtaamaan viinan ja ehkä joskus tajuat, minkä valinnan olet tehnyt.
Mutta mahtaako niin käydä? Alkoholismi on sairaus.. mutta jos ihminen ei myönnä asiaa.. tai välillä myöntää, välillä ei.. Tekisi mieli huutaa hänelle päin naamaa (on tosin sitäkin tullut tehtyä, mutta enää en jaksa, kun tämä homma ei etene) että miten sinä olet noin typerä, kuuntele itseäsi!
Nyt siis muutto vuodenvaihteessa omaan kotiin. Mieluummin yksin kuin tällaisessa suhteessa..
Onneksi emme ehtineet naimisiin eikä ole lapsia. Tosin jos olisi lapsia, olisin lähtenyt heti. En ikinä pilaisi lasteni elämää tällä tavoin, kuinka olen itseäni tässä kiduttanut jo liian kauan. Mutta nyt se on loppu! Vielä itkettää mutta kyllä tästä noustaan!
Kommentoikaa/kertokaa kokemuksia, kiitos.
Nykyään on alkoholin vaikutuksen alaisena sekaisin, valehtelee, ei ymmärrä humalatilaansa sinä hetkenä. Seuraavana päivänä katuu kovasti ja sanoo olevansa tyhmin ja on vannonut raittiuttakin.. nuo lupaukset ja katumukset katoavat muutamassa päivässä muutamaan viikkoon.. ja, tässä ollaan.
Todella tyhmää että muilta osin täydellinen suhde kaatuu viinan käyttöön. Mutta sehän kertoo vain sen, minkä verran miehelleni merkitsen. Kalja on tärkeämpää. Jospa hän sitten mäyräkoiran kanssa ostaa sen talon ja tekee ne lapset..
Voisin jaksaa jos hän myöntäisi ongelman ja hakisi apua. Mutta myöntää sen vain juomista seuraavana päivänä, sitten kuvaan tulee selitykset/syytökset.
Sanoin hänelle, että jonain päivänä joudut kohtaamaan viinan ja ehkä joskus tajuat, minkä valinnan olet tehnyt.
Mutta mahtaako niin käydä? Alkoholismi on sairaus.. mutta jos ihminen ei myönnä asiaa.. tai välillä myöntää, välillä ei.. Tekisi mieli huutaa hänelle päin naamaa (on tosin sitäkin tullut tehtyä, mutta enää en jaksa, kun tämä homma ei etene) että miten sinä olet noin typerä, kuuntele itseäsi!
Nyt siis muutto vuodenvaihteessa omaan kotiin. Mieluummin yksin kuin tällaisessa suhteessa..
Onneksi emme ehtineet naimisiin eikä ole lapsia. Tosin jos olisi lapsia, olisin lähtenyt heti. En ikinä pilaisi lasteni elämää tällä tavoin, kuinka olen itseäni tässä kiduttanut jo liian kauan. Mutta nyt se on loppu! Vielä itkettää mutta kyllä tästä noustaan!
Kommentoikaa/kertokaa kokemuksia, kiitos.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Oletko tarkkaillut millaisia määriä häneltä kuluu alkoholia viikossa??
Olen kyllä tietoinen näistä alkoholismin piirteistä, kiitos vaan huolenpidosta!
Eli on siis kysymys suurkuluttajasta.
Vaikka itse otan alkoholia järkevissä rajoissa joskus 2 iltaa kavereiden kans, en kuitenkaan puolustele miestäsi yhtään.
Sinä olet oikeassa.Teidän tapauksessasi alkoholi rikkoo suhteen,ikävä kyllä.Voimia ja jaksamista.
Minulle olisi ihan sama kuinka paljon hän joisi, jos vaan järki pysyisi päässä, mutta kun se haihtuu sen viinan myötä.. kommentistasi tuli vaan heti mieleen sama sävy mitä miehenikin on käyttänyt, vedonnut siihen kun muut juovat enemmän jne.. ei se ole oleellista, vaan se miten hallitsee viinan käytön ja käytös..
Nyt se vielä on kysellyt eikö tähän ole mitään ratkaisua.. jumakauta, niitä ratkaisuja olen tarjonnut, hän on sanonut että hyvältä kuulostaa ja noudattanut aikansa ja sitten yhtäkkiä ei idea sovikaan enää. Eipä tässä enää ole eteenpäin menemistä yhdessä.
Älä ihmeessä syyllistä itseäsi tilanteesta. Jos juominen häiritsee sinua itseäsi ja toiselle se on jollakin tapaa "elämäntapa", ei sinun tarvitse sitä kestää tai muuttaa itseäsi sen takia. Olin itse samanlaisessa tilanteessa, mutta onneksi tajusin lopulta, että saan itse päättää millaisessa seurassa haluan viettää elämäni. Huomasin myös, että alituinen paha olo johtui siitä, että ristiriidat parisuhteessa kaivelivat jatkuvasti. KAikki ei siis ollut hyvin. Itse hyväksyin tilanteen ja siirryin elämässä eteenpäin oppien paljon itsestäni... Voimia jaksamiseen, kaikesta voi selvitä!
Minusta on niin uskomatonta kuinka toinen voi alkaa syyllistää minua tekemisistään.. Luulin tuntevani toisen, ja sitten paljastuikin lisää hänen asenteestaan yllätyksiä. Kaiken lisäksi kun en ikinä ole mitään edes kieltänyt tai yrittänyt häntä muuttaa, vaan korostanut että hän voi itse valita mitä tekee. Näin tällä kertaa. Nyt tiedän itsekin jatkossa paremmin miten toimin - liikaa ei pidä ymmärtää, kun toinen venyttää sitä sitten lisää ja lisää.. olen niin monta kertaa kuullut lupauksia ja etenkin sanat, "tämä oli viimeinen kerta, nyt olen tajunnut..."
Mutta aurinko alkaa paistaa ja ajatus omasta kodista tuntua mukavalta. Ja ajatus miehestä, jonka joskus kohtaan, jonka kanssa voi viettää elämää ilman turhan suuria murheita.
että oikean ratkaisun teit.
Minä olen paljon nähnyt, en tosin liiallista alkoholin käyttöä lähipiirissä... mutta sen tiedän että jos mies juopotella alkaisi, niin en sitä kauaa katsoisi..
kuule, se on erittäin tyypillistä alkoholistille, että hän syyllistää juomisesta kaikkea muuta ja muita paitsi itseään.... pieninkin vastaväite tai harmi... oikeuttaa korkkaamaan koskispullon... oli se sitten puolison joku kommentti, työpaikalla sattunut harmi, tai vaikka omassa lapsuudessa koettu epäoikeudenmukaisuus.
Joku sanoi joskus, että alkoholistit ovat erittäin itsekkäitä ihmisiä (ottavat vain; eivät anna), ja minä olen täysin samaa mieltä.
Oman perheenijäsen on nyt juonut 20 vuotta... eikä vieläkään tunnusta ongelmaa. Minun ei onneksi tarvitse asua hänen kanssaan.
hei! tiedän tilanteen liiankin hyvin. Teet oikein kun lähdet, niin läksin minäkin, ja elän nyt TERVEESSÄ ja alkoholia normaalisti käyttävässä suhteessa!
Alkoholisti on aina alkoholisti, jo yksi kalja suistaa raiteiltaan, oli juomattomuutta takana viikko tai puoli vuotta..
Sairaus, joka täytyisi myöntää ja hakeutua hoitoon.
Jaksamista!
(Mikäli haluat ottaa yhteyttä, laita viestiin vastausta...)
Olemme olleet yhdessä nyt noin 2½ vuotta. Alussa kaikki oli hyvin, osattiin juoda ihan sivistyneesti ja edes jotenkin tunnettiin omat rajat. Vähitellen kuitenkin viinan määrä iltaa kohden lisääntyi...välillä ehkä myös viikolla...pari kaljaa vaan...eihän se voi ketään haitata? Sitten kun ei enää mäyris riittänyt baari-illan lisäksi niin alettiin olla aika hakoteillä. Juuri samaa kuin teillä: mies on TODELLA humalassa eikä huomaa sitä itse, juo vaan lisää ja tekee itsensä naurettavaksi ja hankalaksi. Seuraavana päivänä kaduttaa niin penteleesti ja pyydetään anteeksi itku kurkussa. Ja seuraavana viikonloppuna uudestaan. Kamalaa.
Eräs kaunis viikonloppu sitten tapahtui se, mitä itselleni vannoin ettei koskaan kävisi. Mies tarttui humalassa kiinni ja heitti maahan, yritti myös lyödä. Onneksi paikalla oli muitakin ja mieheni sai turpaansa minun sijastani. Hirveällä vaivalla (taksikuski ei meinannut ottaa kyytiin) sain meidät kotiin ja seuraavana aamuna taas itkettiin.
Tässä vaiheessa (vasta) tajusin, että miehelläni on ongelmia alkoholin kanssa, kuten on hänen suvullaan muutenkin. Oli pakko pistää kapulat rattaisiin, joten käskin hänen valitsemaan joko viinan tai minut. Minut hän valitsi eikä sen jälkeen ole juonut, pelästyi myös itse itseään. Tästä on nyt aikaa kohta vuosi eikä ole sen koommin ongelmia ollut kun viina jäi pois. Olemme todella onnellisia yhdessä ja nyt ainakin uskon, että näinkin hankalista asioista voi selvitä jos puhaltaa yhteen hiileen. Mutta jos kumpikin ei ole 110%:sesti mukana niin on parempi jättää asia siihen ja lähteä. Muutoin voi vielä käydä hassusti.
Minäkin olen miehelle ilmoittanut että lähden, en ole vaatinut lopettamaan, vaan sanonut että hänen pitäisi itse tajuta lopettaa. Ja näinhän on käynytkin; edellisen pahan möhläyksen jälkeen hän lupasi lopettaa viinan juomisen kokonaan, sanoi että on tyhmää pilata meidän elämä kun voi toimia toisella tavalla.. ja kas, meni pari päivää, kun alkoi taas puheet kohtuukäytöstä, monesti hän oli sitä mieltä että se on hyvä idea, että alkoholinkäyttö pysyy kurissa kun ottaa jokaisella reissulla vaan esim. maksimissaan neljä. Äskettäin hän sanoi, että ei siinä sittenkään ole mitään järkeä, vaan hän ottaa tilannekohtaisesti, joskus vaikka 7-8 tuoppia.
Minusta tuntuu myös siltä että en vaan ole hänelle tarpeeksi tärkeä, että jos hän rakastaisi minua sydämensä pohjasta hän ryhtyisi raittiiksi. Hän on sanonut ettei aio minua viinan takia menettää.. ja nyt jätän hänet sen takia.
Näitä turhia lupauksia on kuultu niin paljon, ja nyt ollaan siinä lähtöpisteessä, kun viinankäytöllä ei ollut mitään rajoja.. eikä se haittaisi, jos hän ei olisi niin sekaisin. Hän ei todellakaan huomaa kun on humalassa, ei osaa lopettaa juomista, vaan se on aina se yksi minkä voi vielä ottaa. Nämä asiat hän on itsekin myöntänyt, mutta nyt taas väittää että huomaa kun esim. sammaltaa. Eikä ikinä usko sitä kun hänelle sillä hetkellä sanon sen! "En minä shammalla.."
Parempi lähteä nyt kun tässä on jo tilannetta yritetty ratkaista puolitoista vuotta! Yhtään enempää en halua tähän tuhlata.
Olen vaan vihainen ja katkera hänelle siitä miten hän lupaustensa varjolla sai minut pidettyä tässä suhteessa näinkin pitkään. Jos olisin tiennyt ettei hän todellisuudessa aio muuttua, ei olisi tämä aika mennyt elämästäni hukkaan.
Ihanaa että teillä sentään asiat meni hyvin, ja toivottavasti sellaisina pysyvät!
Alkoholistin lupaukset halventavat koko sanan merkityksen. Elin viisivuotta suhteessa alkoholistin kanssa, josta kaksi viimeistä vuotta hän teki parannusta, kävi AA;ssa. Siinä vaiheessa ei voi enää lähteä; katso kun minä yritän parannusta sinun takiasi, aiheutapa joku pienikin riita, niin sitten pelätään repsahtamista. Juomista lopettaessa ihmisen täytyisi olla yksin, vain tukiverkosto ympärillä, ei ketään niin läheistä kun puoliso on.
Kaksi vuotta siis katsoin juomattomuutta, pisin juomaton aika taisi olla nelisen kukautta, mutta aina lähti uudelleen kokoukseen minun takiani, meidän suhteemme takia... Repsahtaminen on oleellinen osa päihteistä toipumista, kukaan ei tee repsahtamatta, siinä olikin hyvä tekosyy aina lähteä uudelleen omille teilleen ja sitten kun nöyränä palataan takaisin, niin ei saa huutaa vaan vain tukea... Alkoholisti on syyllistämisen mestari, onhan koko sairauskin jo perinnöllinen eli vanhempien vika...
Johonkin asti sitä on läheisriippuvainen, mutta hyvä merkki jo sinullakin, ettet lähde peittelemään toisen jälkiä, vaan myönnät ongelman suhteessa avoimesti vaikkakin vain keskustelupalstalla, jos et ole jo kypsä, niin pian olet lähtemään. Suunta ei voi olla kuin parempaan. Oikeasti ei se juominen muutu hurjemmaksi sinun lähtemisestä, eikä siihen viimeiseen rapsahtamiseen ole syynä sinun lähtemisesi, olisi se juonut jokatapauksessa, olit sinä paikalla tai et, mutta annat hyvän syyn. Mutta ehdottomasti on parempi, että silloin kun juodaan itseltään elämää pois on siihen oltava edes hyvä syy, eikä aivan heppoisesti...
Lähde nyt. Jos mies lupaa lopettaa juomisen, muista, ettei se poista sairautta, se on loppuelämän tauti. Loppuelämään on sen verran aikaa, että kerkeät hyvin katsella ulkopuolisena ainakin vuoden miehen toipumista, ennenkuin uskot ja otat takaisin elämääsi. En todellakaan usko, että akuutimmissa juomisenlopettamis tilanteessa parisuhteella voi olla mitään myönteistä vaikutusta, ei toipilaaseen, eikä kenenkään läheiseen. Se on täysin oma projekti, joka ihmisen täytyy käydä aivan itse läpi.
Kuten olen tuossa jossain kohtaa aiemmin todennut, puolitoista vuotta olen yrittänyt ymmärtää - 1,5 v. sitten hän muuttui humalassa ihan erilaiseksi, on se uskomatonta miten ihminen voi yhtäkkiä muuttua toisenlaiseksi.. En olisi alunperin juopon miehen kanssa alkanut edes seurustelemaan, isäni on alkoholisti ja tiedän mitä se on, ja lapsuuttani kun en voinut valita, päätin, että minä en ota sellaista miestä josta joudun aina kärsimään, puhumattakaan mitä se tekee lapsille. Nyt on jo kypsä olo lähteä. En aio löytää itseäni viiden vuoden päästä painimassa tässä tilanteessa. Kihloissa olimme, ja itseasiassa kihlauksen jälkeen tämä homma lähtikin käsistä.. 1,5 v. sitten, siitä lähtien en ole enää ollut varma, menemmekö naimisiin. Turha sitä on tässä jäädä enää yhtään pitemmäksi aikaa vatvomaan.
Tässä on viime aikoina yritetty vielä hommaa saada toimimaan, mutta nyt oli viimeinen niitti se, kun hän alkoi syyllistää minua (ja heti perään sanoo että en minä sinua syytä, MUTTA jos olisit..) Ja tuskinpa enää on juomista lopettamassa, kun teki selväksi, että kaikki juomarajatkin on typeriä, hän ottaa sen verran kun itse haluaa. On kysellyt, onko mitään ratkaisua, mutta kun hänelle se ratkaisu olisi se, että minä päättäisin jäädä sietämään tätä kaikkea. Ei kiitos. Elämä on sen verran arvokas asia etten sitä aio näin viettää.
Hyvästi ukkoseni.
Jaa niin, ehkä miehellä tosiaan oli joitain murheita, joista ei osannut puhua, vaan joi, Ja sinä et ymmärtänyt... olipas rakkautta.
itsellä sama tilanne .Nyt etin oman kämpän ja alan rakentaa omaa elämää.suunnattomasti helpotti kun sain ratkaisun tehtyä.Ei ole minun asia muuttaa toista ihmistä jos hän ei itse halua sitä tehdä.Saatikka että olisi voimavaroja.Ja huomasin että siinä sairastuu itsekin ja alkaa juomaan joten parempi viheltää peli poikki.Voimia sinne ja jaksamista!!!