Jeps.. Olemme olleet tyttöystäväni kanssa yhdessä reilun vuoden ja kaikki menee ok. Asumme yhdessä ja syvemmästäkin on jo puhuttu. On meillä kuitenkin yksi pulma.
Olemme aika erillaisessa tilanteessa työelämän suhteen. Olen itse korkeakoulun käynyt ja palkkani on erittäin hyvä. Tyttöystäväni on koulutukseltaan tasoa ammattikoulu. Ja tällä hetkellä työttömänä. Työttömyys rassaa häntä välillä todella paljon, varsinkin kun minä olen suhteellisen menestynyt työelämässä. Ja eritoten kun valitsin juuri uuden työpaikankin parista ehdokkaasta. Kyllä. Siis todellakin sain valita ehdokkaista. Tiedän että se on todella väärin, että toisella on varaa valita hyväpalkkaisista hommista ja toiselle ei tule mitään hyvää eteen, vaikka kuinka yrittää. Olemme saman ikäisiäkin (n.25vee)
Tämä on todella ikävä tilanne ja minua harmittaa hirveasti, että en voi mitenkään auttaa häntä. Kun sain tämän uuden työn näin hänestä selvästi, kuinka hänelle tuli paha mieli. Hän kokee suoran puuttumisen hänen asioihinsa hieman ahdistavana paapomisena. Rahallisesti selviämme, vaikka hän ei olisikaan töissä, mutta toisaalta tämä tilanne on häntä uhkaavasti passivoiva. Ehkä kiusaus luovuttaa on jo suuri.
Miten auttaisin häntä? Käännänkö ajatukset pois työstä ja sen hausta? Yrittäisinkö etsiä hänelle jotain itse? Antaisinko asian olla ja luottaa aikaan ja sen avaamiin mahdollisuuksiin?
Kiitos.
Olemme aika erillaisessa tilanteessa työelämän suhteen. Olen itse korkeakoulun käynyt ja palkkani on erittäin hyvä. Tyttöystäväni on koulutukseltaan tasoa ammattikoulu. Ja tällä hetkellä työttömänä. Työttömyys rassaa häntä välillä todella paljon, varsinkin kun minä olen suhteellisen menestynyt työelämässä. Ja eritoten kun valitsin juuri uuden työpaikankin parista ehdokkaasta. Kyllä. Siis todellakin sain valita ehdokkaista. Tiedän että se on todella väärin, että toisella on varaa valita hyväpalkkaisista hommista ja toiselle ei tule mitään hyvää eteen, vaikka kuinka yrittää. Olemme saman ikäisiäkin (n.25vee)
Tämä on todella ikävä tilanne ja minua harmittaa hirveasti, että en voi mitenkään auttaa häntä. Kun sain tämän uuden työn näin hänestä selvästi, kuinka hänelle tuli paha mieli. Hän kokee suoran puuttumisen hänen asioihinsa hieman ahdistavana paapomisena. Rahallisesti selviämme, vaikka hän ei olisikaan töissä, mutta toisaalta tämä tilanne on häntä uhkaavasti passivoiva. Ehkä kiusaus luovuttaa on jo suuri.
Miten auttaisin häntä? Käännänkö ajatukset pois työstä ja sen hausta? Yrittäisinkö etsiä hänelle jotain itse? Antaisinko asian olla ja luottaa aikaan ja sen avaamiin mahdollisuuksiin?
Kiitos.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Onko tytölläsi harrastuksia? Jos ei, niin pian hankkimaan. Töitäkin löytyy yleensä, jos ns. paskaduunit kuten siivoaminen tai lehdenjako kelpaavat. Joskus voi olla hyvä tehdä edes jotain työtä, jos kyseessä ei ole ihminen, joka onnistuu keksimään itselleen muuten mielekästä tekemistä.
Laskepas piruuttais paljonko se sun tyttöystäväs tulee sulle maksamaan. Siis ihan raaka laskelma.
Voit hämmästyä tulosta.
Mieti sitten, että jos joku samallatavalla elättäisi sua, niin oiskos se mukavaa. Arvaan että olisi. Huvittaiskos hakea siinätapauksessa töitä? Ei varmaankaan. Kiva olis leikkiä "rinssiä" täydellä ylläpidolla....
Sua imetään..... väärästä paikasta..... kuiviin..
Lompsa ku on tyhjä... niin mites sitten?
Laskeppa ja totea itse.
Kylläpä joku voi olla negatiivinen. Itse olen ollut elämäni varrella sekä enemmän tienaava, että vähemmän tienaava. Ja voin vakuuttaa, että on mukavampaa tienata enemmän. Onneksi todella harvassa ovat ne toisten hyväksikäyttäjät, jotka nauttivat elätettävänä olosta.
Tässä aloittajan tapauksessa uskon, että nainen oikeasti haluaisi töitä. Pienellä paikkakunnalla voi olla vaikeaa, jos ei ole koulutusta. Mutta entäpä opiskelu!????!!!! Ehdota sitä naisellasi!!! Nuoriakin kun vielä olette. Sitä kautta se työpaikkakin saattaa aueta. :)
T:25 vuotias aikuisopiskelija, joka elää "miehen siivellä". Mies eli siivelläni vielä vuosi sitten. Näin se elämä heittelee. Rakkaus voittaa rahan, aina.
kuin vanhempasi siis aikoinaan. "Katotaas mitä toi räkänokka tulee meille kustantamaan..."
sulla on selkeästi nainen, joka jäisi kotiin, jos ehdottaisit lasta ja päättäisitte ryhtyä tositoimiin. Korkeampikoulutetulle naiselle kun ehdottaa lasta, kotiäitiyttä tai muuta vastaavaa, niin huonosti käy. Luultavasti pettää ekaks, lähtee sen jälkeen meneen ja pöllii vielä verhot ja tyynytkin kämpästä lähtiessään.
Ei mut tosissaan, ole iloinen. Jos haluat jossain vaiheessa perhettä, niin tuon naisen kanssa se onnistuu. Useimpien suomalaisten naisten kanssa ei, paitti ehkä sit kun ne on 38 v, ja viimeinen hetki tehdä lapsi.
Itse olen "vain" ammattikoulun käynyt. Ei ammatilla ole väliä jos suhde toimii. Naisesi on varmasti hyvillään kun edes toinen tienaa...=) Onnea teille. Asioilla on tapana järjestyä.
Voit tietysti yrittää auttaa häntä työnhaussa. Onko
hän ollut kauankin työttömänä? Kiinnostaisiko häntä
lähteä takaisin opiskelemaan jos ei töitä löydy?
Tuo 25v ei ole vielä ikä eikä mikään. Itse vaihdoin alaa
27-vuotiaana, enkä ole hetkeäkään katunut.
Tietääkö tyttöystäväsi, että työnantajat arvostavat eniten niitä jotka ovat tehneet työttömyysajallaan edes jotain työtä. Tarkoitan, että kun on jäänyt työttömäksi, on mennyt vaikka siivoojaksi, ja samalla hakenut oman alan töitä. Se on merkki yrittelijäisyydestä. Työhaastattelussahan voi sanoa, että ei halunnut istua toimettomana, jonka vuoksi teki ihan mitä töitä sai.
Ehkä voisit vihjaista tästä hänelle.
Ehdota tytölles vaikkapa kouluun hakemista. paremmalla koulutuksella saa paremmin töitä tietenkin alasta riippuu)Ja siitä saa vielä tekemistä päiviksi.
Olen itse työnhaussa ja se tuntuu nolaavalta, siis töiden haku amkk-papereilla joita ei toivota oikeastaan missään.
Mutta ehkä voisi mennä torimyyjäksi.
Kun huolehdit tyttöystävästäsi noin. Selvästi välität hänestä. Mun miesystävilleni ei olisi koskaan tullut kuuloonkaan, jos en olisi lukenut korkeakoulututkintoa ja kävisi töissä. Itse haaveilisin mieluummin kotiäitiydestä, ainakin muutaman vuoden. Mistä sun kaltaisiasi miehiä löytää?
Ihmettelenpä millainen idiootti antaa noin arvoa jollekkin tutkinnolle että ei alkaisi seurustelemaan kuin akateemisen naisen kanssa.
Voi jösses.
Itse olen sen verran vanhanaikainen että hyvinkin voisin jäädä kotiin hoitamaan lapsia mutta ammatti on ns. varalta kuitenkin olemassa.
.. jos joku mies sanoisi minulle, että tahdotko kotiäidiksi. En ole vain törmännyt tälläiseen tyyppiin. :(
Johtuu ehkä siitä että liikut hieman ns. eri porukoissa...suunna katseesi muihinkin kuin niihin akateemisiin miehiin =)
Ennemmin sanoisin, että suuntaa katseesi menevistä rentuista tai pelimiehistä tjsp. tavallisiin akateemisiin miehiin. Normaali rehellinen, tavallinen akateeminen mies haluaa perheen. Ovat perhemielessä varmasti perinteisimpiä miehiä mitä Suomesta löytyy. Ainut vika on akateemiset uranaiset, jotka lyö attasea-salkulla päähän, jos niille edes mainitsee sanan "lapsi" tai "perhe".
Olet unelmamies vedättämiseen. Tästä puuttuu vain se klassinen "lahja", että typy pamahtaa paksuksi. Sen jälkeen sun ei tarvi enää kysellä tytsin auttamisesta. Se hommma hoidetaan nimittäin sosiaali- ja ulosottoviranomaisten toimesta. Kalliiksi tulee.
Siis ei tyttöystäväni ole ollut kuin vasta pari kuukautta työttömänä. Ja sitä ennen hän oli duunissa yhtäjaksoisesti jostain 18-vuotiaasta asti. Eli ehkäpä tuosta postistani tuli vähän väärä kuva. Häntä todella harmittaa oma tilanteensa.
Ja ei se raha ja työ ole minulle niin tärkeää, että en tahtoisi siksi perhettä perustaa. On asiasta jo keskusteltukin. Itse kyllä olen sitä mieltä, että vielä muutama vuosi tekemällä kovasti töitä voisimme varmistaa taloudellisen pohjan perheelle pitkäksi aikaa.
Kysymys ei koskenut elämäntilannetta vaan auttamiskeinoja.
ymmärrän sua tosi hyvin. sun pitää miettiä, et kuinka pitkään haluat jatkaa hänen kanssaan... kenties naimisiin, lapset jne.
Siinä tapauksessa pitäis istua rauhassa hänen kanssaan ja jutella asioista vaikka joskus viikonloppuna ja pohtia kaikkia mahdollisuuksia, jos tyttö on sitä mieltä et kaikki muut on hyvin paitsi tyttömyys...
a. hän voi hakea työtä nykytaidoilla.
b. hän menis opiskelemaan vaikka jossain korkeakoulussa täyspäiväisesti tai iltaisin.. 3-4 vuoden opiskelun jälkeen sillä olis tutkinto ja työtä ja hyvä mieli teille molemmille.
sun ei pitäisi missään nimissä hidasta oma vauhtia! onnea.
Ehdota tyttöystävällesi koulun penkille palaamista. Joko korkeakouluun/yliopistoon tai sitte vaikka alan vaihtoa. Koska voi olla, ettei nykyinen ammatti olekaan häntä varten?
Mitään en toivo enempää, kuin löytää akateeminen nainen, jonka suunnitelmiin mahtuisi kolme lasta.
Ei auta kuin jatkaa etsintöjä.
Minä taas haluaisin elämäniloisen, luonteeltaan
kiehtovan ja fiksun naisen. Naisen jonka kanssa
olisi hyvä olla.
Akateeminen tai ei, aivan sama.
liikaa vaadittu ainakin minulta. En ole akateeminen koska en ollut hyvä edes lukiossa ja kolme lasta tuntuu liian vaativalta. Korkeintaa kaksi.
Lieneekö kelpaan kenellekään?
(sarkasmia, huom ;)
me kummatkin löydämme ne oikeat, hyvät elämänkumppanit. :)
sinulle ei siis kelpaa nainen joka ei ole yliopistossa vaikka olisi ylioppilas kuitenkin? :)
Työnantajat eivät uskalla palkata 25-vuotiasta naista, joka seurustelee vakituisesti. Pelkonahan on, että jää heti lapsentekolomille.
Entäs, jos tähän väliin oikeesti tekisi ne lapset, jos se kerran taloudellisesti olisi mahdollista? Edellyttäen tietenkin, että suhteenne toimii.
Ettehän tosissaan ole kateellisia toisillenne?
kuka tahansa saa töitä,jos on työtä tekevä mieli.Kaikille ei vaan kelpaa kunnon fyysinen työ,kuten siivous koska siitä ei saa hyvää palkkaa.Itse siivosin aikoinaan kun ei olis tullu mieleenkään elää toisen kukkarolla,ei ne tulot vaan ne menot.Se voi olla väliaikainen ratkaisu,ei loppuikää sitäkään tarvitse tehdä.Tekee niin kauan kunnes tarjolla on työtä jossa on parempi palkka.Siivouksessa on sekin hyvä puoli että pysyy kunto korkealla kun rappuja juoksee ylös,hissittömissä taloissa.Se myös kiinteyttää,ei tarvitse muuta liikuntaa,kun 8h päivässä liikkuu.Se oli tosin silloin,nyt on nyt.3japuol vuotta tuota tuli tehtyä.. :0)
"kuka tahansa saa töitä,jos on työtä tekevä mieli"
Ei saa. Esimerkiksi jos korkeakoulutettu ei löydä oman alansa töitä, niin hankala on työllistyä hanttihommin. (Hanttihomma ei ole minulle mitenkään negatiivinen käsite vaan sisältää arvostettuja tehtäviä.)
Helpolla ei kukaan palkkaa maisteria siivoojaksi tai apulaiseksi toimistoon. Hankipas DI:n paperit ja käy kysymässä ottaisiko nakkikioskin omistaja sinut paistamaan purilaisia.
Hanttihommiinkaan ei tänä päivänä oteta ketä vaan. Siistijöiltä vaaditaan alan koulutus, merkonomeja on sellaisiinkin toimistohommiin, johon ovat "ylikoulutettuja" jne jne...
Empä olis uskonu että noin on..ite kun on"vaan"amistason koulut käynyt niin on helppo saada hantti(?)hommia.Mutta jos kerta joku ihan konkreettisesti on omassa nahassa noin kokenut ni uskon sitten.. :0)