Ompa taas heti kova ikävä lasta.tänään taas palautin lapsen puolisolle.eroprosesimme on tuore.
vaikka nään kersaa taas ens perjantaina on ikävä kova.
Lapsenvalvolla ekä käynti oli vaimon puolelta niin riitainen että valvoja ei ruvennut sopimuksia kirjoittamaan,vaan antoi uuden ajan 3 viikon päähän.sanoi vaan että sopikaa väliaika keskenänne ennen seuraavaa käyntiä.
Kyseessä viel poikalapsi 3.5 v
Mikä on minimi tapaamisoikeus jos käräjille asti lapsen näkemisestä mennään,jokatoinenko viikonloppu vai miten ? ? ?
vaikka nään kersaa taas ens perjantaina on ikävä kova.
Lapsenvalvolla ekä käynti oli vaimon puolelta niin riitainen että valvoja ei ruvennut sopimuksia kirjoittamaan,vaan antoi uuden ajan 3 viikon päähän.sanoi vaan että sopikaa väliaika keskenänne ennen seuraavaa käyntiä.
Kyseessä viel poikalapsi 3.5 v
Mikä on minimi tapaamisoikeus jos käräjille asti lapsen näkemisestä mennään,jokatoinenko viikonloppu vai miten ? ? ?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vaikea se on lastenvalvojan sopimusta "puhtaaksikirjoittaa", ellei sellaista saada aikaiseksi vanhempien välillä -- ovat syyt siihen sitten mitkä tahansa (hän ei sitä voi puolestanne sopia)
Jos tapaaminen oikeudessa joudutaan päättämään, niin sinä esität oman kantasi tapaamisista ja perustelet (samoin huoltajuuden ja elarit), exäsi tekee samoin … ja tuomari päättää, perehdyttyään usein vielä sosiaalitoimen tekemään olosuhdeselvitykseen.
Usein menee joka toinen vkl. mallilla silti … valitettavasti. Mitään varsinaista minimiä ei ole olemassa, lapsen etu sen määrää.
mun mielestä on tosi ikävää se,miten yleensä aina lapsen isä saa taistella siitä,että saa nähdä lasta.mun mielestä vanhempien riidat tms.ei saa vaikuttaa tapaamisoikeuteen. mun ex-mies oli mulle tosi paska mutta se oli ja on hyvä isä. mä en koskaan vois kostaa pojan kautta lapsen isälle koska mä rakastan lastani liikaa enkä halua ajaa siltä isää pois. tietysti sellaiset tilanteet ymmärrän jos jompikumpi vanhemmista on vaaraksi lapselle mutta jos kyseessä on tavallinen perhe niin....
näissä tapaamis ja elarijutuissa... ikävää.
Exät on aina niitä kamalia akkoja.
Kyse on kuitenkin lapsen elatuksesta.
Minä olisin ottamatta ex-mieheltä penniäkään mut
kun lapset ei saa sitten ruokaa.
Minun rahat kun ei nyt riitä.
Lastenvalvoja sanoi et ikävä kyllä miehen
kuuluu maksaa lasten elatuksesta kun on niinkuin niitten isä. Minä en saa päättää olla ottamatta
vaikka haluaisinkin. Toivon lottovoittoa.
Viimeisimmissä valituissa paloissa oli juttu "myytti täydellisestä avioerosta"?
Siinä psykoanalyytikko Larry Sullivan sanoi jolla on 30v kokemus avioeroista että jos pitää riidellä jostakin niin viimeinen asia mistä saa riidellä on lapsi ja muutenkin hän oli sitä mieltä että erotaan liian helposti, katsotaan suhteessa liikaa itseen eikä lapseen, ollaan itsekeskeisiä.
Erossa suurin häviäjä on aina lapsi, vaikka sanotaankin että lapsen parhaaksi erotaan, se on myytti, lapselle on parempi hajanaisempikin koti kun täydellinen ero toisesta ja se joka sieltä kodista joutuu lähtemään niin lapsen silmissä hänet on jätetty ja sen luottamuksen takaisin saaminen sitten kestää kauan aikaa, vaikka olisit täysin syytön siihen.
Itse muistan kun ero tuli ja laitettiin lähtemään, niin kahteen viikkoon en saanut tavata lastani ja silloinkin kun oli sovittu että lapsi tulee luokseni, niin ex sanoi että hänen isänsä tulee käymään, että voisiko lapsi olla hänen luonaan sen viikonlopun.
Olin liian kiltti erossa ja annoin liikaa periksi ja muistan ikäni kuinka poikani reakoi kun hän näki minut pitkän eron jälkeen, rupesi itkemään ja lähti karkuun, ymmärsin että olin pettänyt hänen luottamuksensa jättämällä hänet ja käyttätymisellään hän viestitti että miksi jätin hänet, sitä on hankala sanoin kuvata mutta sisällä sitä tietää mitä toinen ajatteli sillä hetkellä.
Sanoisinkin että sopikaa asiat keskenään ja elkää vetäkö lasta mukaan siihen riitaan, lapsi ei kestä sellaisia asioita ja se mitä siitä seuraa niin niitten siltojen uudelleen rakentaminen kestää kauanaikaa.
Ehkä vaimosi luulee omistavansa lapsen ja siten myös hyödyntää tilannetta kaiken mahdollisin keinoin, ei vaan ymmärrä että sillä tavalla hän rikkoo lapsen ja myös itsensä.
Jaksamista sinulle kovasti ja toivon että asiat menee parhain päin.
Yleensä ottaen vaikka miten ajatellaan lapsen parasta niin kuitenki se mies jää aina alakynteen.
Uskon,että todella älität lapsestasi,älä ole liian kiltti,vaan vaadi huoltajuutta itsellesi ja vaikka exäsi tapaisi joka toinen vkl.
Parasta olisi tietenkin,jos poikasi voisi olla vaikka vko/vko periaatteella molemmilla.
Itselläni lapseni on kolme päivää/vko a lomista n puolet.Meillä tämä homma on toiminut hyvin,koska asumme exän kanssa lähekkäin.
PIDÄ PUOLESI,ME MIEHET OLLAAN USEIN LIIAN KILTTEJÄ NÄISSÄ ÄSIOISSA.Mutta älä missään tapauksessa ala ex vaimoosi morkkaamaan poikasi kuullen,se ei kannata.
Kolme vuotta tuli itku joka kerta,kun tyttö meni äidilleen,niin kova ikävä oli,mutta nyt vähän helpottaa.Voimia sinulle!
Tuo viikonloppuikävä kestää muuten noin 5 vuotta, sen jälkeen alkaa helpottaa muttei poistu kokonaan vuosienkaan myötä.
Niillä isillä jotka välittävät lapsestaan.
Tuttua joka toinen vkl
Useimmiten joka toinen vkl tai pari vkl kuussa. Sellaset viikko/viikko järjestelmät varmaan vanhemmille mukavia, mutta silloin ei lapsella oikein omaa kotia missään. Noiden viikonlopputapaamisten lisäksi voisi olla esim. iltatapaamisia jos sellasista pääsette sopuun ja välimatka sen mahdollistaa. Loma-ajat voi järjestää siten, että esim. joulu vuorotellen kummallakin vanhenmalla. Pidemmän kesälomatapaamisen voisi sopia vuosittain erikseen esim. keväällä/kevättalvella tapaajavanhemman kesäloma-ajankohdan varmistuttua. Kun lapsi on vielä noin nuori ettei koulussa, voit vaatia tapaamisia myös oman talvilomasi ym. yhteyteen.
Joillekin eronneille perheille ja lapsille vuoroviikottelu sopii parhaiten ... mutta tietenkin edellyttää että eronneet vanhemmat asuvat lähellä toisiaan ja etenkin että ovat hyvissä puheväleissä (ymmärtävät ettei avioero merkitse vanhemmuuden ja kasvattajana olemisen loppumista yhteiselle lapselle).
Kun vuoroviikottelu hoidetaan hyvin, lapsella on kaksi kotia ... eikä yhtä ja viikonloppukyläilyä etävanhemmalla. Meillä asia hoidettu niin, että pojalla on oma huone molemmissa kodeissa, tupla vaatteet, lelut, jne. Eli viikonloppuvierailujen ja siihen liittyvien pakkaamisten sijaan lapsi tulee sovitusti välillä yhteen ja tai toiseen kotiin. Ja olemme lapsen äidin kanssa aivan varmoja että muunlainen menettely ei todellakaan olisi lapsen etu.
En silti tarjoa tätä patenttiratkaisuna kaikille, mutta toivon että jokainen eroperhe omalla kohdallaan avoimesti pohtii sopisiko tämä heille ... ja ellei, niin sitten haetaan muunlaista mallia.
Ja vaikka sitten päädytäänkin "perinteisempään" tapaamismalliin, niin onhan sitä muitakin juhlapyhiä kuin Joulu, joka syytä vuorotella (esim. pääsiäinen pitkine pyhineen). Ja muistaakseni kouluikäisilläkin on talviloma, kai senkin voi vuorotella etävanhemman talviloman kanssa yksiin, vaikka joka toinen vuosi periaatteella.
olen kahden pikkulapsen äiti, ja ero käsillä.
Mies vaatii toista lasta huollettavakseen.
minua surettaa se, kun lapsilla vain vuosi ikäeroa ja ovat hyvät kaverit keskenään.
Mies kiristää minua erinäisillä asioilla(mm.työpaikan menetys, yms), jotta en vaatisi molempia lapsia itselleni.
Välimatkaa 500km.
että näin meillä!
No tuo kuulostaa siltä, ettei lasten etu olisi toteutumassa. Laajoissa tapaamisissa tai jaetussa asumisessa ... miten sitten esim. vuoro viikottelua halutaankin kutsua ... tarkoituksena ei ole erottaa sisaruksia. Joskus toinen yhden lapsen ensisijainen huoltaja, ja toinen toisen ... mutta yhdessä sisarukset kulkevat kahden kodin välillä ovat sitten kumman vanhempansa osoitteessa kirjoilla tahansa.
Luulenpa että tapauksenne ratkaisu oikeudessa olisi hyvinkin selvä ... mutta toivotaan kaikesta huolimatta, että te vanhemmat pystytte keskenänne näkemään mikä lastenne paras.