Miks se aina menee niin ainakin mulla että sitä miestä en saa kenet todella haluaisi ja sen saisin ketä ei pätkääkään kiinnosta? Kai se vaan on parempi pysyä sinkkuna niin ei tarvii enää pettyä ja tulla jätetyksi ja kun en kelpaa sille kenet itse haluaisin enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa. Ei mulla ole enää voimia kasata itseäni, tääkin tuntuu jo ihan liian vaikeelta. En mä ennen tiennyt edes miltä tuntuu kuin todella raksataa luulin olleeni rakastunut mutta ei se ollut mitään tähän tunteeseen verrattuna. Rakastan, ikävöin ja sattuu...
Miksi?
Meredia
3268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mulla kävi sama homma pari viikkoo sitten... Muija lähti,ja mä jäin yksin, mitään muuta ei pysty ajatteleen kun sitä muijaa, ja kokoajan toivoo ja odottaa että se palais takasin... Se oli ensimmäinen muija johonka rakastuin, ja tais olla viimenenkin.......
Tuttu tunne. Perässä juoksee miehiä jotka ei vois vähempää kiinnostaa, mut jos löytyy joku josta ite vois kiinnostua, sen saa korkeintaan yhdeksi illaksi ja sekös lisää tuskaa.. Missä vika, sitä oon itsekkin kysynyt itseltäni. Kyllä se pitemmän päälle aika karulta tuntuu...
jos on auttaakseen.